Viimeiset setit

Noniin. Blogin päivittäminen jäi viimeisten kuukausien aikana jostain syystä. Pyydän nöyrimmin anteeksi, mikäli joku tästä pahoitti mielensä :)

Nyt sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin puhtaaksi viimeisten kuukausien ja reissujen tapahtumat...

22.9

Koitti taas aika lomailla ja nyt oli kyseessä ihan ”oikea” loma eli yliopiston semester break. Tarkoituksena oli viettää viikko tien päällä ja ajella Sydneyyn ja takaisin. Porukkaa oli mukana tällä kertaa hieman enemmän eli 8 hengen tila-auton verran. Edustettuina olivat luonnollisesti saksalaiset ja lisäksi Suomi, Kanada ja Hollanti.

Matka alkoi Melbournesta lauantaina 22.9 pienellä sekoilulla Melbournen keskustassa, kun kenelläkään ei ollut omasta kotikaupungista kunnollista karttaa, jonka avulla olisi voinut suunnistaa kaupungista ulos. Parin tunnin seikkailun jälkeen löydettiin kuitenkin Canberraan vievälle valtatielle ja matka saattoi alkaa kunnolla. Päivä meni pääasiassa ajaessa ja päivän ainut mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli Bastin (huom, ei sama henkilö kuin aikaisemmissa jutuissa esiintyvä kaimansa) ylinopeussakot. Poliisilla sattui kuitenkin olemaan hyvä päivä, eikä kortti lähtenyt, vaikka nopeuden puolesta siihen olisi ollut aihetta. Mojovat sakot kuitenkin napsahti...Illasta saavuttiin pääkaupunki Canberraan, jossa sitten nautittiin iltaoluet ja pelailtiin pokeria. Tästä muodostuikin illanvietto-kaava lähes koko viikon ajaksi.

Toinen päivä alkoi porukan jakautumisella kahtia. Osa halusi käydä joissain tylsissä suurlähetystöissä ja taidemuseoissa, joten minä ja muutama muu sitten ajeltiin vain ympäri kaupunkia ihmetellen rakennuksia. Canberrahan on täysin ”keinotekoinen” kaupunki, joka luotiin aikanaan, ettei Sydneyn ja Melbournen tarvisi kiistellä pääkaupunki-statuksesta. Kaupunki on luotu 1900-luvun alkupuolella tyhjästä, joten sillä on ollut alusta alkaen määrätty asemakaava. Toisaalta tämä tarkoittaa että alueella on hienoja rakennuksia, muistomerkkejä ja paljon puistoja ja avaraa tilaa. Tämä tekee kaupungista myös auttamattoman tylsän ja persoonattoman. Kaupungissa onkin ”vain” reilu 300000 asukasta ja pääosa valtion virkamiehinä työskentelevistä ihmisistä asuu paikan päällä vaan arkipäivisin.

Kiertoajelun ja vanhassa parlamentti-talossa suoritetun nopean vierailun jälkeen tapoimme vielä aikaa vuokraamalla polkuveneet ja kellumalla aikamme järvellä. Tämän jälkeen poimimme kulttuuria rakastavat ystävämme museolta ja käytiin ostoskeskuksessa syömässä purtavaa ennen ajamista seuraavaan kohteeseen Blue Mountainsille. Blue Mountains on kansallispuisto aivan Sydneyn kupeessa 100km:n päässä. Ajomatka tuntuikin loppuosaltaan hieman huvittavalta: yleensähän sitä ajattelee, että kansallispuisto olisi keskellä metsää tai autiomaata, mutta Katoomban kaupunki, johon majoituimme, olikin käytännössä vain Sydneyn satelliittilähiö ja tien varrella oli koko ajan asutusta. Paikan päältä löytyi oikein mukava ja kotoisa pieni hostelli, johon asetuimme.

Seuraavana päivänä ajeltiin katselemaan lähistöllä sijaitsevia luolia (Jenolan Caves), jossa tehtiin muutaman tunnin opastettu kierros maan uumenissa ihmettelemässä hienoja kalkkikivi-muodostelmia, vedenalaisia järviä ym. Reissu venyi edestakaisin ajoineen sen verran pitkäksi, ettemme ehtineet enää vuokrata maastopyöriä ja ajella ympäriinsä, kuten olimme aikaisemmin suunnitelleet, joten vietimme vaan sitten iltaa hostellilla rentoutuen. Seuraavana päivänä ennen Sydneyyn ajoa käytiin vielä ihmettelemässä kansallispuiston kuuluisinta nähtävyyttä, Three Sisters kivimuodostelmaa.

Sydneyssä käytiin ensitöiksemme jättämässä tavarat hostellille King’s Crossin kaupunginosaan ja laittamassa auto parkkiin. Ensimmäinen kohde oli jokaisen turistin ”must” eli satama-alue oopperataloineen ja siltoineen. Varsin hieno kokonaisuus, täytyy sanoa. Oopperatalossa käytiin oikein opastetulla kierroksella ja innostuttiin ostamaan liput konserttiin seuraavalle päivälle. Sydney on kyllä fiilikseltään varsin erilainen kylä kuin Melbourne: enemmän bisneskaupungin oloinen korkeine pilvenpiirtäjineen Melbournen ollessa hieman boheemi pienine baareineen ja kahviloineen.

Toinen päivä Sydneyssä aloitettiin käymällä biitsillä. Ei kuitenkaan kuuluisalla Bondi Beachilla vaan vähemmän turistien kansoittamalla ja paikallisten suosimalla Manly Beachilla. Vesi oli jo mukavan lämmintä tähän aikaan vuodesta, parikymmentä astetta, joten sinne uskaltautui jopa pulikoimaan hetkeksi. Rannalla meni mukavasti jokunen tunti loikoillessa ja pelaillessa pallopelejä. Biitsi-reissun jälkeen keräiltiin voimia muutama tunti hostellilla ja käytiin sen jälkeen oopperatalossa konsertissa, johon oltiin ostettu liput edellisenä päivänä. Musiikki ei ihan omaan makuun osunut, mutta ihan hienoa oli käydä kuuntelemassa jotain livenä yhdessä maailman kuuluisimmista esiintymispaikoista.

Viimeinen päivä Sydneyssä meni kiinalaisia markkinoita ihmetellessä ja satama-alueella kävellessä. Käytiin myös näkötornissa, josta oli hienot näkymät ympäri kaupungin. Iltapäivästä lähdettiin ajelemaan etelään Melbournea kohti rannikkoa pitkin. Yönviettopaikka järkkäiltiin vasta matkan varrella ja päädyttiin sitten Batemans Bayhin erääseen resorttiin, josta löytyi halvalla pari vapaata mökkiä. Paikka osoittautui sen verran mukavaksi, että päätettiin viettää paikassa toinenkin yö. Seuraavaksi yöksi vapautuikin sitten todellinen luksus-möksä, josta löytyi porealtaat, oma terassi grilleineen ym. mukavuuksia ja hinta oli siitä huolimatta alle 30 taalaa per henki, joka tuntui suorastaan pilkkahinnalta. Päivä meni uima-altaalla rentoutuessa ja illalla juhlittiin reissun viimeistä iltaa bbq:n merkeissä.

Viimeinen päivä meni autossa istuessa, sillä Melbourneen oli vielä lähes 800 km:n ajomatka, johon meni lopulta kokonaiset 10 tuntia. Yhteensä reissun aikana kilometrejä tuli vajaa 2500. Matkasta kokonaisuutena ei voi taas muuta sanoa kuin että onpa matkailu mukavaa!

4.11

Semester breakin jälkeen olikin aika pian aika alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua :D Homma etenee niin, että heti tenttien jälkeen meikäläinen lentää Cairnsiin viikoksi sukeltelemaan Great Barrier Reefille ja katsastamaan muitakin paikkoja mitä Cairnsin ympäristöstä löytyy. Sen jälkeen paikalle saapuu lisäjoukot suoraan omalta Outback-reissultaan: saksalaiset Heike, Basti ja Chris ja suomalainen Hanna-Maija ja lähdetään ajelemaan itärannikkoa pitkin etelään pariksi viikoksi. Brisbanessa sitten koittaa loppu omalle vaihtovuodelle Australiassa. Lento kotiin kulkee Darwinin, Singaporen, Hong Kongin ja Lontoon kautta. Hong Kongissa pääsen viettämään muutaman päivän turistina.

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna tehtiin viikonloppu-reissu Grampians-kansallispuistoon Melbournen lähistölle. Lauantain ensimmäinen puolikas meni paikan päälle ajaessa jonka jälkeen katsastettiin muutamat näköalapaikat ja vesiputoukset. Yö vietettiin hieman hämärähkössä karavaanari-puistossa. Sunnuntaina vuokrattiin maastopyörät ja ajeltiin ympäri pikkupolkuja vuoren rinteillä. Hauskaa, joskin hikistä puuhaa. Palatessamme takaisin Hall’s Gapin kylään onnistuin melkein ajamaan jonkun hitaasti tietä ylittävän liskon yli. Ei mitään hajua oliko se myrkyllinen vai ei, mutta pitihän siitä sitten ottaa vähän kuvia ihan lähietäisyydeltä. Iltapäivästä tehtiin lyhyt vaellus eräälle vuoren laella sijaitsevalle näköalapaikalle, josta olikin varsin hulppeat näkymät puistoon. Illasta sitten ajeltiin takaisin Melbourneen. Hauska pikku viikonloppureissu joka toi hieman vaihtelua normaaliin meininkiin.

Pikkuhiljaa alkaa olla lähtöfiiliksetkin käsillä. Enää on tentit jäljellä ja sitten joutuukin palailemaan itärannikon reissun jälkeen takaisin Suomeen palelemaan. Opintojen etenemisen kannalta ihan hyvä juttu, mutta muuten on kyllä sellainen fiilis, että tänne olisi kiva jäädä vielä hetkeksi nauttimaan kesästä. Viime viikkoina onkin jo ollut varsin kesäisiä päiviä ja tästä eteenpäinhän se vaan paranee.

23.11

Nyt se lähtö Melbournesta sitten koitti. Reilu yhdeksän kuukautta meni käsittämättömän nopeasti. Monet sanovat että puoli vuotta vaihdossa on liian lyhyt aika mutta nyt tuntuu siltä että vajaa vuosikin on liian vähän. Toki suurin osa kavereistakin lähtee samaan aikaan pois maasta, mutta silti olisi ollut kiva jäädä vielä vähän pidemmäksi aikaa. Takaisin Suomeen sopeutuminen tulee varmasti kestämään aikansa. Eiköhän tänne tosin tule tultua vielä jossain vaiheessa takaisin, ainakin lomailun merkeissä jos ei muuta.

27.11

Nyt on ensimmäiset päivät Cairnsissa takana ja aika vähän on tullut tehtyä tähän mennessä. Ensimmäiset kolme päivää meni aikalailla hostellilla uima-altaalla tai Cairnsin yleisenä uimapaikkana toimivan keinotekoisen laguunin äärellä loikoillessa. Tänään eli tiistaina tuli sitten tehtyäkin jotain eli kävin järjestetyllä retkellä Cairnsin pohjois-puolella Cape Tribulationissa. Matkalla ihmeteltiin sademetsää, mangrove-viidakkoa, ja erilaisia elukoita sekä tarhassa että luonnossa. Daintree-joella käytiin krokotiili-risteilyllä, mutta onni ei ollut puolella eikä onnistuttu näkemään kuin muutaman sekunnin vilaus pienehköstä (3m) krokotiilista.

Huomenna keskiviikkona onkin sitten lähtö kolmen päivän sukellusreissuun. Sukelluksia pitäisi kertyä kymmenkunta. Samalla tulee hommattua itselle ns. advanced-luokitus eli pääsee sukeltamaan syvemmälle ja suorittamaan myös yö-sukelluksia. Perjantaina paikalle sitten saapuvat muutkin itärannikon matkaajat suoraan Alice Springsistä.

30.11

Sukellusreissu meni mukavasti. Herätykset olivat aikaisin aamulla, mutta sukelluksia pääsi kertymään 3-4 joka päivä, joka oli aika hienoa. Vesikin oli niin lämmintä (27-28), että märkkäriä ei tarvinnut. Sitä vastoin ns. stingersuit oli pakollinen meressä elävien vaarallisten pistiäisten (stinger) ja meduusojen (box jellyfish) vuoksi. Haita en valitettavasti päässyt näkemään, mutta muuta elämää Suurella Valliriutalla olikin sitten yllin kyllin; huomattavasti enemmän kuin Koh Taolla Thaimaassa, jossa peruskurssi tuli suoritettua. Tälläkin kerralla osa sukelluksista oli koulutusta kun suoritin jatkokurssin tämän kolmen päivän aikana. Jatkokurssin vaatimuksiin kuului yösukellus, suunnistussukellus ja syvä sukellus. Missään näistä ei mitään kovin kummallista asiaa tullut vastaan. Perjantaina oli sitten paluu maihin ja muut matkalaiset saapuivat Cairnsiin.

2.12

Joulukuun ensimmäinen päivä meni Cairnsin ympäristössä pyöriessä ja ostoksia tehdessä. Itselle sattui päivän pahin kommellus kun onnistuin lukitsemaan auton avaimet takakonttiin. Europcarin palvelu kuitenkin pelasi aika hyvin ja tunnin sisällä päästiin uudestaan matkaan. Päivän kohde oli Josephine Falls, joka oli sarja vesiputouksia, joissa pääsi uimaan ja laskemaan kallioihin muodostuneita luonnon liukumäkiä. Illasta istuskeltiin laguunin äärellä ja käytiin melko aikaisin nukkumaan seuraavan päivän aikaisen herätyksen vuoksi.

Sunnuntaina oli vuorossa päivä koskenlaskun merkeissä. Tosi hauska päivä kaikenkaikkiaan, vaikka onnistuinkin polttamaan olkapääni aika tehokkaasti. Oppaanamme toimi Monica-niminen tyttö ja lautassa oli meidän porukan lisäksi pari saksalaista, yllätys yllätys. Illasta koskenlaskun jälkeen ajettiin sitten etelää kohti, Townsvilleen.

3.12

Aamusta jouduimme hetken aikaa arpomaan mitä tehdä ja päivä menikin sitä myöten sitten vähän ”ohi”. Päädyimme menemään lautalla Townsvillen edustalla sijaitsevalle Magnetic Islandille viettämään päivää. Loppujen lopuksi meille jäi saarella aikaa vaan jokunen tunti, koska takaisin piti ehtiä viimeisellä lautalla ennen iltaa. Sääkin oli pilvinen. Yritimme vuokrata skootterit, mutta nehän olivat näin lyhyellä varoitusajalla luonnollisesti kaikki jo ajossa. Menimme sitten bussilla eräälle saaren biitseistä vain makailemaan ja rentoutumaan. Iltapäivästä pitikin sitten kiirehtiä takaisin lauttaan ja Townsvilleen, josta matka jatkui seuraavaan kohteeseen, Airlie Beachiin.

4.12

Aamupäivä hyödynnettiin nukkumalla vaihteeksi pitkään, huonetta kun ei tarvinnut tällä kertaa vielä luovuttaa koska viipyisimme toisenkin yön. Päivästä pyörittiin vaan Airlie Beachilla ja suoritettiin vähän varustehuoltoa pyykinpesun muodossa. Illasta tavattiin tuttu kaveri Melbournesta, Gunnar, jonka visiitin kunniaksi tehtiin juhlajuomaksi ns. viina-meloni. Homman nimi oli kaivertaa vesimeloni tyhjäksi ja kaataa sinne vodkaa ja giniä ja mehua ja sitten juoda koko roska pois pilleillä.

5.12-7.12

Airlie Beach lienee tunnetuin siitä, että sieltä operoivat valtaosa charter-veneistä, jotka vievät porukkaa purjehtimaan Whitsunday-saarille. Ja pitihän meidänkin luonnollisesti päästä tämä kokemaan...Lähtö oli 5.12 puoliltapäivin ja luvassa oli kaksi päivää merellä. Parissa päivässä selvisi hyvin minkä takia nämä purjehdus-retket ovat suosittuja. Maisemat saaristossa olivat upeat ja mikäs sen mukavampaa kuin makailla veneen kannella auringossa niitä ihmetellessä. Välillä pysähdeltiin jonnekin suojaisiin paikkoihin viettämään ruokataukoja ja snorklaamaan. Vesi ei ollut yhtä kirkasta kuin pohjoisemmassa, mutta kyllä tuollakin jotain kaloja näki uiskentelemassa. Iltaisin nautittiin grilli-ruokia ja asiaankuuluvia virvokkeita. Retken toisena iltana 6.12 oli luonnollisesti juhlailta Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi ja olipa samalla lahdella ankkuroituna eräs purjevene, jonka mastoon nousi yhdessä vaiheessa Suomen lippu. Varmasti mieleenpainuvin maisema retkellä oli Whitehaven Beach.

Purjehduretki päättyi 7.12 puolenpäivän jälkeen. Airlie Beachissa meni vielä muutama tunti peseytyessä ja kaupassa käydessä, jonka jälkeen ajeltiin reissun pisin päivämatka 500km Rockhamptoniin.

8.12

Päivä Rockhamptonissa meni paikallisessa vesipuistossa kuumuutta pakoillessa. Yleisesti ottaen lämmöstä on kyllä nauttinut täällä tropiikissa, mutta muutamana viime päivänä on ollut tukalan kuumaa. Vielä kun hostelli sattui olemaan ilmanvaihdoltaan vähän puutteellinen niin viilenemään pääsi oikeastaan vaan suihkussa. Illasta vesipuistossa käynnin jälkeen menimme syömään pihvejä. Rockhampton tunnetaan myös Australian lihapääkaupunkina, joten pitihän pihvit käydä kokeilemassa. Itse päädyin ottamaan annoksen, joka sisälsi naudan ruhon eri osista tehtyjä pihvejä. Eipä ole tullut ennen maisteltua pihvejä tähän tapaan ja eron maussa ja lihan koostumuksessa erotti selvästi. Lihoja ei tarjoiltu perinteisesti lautasella vaan ne tuotiin pöytään raakana ja jokaisella ruokailijalla oli ”lautasena” 500 asteeseen lämmitetty kivi, jolla lihan sai sitten itse kypsentää makunsa mukaiseksi ja syödä samantien. Annoksen koko olikin sitä luokkaa, että viimeiset palat olisi saanut syödä kylmänä, jos koko satsi olisi tuotu valmistettuna pöytään. Illasta käytiin jossain hämärässä punaniskabaarissa, jossa kaikki olivat sonnustautuneet farkkuihin, flanellipaitoihin, buutseihin ja stetsoneihin. Taisimme olla ainoat ulkopaikkakuntalaiset siellä. Hieman jopa pelottava paikka...

9.12

Päivä meni ajaessa edelleen etelään päin. Matkalla pysähdyimme krokotiilifarmille pienelle kierrokselle. Tällä kyseisellä farmilla krokotiileja kasvatettiin puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin (liha ja nahka) ja eläimiä olikin alueella tuhansia. Opas esitteli meille paikan isointa vonkaletta, jolla oli painoa n. 800 kiloa. Hämmästyttävää tässä otuksessa oli, että se pystyi liikkumaan nopeasti ja täysin huomaamatta vain puolen metrin syvyisessä vedessä. Melko tehokas saalistaja siis.

Illasta saavuttiin Agnes Wateriin, jossa majoituttiin Cool Bananas –hostelliin. Paikan omistaja oli täysi kusipää ja siisteysfriikki, mutta se sitten näkyikin. Hostelli oli varmasti koko reissun siistein ja parhaiten varusteltu, mutta meininki oli rento huolimatta omistajan ajoittaisesta sekoilusta...

10.12

Aamupäivällä menimme surffaamaan Agnes Waterin biitsille. Kyseessä on pohjoisin paikka Australian itärannikolla, jossa pystyy surffaamaan. Pohjoisempana tähän soveltuvia rantoja ei ole ja pistiäiset ja meduusat tekevät hommasta vaarallista. Aallot olivat hieman pienempiä kuin ensimmäisellä kokeilukerralla Phillip Islandilla, mutta hauskaa oli silti.

11.12

Tänään oli vuorossa ajomatka Agnes Waterista Hervey Bayhin. Matkalla pysähdyttiin Bundabergin kaupunkiin, jossa kävimme kierroksella legendaarisen (ainakin Australiassa) Bundabergin tehtailla. (Bundaberg on siis rommia). Herätimme muiden kävijöiden ja oppaiden keskuudessa hilpeyttä krapulaisella sekoilullamme ja itsellämmekin oli hauskaa. Kierros ei itsessään ollut kovin ihmeellinen; rommin tuotantolaitteisto ei ulkoisesti ole mitään erityisen kiehtovaa katseltavaa. Historialtaan ja vaiheiltaan Bundaberg on kuitenkin melko mielenkiintoinen: esimerkiksi maailmansotien aikaan rommia lähetettiin valtion laskuun kymmeniä tuhansia litroja brittisotilaiden iloksi Eurooppaan.

Kierroksen jälkeen ajeltiin Hervey Bay’hin, jossa käytiin palauttamassa uskollisesti palvellut Ford Falcon vuokraamoon. Illasta itselle alkoi tulla hieman ahdistunut olo, kun ei ollut päässyt treenaamaan pitkään aikaan, joten kävin paikallisella salilla vähän jumppailemassa sillä välin kun muut suorittivat ruokaostokset tulevia päiviä varten. Seuraavat kolme päivää tullaan siis viettämään Fraser Islandilla nelivetosafarilla. Fraser on maailman suurin hiekkasaari, jossa ei ole juuri ollenkaan asfaltoituja teitä vaan pelkästään pieniä hiekkauria ja kinttupolkuja.

12.12-14.12

Kolme päivää Fraser Islandilla menivät nopeasti. Ensimmäisenä päivänä haettiin Land Rover Defender ja leirintäkamat vuokraamosta ja siirryttiin lautalla mantereen puolelta itse saarelle. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli ajamista ja hengailua Lake MacKenzie:llä, joka on kaikkien saaren järvien tapaan erittäin kirkasvetinen ja muutenkin hieno paikka. Illasta leiriydyttiin biitsin kupeeseen saaren itärannalle. Illasta bongailtiin saaren dingoja kärkkymässä ruokaa leirin läheisyydessä; silmät vaan kiiluivat pimeässä ja rapina kävi puskassa kun nämä villikoirat yrittivät tulla apajille. Säikkyivät kuitenkin pois samantien kun niiden suuntaan osoitti taskulampulla.

Yöllä ja seuraavana aamuna satoi, joten fiilis hieman laski; varsinkin kun aamusta ei edes heti päästy liikenteeseen vaan jouduttiin odottelemaan vuoroveden laskemista. Saaren itäranta on siis virallinen maantie, mutta se on vuoroveden ollessa korkealla ajokelvoton, koska vesi nousee niin ylös, ettei ajouraa enää jää jäljelle. Rannalla kyllä kulki isoja huoltokuorma-autoja, jotka puskivat suoraan suolaveden läpi, mutta meitä oli jyrkästi kielletty näin tekemästä. Varsin ymmärrettävää sillä suolavesihän ei tunnetusti tee kovin hyvää autoille, kuten Suomessa varsin hyvin tiedämme. Päivän ohjelmassa oli itärannalla sijaitsevien ”nähtävyyksien” katselua. Eli Creek on sisämaasta aina mereen asti virtaava puro, joka on vähän turhankin suosittu kohde ts. se oli täynnä turisteja. Jos sakkia olisi ollut vähemmän, niin olisi ollut ihan hauska kellua virran vietävänä pidempäänkin mutta tällä kertaa sai jäädä väliin. Eli Creekin jälkeen jatkettiin matkaa pohjoiseen ja ihmeteltiin rannalle ajautunutta Maheno-laivan hylkyä. Seuraava yö vietettiin Indian Headissa aivan saaren pohjoispäässä. Matkalla sinne päästiin hieman töihin, kun autoimme muutaman hiekkaan juuttuneen kaverin pois pinteestä kiskomalla Defenderillä heidän maasturinsa pois selvemmille urille. Heput olivat varsin mukavia ja tarjosivat myöhemmin leirintäalueella koko sakille rommikolat.

Kolmas ja viimeinen päivä oli hieman tynkä, sillä iltapäivästä piti olla takaisin saaren länsirannalla lautan lähtöpaikalla ja ajamista oli melko paljon. Päivä menikin siis lähinnä autossa. Ehdimme kuitenkin rentoutua Lake MacKenziellä vielä toiseen otteeseen muutaman tunnin ajan ennen kun piti kiirehtiä lauttaan ja takaisin mantereelle.

Todella mielenkiintoinen ja upea paikka tuo Fraser Island. Luonnon ja eläimistön lisäksi täytyy näin lievänä autofriikkinä todeta että ajaminen Defenderillä oli hieno kokemus! En ole aikaisemmin mitään täysiveristä maasturia ajellut, joten kaikki oli uutta. Jos tuosta autosta jotain täytyisi lyhyesti sanoa niin ”HC” olisi aika kuvaava termi. Lantikka on selkeästi tehty maastoajoon ja kovaan käyttöön eikä mihinkään muuhun. Ajettavuus asfaltilla on surkea, mitään elektronisia vimpaimia ohjaamosta on turha hakea ja kaikki ajamiseen liittyvä toiminta vaatii melko ronskia kättä: kytkin on pirun raskas ja pitkäliikkeinen ja tyyppiä on/off, vaihteisto vaatii päättäväistä heiluttelua ja meininki on muutenkin spartalainen. Varsinaista maastoajoa saarella ei tullut harrastettua, mutta hiekka on paikoin syvää ja upottavaa ja poluilla on melkoisia ylämäkiä, joten hieman sai kuitenkin kuvaa mihin tuo auto pystyy. Lähelläkään sen suorituskyvyn rajoja ei varmasti käyty, mutta kokemattomalle 4WD-kuskille oli hienoa huomata kuinka hurjista paikoista selvisi läpi kunhan vaan piti jalan kaasulla eikä päästänyt autoa pysähtymään (tai pyöriä sutimaan). Hieno peli kertakaikkiaan...

15.12

Tänään oli reissun viimeinen päivä omalta osalta. Aamusta/aamupäivästä istuttiin bussissa matkalla Brisbaneen ja iltapäivä ja alkuilta meni hostellilla hengaillessa. Illasta meikäläinen sitten joutui sanomaan hyvästit kavereille ja lähtemään lentokentälle, jossa odotti lento Darwiniin. Hieman oli nihkeä fiilis täytyy myöntää. Kavereiden kanssa varmasti tulee järkättyä jonkinlaista miittiä myöhemmin Euroopassa, mutta seuraavasta Aussi-reissusta ei ole mitään hajua.

16.12

Niin se vuosi sitten vierähti. Viimeinen päivä Australiassa meni Darwinissa norkoillessa. Alunperin ajattelin käydä jollain päiväretkellä läheisessä Litchfieldin kansallispuistossa, mutta päätin sitten kuitenkin vaan nukkua pitkään ja rentoutua. Myöhään illasta suuntana oli jälleen lentokenttä ja lento Hong Kongiin Singaporen kautta. Nuo kaksi lentoa olivat pitkälle miehelle melkoista tuskaa aasialaisten halpalentoyhtiöiden ahtaissa koneissa. Varsinkin viisi Singaporesta Honkkariin vietettyä tuntia olivat tuskaisia, kun olisi huvittanut nukkua, mutta eihän se polvet suussa oikein onnistunut.

17.12

Lento oli perillä Hong Kongisssa aamupäivästä ja ensimmäisenä vuorossa oli joukkoliikennevälineissä arpomista ja hotellin etsimistä. Pulju löytyi loppujen lopuksi aika helposti. Majoitus on Honkkarissa melko kallista, joten hotelli ei ollut ihan keskustassa vaan Kowloonin kaupunginosassa, mutta metro oli varsin lähellä, joten kaikkialle kyllä pääsi helposti. (Majapaikan nimi oli Anne Black YWCA, jonne siis nimestään huolimatta myös miehet olivat tervetulleita). Pienten nokosten jälkeen kävin tsekkaamassa Kowloonin sataman, josta oli hienot näkymät vastarannalle Hong Kongin keskustaan. Satamassa tuli sitten istuskeltua hetken aikaa niin että aurinko ehti laskemaan ja pääsin näkemään pilvenpiirtäjät myös yövalaistuksessaan. Illasta menin vielä lautalla keskustaan kävelemään ympäriinsä hetkeksi aikaa ennen kuin palasin hotellille.

18.12

Aamusta menin kaapelijunalla Victoria Peakin eli Hong Kongin keskustan tuntumassa sijaitsevan vuoren huipulle. Sää oli kuitenkin valitettavasti utuinen, joten maisemien katselu jäi hieman vaisuksi. Iltapäivästä kävin Lantau-saarella katsomassa maailman suurinta buddha-patsasta, joka olikin yli 20-metrisenä melko vaikuttava ilmestys. Samalla reissulla tuli käytyä jossain paikallisessa ostoskeskuksessa shoppailemassa hieman erinäistä Quiksilver-kamaa, joka oli täällä yllättäen halvempaa kuin surffauksen luvatussa maassa Ausseissa. Illasta tuli käppäiltyä ympäriinsä Kowloonissa ja katsastettua muutama baari.

19.12

Viimeinen päivä meni melko tylsäksi tihkusateen takia. Aamupäivästä ehdin kävellä jonkin aikaa Hong Kongin keskustan vanhimmissa osissa, joissa on hieman koomisen näköisesti todella vanhoja ja matalia rakennuksia järkälemäisten pilvenpiirtäjien välissä. Jossain vaiheessa alkoi sitten sataa, joten vetäydyin erääseen irkku-pubiin katselemaan futista ja hyödyntämään happy hour –tarjouksia. Alkuillasta poistuin pubista ja kävin hotellilta hakemassa kamat ja siirryin lentokentälle odottelemaan lentoa Lontooseen. Kolmentoista tunnin yölento meni lähes kokonaan unten mailla. Lontoossa oli vuorossa viiden tunnin odotus ennen jatkolentoa Helsinkiin. Helsingissä minua tervehtikin sitten ihanan tuulinen, muutaman lämpöasteen koleus. Järkyttävän nopeasti meni (lähes) kokonainen vuosi poissa: faijan kämpille mentyäni tuntui siltä, kuin olisin vasta aivan äsken lähtenyt matkaan...

SEN PITUINEN SE

Takaisin kouluun ja Byron Bay

29.8

Nyt ollaan taas takaisin normaalikuvioissa Melbournessa. Fiilikset on vähän kaksijakoiset tällä hetkellä: kesä on tulossa ja lämpimiä päiviä on jo ollut muutama, mutta kaikki tutut alkuvuodelta ovat jo painuneet takaisin kotimaihinsa. Uusista vaihtareista on kuitenkin jo löytynyt mukavia ihmisiä joiden kanssa on tullut vietettyä aikaa. ”Vanhoista” Bastian suunnitteli jäävänsä Australiaan loppuvuodeksi töihin, mutta pölvästi kirjoitti nimensä väärin viisumihakemukseen ja uusintakäsittely olisi vaatinut poistumista maasta ja palaamista uudelleen, joka ei ole täällä ihan halpaa, kun lennot Uuteen-Seelantiin maksavat kuitenkin sellaisen pari sataa euroa.

Sen verran tuli irtauduttua opiskeluista heti parin kouluviikon jälkeen, että käytiin Bastin kanssa Byron Bayssa viikon verran ihmettelemässä. Sää ei kuitenkaan ollut kovinkaan suosiollinen: ensimmäiset kolme päivää satoi aamusta iltaan ja loppuaikakin oli pilvistä ja tuulista. Ei siis kovin hyvä viikko rannalla makailuun ym. ulkoilma-aktiviteetteihin, mitä oltiin ajateltu. Aika meni sitten lähinnä hostellilla norkoillessa muiden asukkaiden kanssa jutellessa ja kaupungin ravintoloissa istuessa. Byron Bay on mukava ja rento kaupunki, mutta huonon sään sattuessa tekemistä ei juurikaan ole. Viikon ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli törmääminen Melbournesta tuttuihin Stinaan ja Patrickiin, jotka olivat matkalla itärannikkoa pitkin pohjoiseen. Ei ole näköjään Australiakaan tarpeeksi iso maa, ettei törmäisi sattumalta tuttuihin kotikaupungin ulkopuolella...

Kotiinpaluukin alkaa jo häämöttää: 15.12 poistun Australiasta ja 20.12 ollaan takaisin Suomessa. Nopeasti on aika mennyt tähän mennessä ja eiköhän tuo viimeinen kolmekin kuukautta aika äkkiä vilahda. Sitten onkin melko harppaus täältä suoraan kesästä Suomen talveen...

Uusi-Seelanti

7.7

Lento Aucklandiin lähti klo 11 aamulla, mutta herätys soi jo kuudelta, että ehti ajoissa lentokentälle. Kentällä meni hermot kun joutui jonottamaan toista tuntia check-iniin ja kuuntelemaan samassa jonossa olevien kiinalaisten honotusta. Lento meni suurimmaksi osaksi torkkuessa. Perillä Aucklandissa tapasin lentokentällä Sydneystä juuri saapuneen Anielan ja siirryttiin keskustaan, jossa bongattiin loputkin matkaporukasta eli Antti, Bastian ja Katia. Illalla käytiin syömässä ja kaljoilla Bastin Uusi-Seelantilaisen kaverin ja tämän kavereiden kanssa.

8.7

Aamulla heräiltiin vasta puoliltapäivin edellisillan ohjelman vuoksi ja lähdettiin kiertelemään Aucklandin keskustaa mukavan aurinkoisessa säässä. Muutaman tunnin sekalaisen sekoilun jälkeen otettiin lautta ja käytiin Davenportin kaupunginosassa, jossa ihmeteltiin vanhoja rakennuksia ja kiivettiin jonkun simahtaneen tulivuoren laelle ihmettelemään maisemia. Illasta takaisin päästyämme etsittiin ruokapaikkaa, mutta päädyttiin sitten samaan pizza-paikkaan syömään kuin edellisenäkin iltana.

9.7

Aamulla mentiin vuokraamolle hakemaan asuntoautoa, joka kuitenkin oli edellisen asiakkaan jäljiltä vielä siivoamatta, joten jouduttiin odottelemaan muutama tunti ennen kuin saatiin auto käyttöön. Joutessamme kävimme läheisessä ostoskeskuksessa suorittamassa ruokaostoksia ja syömässä. Iltapäivästä ajeltiin reissun ensimmäiseen kohteeseen Rotoruaan, joka on Uuden-Seelannin tuliperäisen toiminnan keskus. Paikka haisee tästä syystä viehkeän mädäntyneelle kananmunalle. Ajokm 237

10.7

Aamulla mentiin gondoli-hissillä läheisen kukkulan laelle, jossa pääsi laskemaan rinteeseen rakennettua rataa eräänlaisella kelkalla alas. Hauskaa touhua, mutta gondoli oli kyllä todella ylihinnoiteltu; paikka ei nimittäin ollut juuri pientä tunturia korkeampi ja kyyti ylös maksoi 22 dollaria. Välipalan jälkeen käveltiin jonkin aikaa järven rannassa, jossa oli paikoin jotain vulkaanista toimintaa eli reikiä, jossa kiehui vettä. Ei kovinkaan mullistavan näköistä. Illasta mentiin kellumaan näiden kuumien lähteiden vedellä lämmitettyyn kylpylään, jossa vierähtikin mukavasti muutama tunti rentoutuessa. Ajokm 8

11.7

Aamusta ajeltiin muutama kymmenen kilometriä Rotoruasta etelään Volcanic valleyyn. Tämä on laakso, jossa on kaikenlaista vulkaanista toimintaa. Sateisen sään ja sikamaisen kalliin hinnan vuoksi päätimme kuitenkin lopulta skipata koko systeemin ja jatkaa matkaa eteenpäin. On todella väärin,että tämänkaltaisia luonnonnähtävyyksiä omistavat yksityiset yritykset, jotka voivat kiskoa niiden näkemisestä älyttömiä summia. Kyseessä olisi esim tässä tapauksessa ollut noin tunnin kävely, josta olisi saanut maksaa 30 dollaria eli 18e. Luonnonnähtävyydet, joita on tullut tähän mennessä ihmeteltyä Australiassa ovat olleet joko ilmaisia tai hinnaltaan erittäin nimellisiä.

Iltapäivästä saavuttiin Turangiin, jossa oli tarkoitus yöpyä ja patikoida seuraavana päivänä Tongariro Crossing, jota sanotaan Uuden-Seelannin hienoimmaksi yhden päivän vaellukseksi. Sään herrat olivat kuitenkin tällä kertaa meitä vastaan: reitti oli huonon sään vuoksi suljettu seuraavana päivänä eikä sitä seuraavasta ollut vielä varmuutta, joten päätimme taaskin jatkaa matkaa eteenpäin. Muutaman päivän odottelu ei aikataulullisista syistä ollut mahdollinen. Turangista ajeltiin vielä pari tuntia eteenpäin jollekin leirintäalueelle valtatien varteen. Seuraavana päivänä on tarkoitus ajaa aikaisin aamusta Wellingtoniin, napata lautta etelä-saarelle ja siirtyä aina Abel Tasman National Parkiin. Saas nähdä miten käy, aikataulu on melko tiukka ja lautta saattaa olla täynnä, vaikka ei olekaan sesonki. Ajokm 253

12.7

Aamusta ajeltiin suoraan Wellingtoniin, siellä lauttaan ja eteläsaarelle. Matka oli osittain melkoista höykytystä kovasta merenkäynnistä johtuen, mutta maisemat matkan loppupuolella vuonossa olivat upeat. Aurinkokin näyttäytyi iltapäivästä., joka nosti tunnelmaa merkittävästi. Illasta ajettiin Nelsoniin, josta on seuraavana päivänä tarkoitus siirtyä läheiseen Abel Tasman National Parkiin katselemaan paikkoja. Ajokm 358

13.7

Aamusta herättiin ajoissa ja ajeltiin kansallispuistoon. Infokeskuksessa selviteltiin mahdollisuuksia ja päädyttiin jättämään auto parkkipaikalle erääseen kylään ja ajamaan vesitaksilla puistoon. Siellä sitten patikoitiin n. 5 km:n reitti rantaa pitkin ja vesitaksi haki meidät takaisin iltapäivästä. Matkan varrella nähtiin todella upeita maisemia, hiekkarantoja, kirkkaan vihreää vettä, sinistä taivasta ja palmupuita ja taustalla lumihuippuisia vuoria, jotka olivat hieman ristiriidassa muun ympäristön kanssa. Hieno päivä koleassa, mutta pilvettömän aurinkoisessa säässä. Ajokm 114

14.7

Aamusta nukuttiin hieman pidempään ja herättiin hitaasti pakkas-aamuun. Aamuyöstä tuli peräti pieni vilu makuupussissa. Päivä koostui lähinnä ajamisesta, mutta tarjosi kuitenkin todella hienoja maisemia ensin vuoristossa Buller Gorgessa ja myöhemmin rantatiellä valtameren rannalla. Rantatie oli huomattavasti hienompi kuin Australian paljon hehkutettu Great Ocean Road. Ajokm 358

15.7

Tänään oli jälleen suunnattoman hieno ilma ja päästiin ihailemaan Franz Josef -jäätikköä ja vuoristomaisemaa pilvettömässä säässä. Jäätikön jälkeen käytiin kävelemässä Lake Mathisonin ympäri Fox Glacierin lähettyvillä ja syötiin lounasta piknik-paikalla. Tänään vetäydyttiin leirintäalueelle jo iltapäivästä ja varattiin seuraavalle päivälle kävely jäätiköllä. Ajokm 179

16.7

Aamu alkoi pienellä vastoinkäymisellä, meille nimittäin kerrottiin, että jäätikkökävely ei toteudukaan oppaiden puuttuessa. Pienen selvittelyn jälkeen varasimme vastaavan systeemin Franz Josef-jäätiköllä ja ajoimme ”takaisinpäin” parikymmentä kilometriä. Yhdentoista tienoilla suunnattiin sitten jäätikölle samaa reittiä, mitä käveltiin edellisenä päivänä, mutta jatkettiin luonnollisesti itse jäätikön päälle jääpiikit kenkiin kiinnitettynä. Kierros osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi; jäätikkö on todella erinäköinen kuin alhaalta katsottuna ja täynnä erilaisia railoja ja onkaloita. Yhdessä vaiheessa mentiin läpi todella ahtaasta tunnelista, jossa itselläni oli vakavia vaikeuksia päästä läpi. Jäätikölle kävellessä todella huomasi kuinka valtava se itseasiassa on. Alhaalta näyttää siltä kuin huipulle kiipeäisi parissa kymmenessä minuutissa, mutta todellisuudessa huippu on usean kilometrin päässä puolentoista kilometrin korkeudessa. Ajokm 50

17.7

Päivä koostui pääasiassa ajamisesta. Lounasta pysähdyttiin syömään Haastin pikkukylässä ja matkan varrella tehtiin jokunen pysähdys ottamaan kuvia hienoista maisemista mm. Lake Wanakan rannalla. Illasta saavuttiin Wanakan kaupunkiin yöpymään. Ajokm 293

18.7

Päivä meni patikoinnin merkeissä. Tarkoitus oli kiivetä läheisen Mount Roy’n huipulle 1578m:n korkeuteen. Alku vaikutti huonolta pilvisen sään vuoksi, mutta loppujen lopuksi nousimme pilvien yläpuolelle ja pääsimme kiipeämisen lomassa katselemaan hienoja vuoristomaisemia. Nousu oli lopussa yllättävän hikistä hommaa, ja hyläsimmekin yhdessä vaiheessa reput polun varteen ja poimimme ne takaisin paluumatkalla. Iltapäivästä pilvetkin katosivat vähitellen alapuoleltamme. Retki kesti melkolailla tasan kuusi tuntia ja täytyy myöntää, että jaloissa alkoi lopussa vähän painamaan kun koko reitillä ei yllättäen juurikaan tasaista ollut. Lähtö tapahtui n. 300 metrin tasolta, joten nousua huipulle kertyi lähes 1300m. Illasta ajettiin vielä seuraavaan kohteeseen eli Queenstowniin. Siellä päästiin leirintäalueella maistamaan harvinaista herkkua; alueella oli nimittäin sauna. Noh, ei se ihan suomalaista vastannut, mutta kyllä siellä sai jonkinlaiset löylyt irrotettua, kun heitteli kielloista huolimatta vettä kiukaalle. Tuntui mukavalta kuuden kuukauden saunattoman ajan jälkeen. Ajokm 100

19.7

Päivä meni laskettelun merkeissä Coronet Peak’n laskettelukeskuksessa. Joissain esitteissä hehkutettiin Uuden-Seelannin tarjoavan maailman parasta laskettelua, mutta täytyy sanoa, että ainakin tämä keskus oli pieni pettymys. Rinteitä oli vähän ja nekin olivat pääasiassa jäisiä ja vähälumisia. Ihan kivalta tuntui kuitenkin laskea; edellisestä kerrasta ehti kulua 2,5 vuotta. Illasta käytiin uudestaan hyödyntämässä leirintäalueen saunaa.

20.7

Päivä meni jälleen laskettelun merkeissä, tällä kertaa Remarkables-nimisessä paikassa. Keskus oli tasoltaan vielä heikompi kuin edellinen päivän ja täytyy sanoa, että en ole varmaan ikinä ollut niin tylsistynyt laskiessa. Jyrkistä rinteistä vain pari oli laskettavassa kunnossa, eivätkä ne olleet mitenkään erityisen pitkiä. Jatkuvaan hississä istumiseen kypsyi melko nopeasti, joten aika suuri osa päivästä meni terassilla istuessa. Onneksi aurinko sentään paistoi.

21.7

Herätys oli hieman kankea edellisen illan yöelämän katsastamisen jäljiltä ja liikkeelle päästiinkin vasta puoliltapäivin. Tänään oli yhdeksäs päivä etelä-saarella ja Te Anauhun ajaessa nähtiin ensimmäiset vesipisarat koko tänä aikana. Te Anauhun saapumisen jälkeen ei oikeastaan tehty juuri mitään, vaan käytiin aikaisin nukkumaan, jotta päästäisiin seuraavana päivänä pirteänä Milford Soundiin. Ajokm 178

22.7

Aamusta ajeltiin Milford Soundiin, jossa ohjelmassa oli risteily tässä upeassa vuonossa. Täytyy kyllä sanoa jälleen kerran, että on se ihmeellinen ja upea tämä Uuden-Seelannin luonto. Ja mikä hienointa, sää oli jälleen pilvetön. Alueella ei ole satanut lainkaan 18 päivään, mikä on erittäin harvinaista, sillä normaalisti sadetta tulee 200 päivänä vuodesta. Kelien kanssa on tähän mennessä käynyt suunnaton tuuri: ennen reissuun lähtöä oli pieni pelko, että täällä vaan sataisi koko ajan, mutta aurinko onkin paistanut lähes koko ajan pilvettömältä taivaalta. Ajokm 247

23.7

Päivä koostui lähinnä ajelusta. Reitin piti olla maisemareitti, mutta täytyy sanoa, että eipä matkalla mitään kovin dramaattista näkynyt. Loppumatkasta pysähdyttiin Nugget Pointissa, jossa nähtiin pieniä pingviinejä sekoilemassa rannalla ja joku random majakka. Illasta saavuttiin Dunediniin. Ajokm 477

24.7

Aamusta käytiin kävelemässä Tunnel Beachilla Dunedinissa, johon joku omalaatuinen miljonääri aikanaan kaivatutti tunnelin, joka johtaa rantakallioilta alas lahdelmaan, jossa hän tykkäsi viettää aikaa perheensä kanssa. Melko omalaatuinen valinta, täytyy sanoa, sillä paikka oli lähinnä meluisa ja kostea tyrskyävän meren johdosta. Iltapäivästä käytiin ihmettelemässä maailman jyrkintä katua ja aikamoista ylämäkeähän se oli. Asuntoautolla ei riittänyt pokkaa ajaa ylös vaan jätettiin laiva suosiolla alas ja kavuttiin kävellen huipulle. Kadulla järjestetään vuosittain Gut Buster-niminen juoksukilpailu, jossa nopeimmat kipittäjät juoksevat alhaalta ylös ja takaisin alle kahdessa minuutissa. Eipä itseltä ihan irtoaisi...Ajokm 41

25.7

Päivästä ajeltiin Dunedinista Mt Cookin kansallispuistoon. Matkalla ihmeteltiin häkellyttävän sinistä Lake Pukakia. Paikalle päästyämme päivä oli jo melko pitkällä, joten vietimme vaan leffailtaa leirintäalueen telkkarihuoneessa. Tällä hetkellä myöskin lähes koko matkaporukka on enemmän tai vähemmän kipeänä. Itselläni oli 38,6 kuumetta päivällä, joten fiilis ei ollut paras mahdollinen. Ajokm 321

26.7

Aamupäivästä käytiin ihmettelemässä paikallista jäätikköä ja sen vieressä olevaa Lake Muelleria, joka on Lake Pukakin tavoin upean sininen. Harvinaisen värin aiheuttaa jokin tuliperäisestä toiminnasta syntyvä aines, jota liukenee järviin. Näimme myös pienen lumivyöryn läheisen vuoren rinteillä. Sää oli hieman sateinen ja porukka edelleen flunssassa, joten palasimme melko aikaisin takaisin leirintäalueelle ja leffojen pariin. Ajokm 32

27.7

Aamupäivällä ajeltiin Mt Cookista reissun päätepisteeseen Christchurchiin. Iltapäivästä pyörittiin kaupungilla ja illasta käytiin katselemassa Simpsons movie, joka oli juuri tullut teatteriin. Täytyy sanoa, että leffa oli hienoinen pettymys: periaatteessa ylipitkä Simpsonien jakso, jossa ei mielestäni hyödynnetty koko sarjan hahmo-valikoimaa kovin tehokkaasti. Ihan viihdyttävä tapaus kuitenkin, joka tarjosi muutaman makean repeämisen. Ajokm 322

28.7

Aamusta käytiin ajelemassa kartingia läheisessä karting-keskuksessa, joka oltiin bongattu edellisenä iltana. Hauskaa oli ajella pitkästä aikaa ja itsehän luonnollisesti vetäisin nopeimman kierrosajan reilun kymmenen hengen porukasta, joka oli samaan aikaan radalla. Iltapäivästä neppailtiin taas kaupungilla ja illasta käytiin katselemassa uskomattoman paska Fantastic Fourin jatko-osa leffateatterissa. Ajokm 8

29.7

Tämä päivä meni lähinnä reissua lopetellessa eli siivottiin ja palautettiin kämpperi ja kirjauduttiin hostelliin viettämään viimeistä yötä ennen paluuta Melbourneen. Illasta sitten pelailtiin normaaliin tapaan pokeria ja käytiin vielä myöhemmin pyörähtämässä jossain paikallisessa hostellin lähettyvillä.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todella hieno maku käteen. Sään takia jäi suunnitelluista jutuista väliin ainoastaan Tongariro Crossing, mutta muuten kaikki meni häkellyttävän hyvin putkeen ja aurinko paistoi lähes koko ajan. Uusi-Seelanti on myös maana ”hieman” pienempi kuin Australia, joten autossa ei tarvinnut istua niin paljon kuin edellisellä reissulla. Nyt ajokilometrejä tuli vain n. 3600 kolmessa viikossa. Ja mikä parasta, muita turisteja oli liikkeellä erittäin vähän koska talvi ei Uudessa-Seelannissa ole kovinta sesonkia. Lopussa jäi harmittamaan oikeastaan vain se, että nyt joutuu palaamaan Melbourneen ja takaisin opiskelujen pariin.

Roadtrip Darwin-Melbourne

9.6

Toukokuu meni kokonaan Melbournessa melko arkisissa merkeissä, jos täällä oloa nyt voi ensinkään arjeksi kutsua. Kuukauden ”kohokohta” oli AFL-matsi MCG-areenalla. Joukkueet olivat luonnollisesti täysin tuntemattomia, mutta ihan hauskaa oli möykätä muun yleisön mukana ”suosikki-joukkueensa” menestystä. Aussifutis on todella yleisöystävällinen laji: peli on vauhdikasta ja tapahtumarikasta. Laji on luonteeltaan varsin rankka ja tappelut ovat melko normaalia kauraa joka pelissä. Muutama matsi on tullut katseltua telkkaristakin. Katsojat ovat henkeen ja vereen oman joukkueensa puolella, mutta tämän lajin parissa ei kuitenkaan esiinny mitään huligaani-toimintaa eurooppalaisen jalkapallon tyyliin, mikä on hieno juttu. Eri joukkueiden kannattajia ei edes erotella erillisiin karsinoihin katsomossa. Varmasti tulee mentyä joskus toistekin matsiin, sillä lippujen hinnat ovat varsin edullisia: meillä oli paikat aivan ensimmäisesti rivistä ja hinta oli muistaakseni 15AUD

Toukokuussa tuli tehtyä lopulliset matkasuunnitelmatkin talvitauolle. Tauko kestää itselläni 8 viikkoa ja niistä 6 menee matkailun merkeissä :). Kesäkuussa lennetään Australian pohjois-territorioon Darwiniin, josta sitten vuokrataan asuntoauto ja ajetaan outbackin läpi aina takaisin Melbourneen. Matkan varrella on kansallispuistoja, Ayers Rock ym mukavaa nähtävää. Suorintakin reittiä ajaessa matkaa kertyy lähes 4000km ja tuskin tulee aivan suorinta reittiä paineltua, koska osa nähtävyyksistä on päätien ulkopuolella pienien kiertoteiden päässä. Esim Ayers Rock (tai Uluru, kuten abot sitä kutsuvat) on parin sadan kilometrin päässä päätie Stuart Highwaysta. Ajettavaa on siis paljon, mutta aikaa on onneksi kolme viikkoa, joten päivittäiset ajomatkat eivät veny turhan pitkäksi. Reissuun lähtee itseni lisäksi saksalaiset Bastian, Maren ja Aniela.

Heinäkuussa on luvassa vastaava asuntoauto-turnee Uudessa-Seelannissa. Aikaa on kolme viikkoa ja tarkoitus on tutustua pääasiassa eteläiseen saareen. Reissua suunnitellessa hieman arvelutti matkan ajankohta, NZ:ssa on nimittäin silloin talvi ja ilmat melko koleita. Lopulta kuitenkin päätettiin lähteä ja turvautua lämpimiin vaatteisiin. Tämä on myös siinä mielessä kiva ajankohta, että pääsemme halutessamme laskettelemaan! Myöskään muiden turistien määrä ei ole tähän aikaan vuodesta kovin kummoinen toisin kuin esim. tammikuussa, jolloin Uuden-Seelannin pääkohteet ovat aivan tupaten täynnä. Maisemat eteläsaarella ovat kuvien perusteella upeita, joten innolla odotetaan tätäkin retkeä.

Toukokuussa kelit ovat kylmenneet kovaa tahtia, tosin suomalaisittain ulkona on korkeintaan vilpoisaa, päivisin on harvemmin ollut alle 15 astetta lämmintä. Nytkin alkutalvesta on ollut päiviä, jolloin auringonpaiste on nostanut lämmön päälle kahdenkymmenen. Yöllä tosin on kylmä ja paikallisen rakentamisen tason takia kämpilläkin on sitten melko koleaa. Ulkona kylmyys ei suomalaista haittaa, mutta sisällä ei ole tähän mennessä elämässään tottunut palelemaan. Omassa huoneessa on onneksi pieni patteri, jolla sen saa lämpimäksi yötä varten (paitsi silloin, kun tuulee kovaa, jolloin tuuli puhaltaa käytännössä suoraan ikkunasta sisään olemattomien eristyksien takia). Koululla ja kaduilla on kyllä huvittavaa katsella, kun aasialais-taustaiset australialaiset kiskovat toppatakkeja niskaan ulkolämpötilan tippuessa 15 asteeseen.

Australialaisen pankkitoiminnan huipputeknologiasta on pakko kertoa huvittava tapaus. Asuntoauton vuokra piti maksaa etukäteen vuokraavan yhtiön pankkitilille. Yritin ensin normaaliin sivistyneen maailman tapaan tehdä tilisiirron internetissä netti-pankin kautta: tämä ei onnistunut, koska näissä siirroissa on 1000 dollarin rajoitus. Siispä kävelin oman pankkini toimistoon ja yritin tehdä siirron siellä. Lopputulos: ei onnistu, ellet halua maksaa 30 dollarin siirtomaksua, joka aiheituu siitä, että autovuokraamon tili ei ole samassa pankissa. Tässäkään tapauksessa pankki ei takaa, että rahat oikeasti siirtyvät oikealle tilille. Lopulta jouduin ottamaan omasta pankistani käteisellä koko 3000 dollarin vuokrasumman, kävelemään vuokraamon pankin lähimpään konttoriin ja tallettamaan rahat siellä. Todella modernia ja helppoa pankkiasiointia, etten sanoisi.

Kirjoitan tätä parhaillaan lentokoneessa matkalla kohti Darwinia. Täytyy sanoa, että on nyt on kyllä hyvä fiuvis: kouluhommat on tämän semesterin osalta hoidettu ja pitkä loma mukavassa porukassa edessä. Opiskelu alkoikin hieman sapettaa viimeisen kuukauden aikana. Toukokuun loppupuolella otti jo ajoittain todella pahasti kaaliin: aikaisempina vuosina olen aloittanu kesätyöt kuun puoleen väliin mennessä, mutta nyt joutuikin tsemppaamaan vielä kuukauden normaalia pidempään koulujuttujen parissa. Motivaatiota ei ole yhtään lisännyt se, että tämän yliopiston (joka on muuten rankattu aussien 5. parhaimmaksi opetuksen laadussa) taso ei ole juuri millään mittareilla oman kotiyliopiston tasolla. Kaikkein häiritsevintä on luultavasti se, että kirjastoon mennessä joutuu tietokoneelle pääsyä jonottamaan pitkälle toistakymmentä minuuttia, koska niitä on käyttäjämäärään nähden aivan liian vähän. Ainakin tässä oppii arvostamaan muutamia itsestäänselviltä tuntuneita juttuja sitten kun palaa takaisin LUT:iin. Kotiinpaluu ei olekaan enää mitenkään käsittämättömän kaukana: reissusta on jo melkein puolet pulkassa! Uskomattoman nopeasti on viisi kuukautta vierähtänyt.

10.6

Lento saapui yöllä perille Darwiniin ja siirryttiin taksilla hostellille, jossa nukuttiin heikosti muutama tunti ja aamusta mentiin hakemaan campervani autovuokraamon pihasta. Aika bränikkä tapaus, vain 30000 mittarissa tähän mennessä ja löytyy kaikki tarpeellinen sälä: ilmastointi, vakionopeudensäädin, mp3-soitin, jääkaappi-pakastin, mikro-aaltouuni ym. Kun auto oli saatu tarkastettua ja pakattua, siirryimme keskustaan sompailemaan hetkeksi ostosten pariin. Jääkaappi ja kaikki muukin säilytystila saatiin melko tehokkaasti täyteen erinäistä kampetta. Oluttakin tuli ostettua hyvät varastot, sillä se on autiomaan ja leirintäalueiden kaupoissa huomattavan paljon kalliimpaa. Ostosten jälkeen mentiin rantaan nauttimaan voileipiä hiekalle ja paistattelemaan mukavaa säätä. Tekikin terää vaihteeksi siirtyä Melbournen viileydestä takaisin tropiikkiin. Piknikin jälkeen ajeltiin muutama sata kilometriä Kakadu National Parkiin Jabiru-nimiseen paikkaan. Matkan joutui ajelemaan melko hitaasti, sillä pimeän tultua tienvarsi oli täynnä pikku wallebeja toljottelemassa. Perille kuitenkin päästiin ilman törmäyksiä ja illalla uni tuli varsin helposti. Ajokm 292

11.6

Aamulla herättiin yhdeksän tienoilla ja siirryttiin aamutoimien jälkeen puiston informaatiokeskukseen tutkailemaan vaihtoehtoja seuraaville päiville. Päädyimme ensimmäisenä ajamaan hieman pohjoiseen, Ubirr-nimiseen paikkaan. Siellä souritettiin pieni kävely maastossa ihmettelemässä, jonka jälkeen lähdettiin opastetulle venekierrokselle East Alligator Riverille. Päästiin spottaamaan pari krokotiilia, joka olikin yksi toiveista tämän reissun aikana. Yksi nähtiin paistattelemassa päivää joen rannalla. Harmi, että tämä 4,5 metrinen kaveri ei liikkunut laisinkaan. Oli siitä huolimatta vaikuttava näky. Koko joki on tällä hetkellä hieman sekaisin alueella hiljattain vallinneen tulvan vuoksi. Vedenpinta koko aluella nousi 15 metriä normaalia korkeammalle ja peitti alleen valtaosan Kakadu-puiston naapurissa sijaitsevasta Arnhem-landista, joka on aboriginaalien omistuksessa oleva valtava (100000km2) reservaatti. Vedenpinnan laskettua takaisin hiekkaa on kulkeutunut minne sattuu ja koko joen virtaus on uhattuna. Veneajelun jälkeen käytiin katsomassa 5000 vuotta vanhoja aboriginaalien kalliomaalauksia ja kiivettiin pienelle kukkulalle, josta oli upeat maisemat ympäröivään laajaan kosteikkoon ja läheisille vuorille. Auringonlaskun jälkeen siirryttiin toiselle leirintäalueelle, lähelle seuraavan päivän koitoksia, Malabanjbanjdju-nimiseen paikkaan. Ajokm 109

12.6

Aamulla taas herätys ysin tienoilla ja aamupala. Aamupäivästä suoritettiin pieni kävelylenkki leirintäalueen vieressä jonkinlaisessa suomaastossa ja ihmeteltiin lintuja ym. ötököitä, joita parveili alueella. Tämän jälkeen ajettiin hieman etelämmäs toiselle kävelyretkelle,Gubara taisi olla paikan nimi. Siellä tehtiin lenkki jollekin puron tulva-altaalle, jossa pääsi pulahtamaan uimaan. Paikalla oli varoitukset krokotiileista (makean veden krokotiilit ovat vaarallisia vain ahdisteltuna, mutta suolavesikrokotiilit ovat isoja ja agressiivisia), joten uimaan meno hieman arvelutti, mutta vastaan tulleet muut patikoijatkin olivat käyneet uimassa, joten pienen epäröinnin jälkeen hypättiin veteen. Vilvoittava hetki teki terää kuuman kävelyn ja suihkuttoman aamun jäljiltä. Koko paikka oli ympäristönä aivan erilainen kuin aikaisemmin nähdyt maisemat, hieman sademetsän tyyppinen. Matkan varrella sai olla tarkkana, ettei kävellyt hämähäkinseitteihin, joissa roikkui mitä iljettävämmän näköisiä höttiäisiä. Takaisin kävelyn jälkeen ajeltiin suoraan seuraavalle leirintäalueella Yellow wateriin, jossa oli vuorossa normaalien iltatoimien ohella pyykinpesua. Bastianille sattui pieni vahinko leirintäalueella autoa peruutellessa ja auton takapuskuri vääntyi hieman osumasta puuhun. Onneksi otimme vuokra-ajalle kaiken kattavan vakuutuksen. Ajokm 85

13.6

Tänään oli ”laiska” päivä. Herätys aamulla normaaliin aikaan ysiltä ja kympiltä liikkeelle, mutta patikka-retki, jonka olimme suunnitelleet tekevämme, olikin suljettu krokotiilivaaran takia. Siispä menimme sen sijaan läheiseen aboriginaali-keskukseen, jossa pääsi hieman tutustumaan alkuperäisasukkaiden elämäntapaan ja uskomuksiin. Lisäksi änkesimme mukaan joihinkin paikallisten koululaisten aktiviteetteihin ja pääsimme maistelemaan jotain luonnonruokia ja abo-tyyliin valmistettua leipää. Seuraavalle päivälle varasimme jonkinlaisen safarin. Tämän jälkeen loppupäivä olikin matkasuunnitelmien tekoa loppulomalle, rentoutumista uima-altaalla ja yleistä hengailua.

14.6

Aamupäivä oli tänään ”vapaa” eli ei tehty oikeastaan mitään muuta kuin nautittiin aamiainen, rentouduttiin ja ennen safarille lähtöä syötiin lounas.Yhdeltä hypättiin jeeppiin ja suunnattiin pois pääteiltä. Oppaana toimi paikallinen aboriginaali-nainen, Patsy. Patsy ylläpitää puhveli-farmia, jonka tarkoitus on pitää puhvelit poissa muusta puistosta ja tuottaa lihaa Kakadun ja Arnhem-landin alkuperäisasukkaille. Päivä meni ympäriinsä ajellessa, luontoa ja eläimiä ihmetellessä ja erilaisia luonnonruokia kerätessä ja syödessä. Yllättävää, miten erittäin kuivan näköisestä maastosta voi löytyä niin paljon syötäväksi kelpaavaa materiaalia. Söimme jonkinlaisen vesikasvin vartta, sen kukan siemeniä, palmun sydäntä, vihreitä muurahaisia (jonkinlainen päänsärkylääke ilmeisesti), ja keräsimme jamssia. Ympäristö täällä on niin erilainen kuin koti-Suomessa, että pelkkä käveleminen ympäriinsä on melko omituisen tuntuista; varsinkin, kun tietää että alueella on pilvin pimein vaarallisia eläimiä hämähäkeistä puhveleihin. Puhveli ei itseasiassa ole alkuperäiseläin vaan se on tuotu Australiaan muualta, kuten myös kaikki muutkin sorkkaeläimet. Illalla nautittiin ateria kosteikon rannalla. Ruokana oli mm. krokotiilia, puhvelia ja jonkinlaista leipää. Krokotiilin liha oli erittäin mehukasta ja pehmeää, mutta myös lähes mautonta. Pimeän tullessa hyttyset hyökkäsivät samantien kimppuun, mutta päästiin onneksi lähes heti lähtemään takaisin. Päivä oli mielenkiintoinen, mutta tuntui, että aboriginaali-nainen oli mukana vaan rekvisiittana kuskin hoitaessa suurimman osan puheista ja aktiviteeteista.

15.6

Aamulla herättiin jo puoli seitsemältä, sillä päivän ohjelmassa oli parin lyhyen kävelyn ohella siirtyminen pois Kakadu-puistosta seuraavaan kohteeseen Katherineen ja Nitmiluk National Parkiin. Aamun lyhyet patikoinnit eivät oikeastaan tarjonneet mitään kovin mullistavaa, vain muutaman kivan näköalapaikan. Katherineen saavuttaessa nähtiin edelliseen päivään verrattuna nurja puoli alkuperäisasukkaiden elämästä: ostoskeskuksessa ja kaduilla pyöri todella surkean näköisessä kunnossa olevia aboja juovuksissa tai muuten vaan sekaisin. Aboriginaalit saavat 1000 dollaria viikossa ”korvausta” kokemistaan vääryyksistä tekemättä mitään, joten kyllähän siinä helpomminkin alkoholisoituu. Osa väestä käyttää rahansa järkevästi erilaisiin projekteihin, kuten puhveli-farmiin Kakadussa, mutta osa taas ei keksi niille rakentavaa kohdetta. Shoppailun jälkeen käytiin jonkinlaisilla kuumilla lähteillä kellumassa muutama tunti, jonka jälkeen grillailtiin läheisessä puistossa hampurilaisia. Pimeän tultua siirryttiin Katherinen lähellä sijaitsevaan Nitmiluk National Parkiin yöksi. Ajokm 293

16.6

Aamusta lähdettiin pienelle kanoottiretkelle Katherine Riverin rotkoon. Paikka on periaatteessa kuin pienoismalli Grand Canyonista. Upeita maisemia kuitenkin. Joen vesi oli myös mukavan vilpoisaa ja virkistävää uimiseen. Iltapäivän kuumuus vietettiin patikoidessa lähimaastossa. Reitti osoittautui yllättävän raskaaksi: 14 kilometriä lähes jatkuvaa ylä- tai alamäkeä kivisessä maastossa. Lopussa kuitenkin taas maisemat palkitsivat polun päättyessä joen rantaan rotkon seinämien väliin. Paluumatka sujuikin sitten helpommin kuumuuden hieman hellitettyä.

17.6

Tänään oli ensimmäinen päivä, joka kului lähes pelkästään tien päällä. Tähän mennessä ei ollakaan kovin ahnaasti nielty kilometrejä. Sää kuitenkin sattui sopivasti olemaan sateinen, joten eipä hirveästi harmittanut. Poistuimme aamulla kahdeksan tienoilla leirintäalueelta Nitmilukista ja suuntasimme etelään Stuart Highwayta pitkin. Ensimmäinen pysähdy tehtiin Cutta Cutta-luolien kohdalla, mutta valitettavasti luoliin pääsikin vain opastetulla kierroksella, jota olisi joutunut odottamaan toista tuntia, joten päätimme jatkaa matkaa. Iltapäivästä pysähdyimme jonkinlaiseen kahvilan ja ravintolan sekasikiöön keskellä ei-mitään syömään hotdogit kameli- ja puhvelimakkaroilla. Tätä seurasi taas ajamista, kunnes saavuttiin Daly Waters-pubiin, joka on pubi keskellä ei-mitään ja on kuuluisa siitä että se on keskellä ei-mitään. Paikan seinät ovat täynnä vieraiden jättämiä esineita ja tavaroita: ajokortteja, rahaa, rekisterikilpiä, rintsikoita, sandaaleja ym. Olipa paikalle jokunen suomalainenkin jättänyt erinäisiä merkkejä paikallaolostaan. Pimeän tultua saavuttiin vihdoin yön majapaikkaan Tennant Creekiin. Illalla leirintäalueella nuotion ääressä esiintyi Jimmy Hooker, paikallinen runoilija/koomikko/puskamies, joka kertoi kaikenlaista stooria elämästä outbackissa ja esitteli erilaisia puskaruokia. Ilmasto muuttui melko radikaalisti päivän aikana: illalla oli melko vilpoisaa ja yöllä suorastaan jäätävää, kun peiton virkaa toimitti pelkkä lakana. Ajokm 707

18.6

Päivä alkoi Tennant Creekin eteläpuolella Devil’s Marblesin ihmettelyllä. Nämä ovat omituinen kivimuodostelma keskellä aavikkoa. Ne ovat muotoutuneet miljoonien vuosien aikana ja jotkut ovat todella omituisen näköisiä. Vaikea kuvailla sanoin kyseistä näkyä, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tässä tapauksessa. Loppupäivä olikin sitten periaatteessa ajoa Alice Springsiin. Matkalla pysähdyttiin Ti-Tree roudhousessa, joka on Australian syrjäisin pubi. Todella hämärän näköinen paikka, jonka pihalla aboriginaalit ja kulkukoirat käyskentelivät omituisesti mulkoillen. Alice Springsiin saavuttiin viiden tienoilla ja käytiin ensimmäisenä toimena ostamassa makuupussit. Tämän jälkeen käytiin ensimmäistä kertaa reissun aikana syömässä ulkona. Ruokailun jälkeen hörpittiin pubissa kaljat, jonka jälkeen kaikki olivatkin kypsää kamaa siirtymään leirintäalueelle ja nukkumaan. Ajokm 515

19.6

Yö oli jälleen kylmä ja päätinkin samantien käydä vaihtamassa makuupussin lämpimämpään versioon. Heinäkuussa Uudessa-Seelannissa tulee varmasti olemaan kylmä öisin, joten varmasti kannattava investointi. Päivä alkoi Royal Flying Doctor Servicen museosta, joka antoi hieman kuvaa Australian lentävien lääkärien toiminnasta. Tämän jälkeen mentiin paikalliseen terraarioon katselemaan matelijoita ja päästiin leikkimään erilaisten liskojen ja jonkun pythonin kanssa. Hauskoja veijareita...Australiassa kyllä riittää vaarallisia elikoita: 18 mailman 20:stä myrkyllisimmästä käärmeestä elää täällä, ja maailman vaarallisimmaksi eläimeksi luokiteltu hämähäkki, musta leski tai red back spider kuten aussit sitä kutsuvat, kuuluu Australian valikoimaan. Iltapäivästä ajettiin läheiseen vuoristoon, West MacDonnell Rangesiin, ihmettelemään maisemia. Melko karua seutua kaikenkaikkiaan. Maisemat olivat hienot, mutta iltapäivä itsessään oli hieman turhauttava pilvisen ja kylmän sään vuoksi. Yöksi ajettiin takaisin Aliceen. Ajokm 290

20.6

Aamulla nukuttiin pitkään, peräti puoli yhdeksään asti. Aamupäivä vietettiin internet-kahvilassa juoksevia asioita ym. hoitaessa ja tämän jälkeen käytiin kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Iltapäivästä ja illasta olikin sitten taas luvassa ajoa. Siirtyminen King’s Canyonille meni osittain pimeässä ja tiellä tai sen vieressä näkyi kaikenlaista vipeltäjää. Jopa paikassa kehoitetaan olemaan ajamatta yöllä ja se ei todellakaan ole mikään vitsi: tien varressa näkyi kengurujen lisäksi myös kameleita ja lehmiä. Ajokm 479

21.6

Aamulla käveltiin King’s Canyonilla, joka on todella vaikuttava kokonaisuus. Jälleen kerran kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kävelyn jälkeen juotiin teet ja kahvit ja ajettiin Uluruun reilu 300 kilometriä. Huvittavia kyllä nämä etäisyydet täällä: Uluru on King’s Canyonilta katsoen aivan naapurissa, eikä tuo 300km itsellekään tunnu enää juuri miltään, kun on viime päivinä tottunut istumaan pitkiä matkoja autossa. Reissussa on tähän mennessä taitettu jo yli 3000km. Iltapäivästä perille päästyämme kävimme katsomassa sitä kivenjärkälettä, mutta sää oli jälleen pilvinen, joten näky ei ollut niin vaikuttava kuin se olisi voinut olla. Auringonlaskun aikaan kiven ja ympäristön värit pääsevät oikeuksiinsa. Ehkä huomenna käy parempi tuuri, kun mennään ihmettelemään auringonnousua. Ajokm 341

22.6

Päivä alkoi aikaisella herätyksellä, sillä halusimme päästä katsomaan auringonnousua Ulurussa. Sää muuttui yön aikana täysin ja taivas oli pilvetön. Oli hienoa seurata, kun kivi ilmestyi pimeydestä ja muuttui koko ajan punaisemmaksi taivaan samalla muuttuessa siniseksi auringon noustessa. Näpit jäätyivät kuvia ottaessa, sillä lämpötila oli ainoastaan kolme astetta plussan puolella. Spektaakkelin jälkeen nautimme aamiaista kiven juurella. Aamupäivän ohjelmassa oli tämän jälkeen vierailu Aboriginee Cultural Centressä, josta tarttui mukaan pieni matkamuistokin jonkinlaisen puuveistoksen muodossa. Tämän jälkeen kävelimme kiven ympäri mukavassa auringonpaisteessa kärpästen pörrätessä pän ympärillä. Todella kivoja kuvia sai otettua ihanteellisissa olosuhteissa, taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Illasta oli sitten toinen kuvaussessio kiven luona auringonlaskua seuratessa. Ajokm 93

23.6

Aamulla nukuttiin pitkästä aikaa kunnolla ilman herätyskellon pirinöitä. Oltiin kuitenkin menty taas sen verran aikaisin nukkumaan, että kaikki olivat hereillä yhdeksään mennessä. Sää on lämmennyt ja päästiin syömään aamiaista ulkona pitkästä aikaa. Aamiaisen jälkeen suuntasimme Kata Tjutaan katselemaan Olgaseja (the Olgas). Hienon näköistä kaikenkaikkiaan. Valtavien kivenjärkäleiden välissä tuntee itsensä aika pieneksi. Iltapäivä rentouduttiin vaan autossa ja illalla seurattiin auringonlasku samassa paikassa. Oli mukava pitää shortseja ja t-paitaa muutaman päivän tauon jälkeen. Ajokm 109

24.6

Tänään ohjelmassa oli ajamista. Siirryimme Ulurusta Coober Pedyn kaivoskaupunkiin. Matkan varrella näkyi taas erinäisiä elikoita tien varressa. Päivän valikoimaan kuului normaalien kengurujen lisäksi kameleita sekä korppikotkia syömässä kengurun raatoa. Ajokm 730

25.6

Tänään oli vaihteeksi ajamisesta vapaa päivä, joten nukuimme aamulla hieman pidempään. Rytmi on kyllä nyt lomaillessa siirtynyt sen verran aikaiseksi, että porukka heräsi jo kasin tienoilla ilman herätyskelloakin. Ensitöiksi aamiaisen jälkeen käytiin turisti-infossa katselemassa mitä kaupungissa voi tehdä ja päädyttiin varaamaan iltapäiväksi opastettu kierros kaupungin nähtävyyksiin. Välissä käytiin kaupassa ja syömässä pizzaa. Huvittavaa sinäänsä että täältä reilun 3000:n asukkaan kylästä löytyi supermarketista ruisleipää, kun sitä ei Melbournessakaan ole kuin kahdessa kaupassa. Pizza oli myöskin monin verroin parempaa kuin monessa suurkaupungin pizza-paikassa.

Iltapäivän kierros oli varsin mielenkiintoinen ja antoi hieman kuvaa tämän omituisen pikkukaupungin (omituisten) asukkaiden elämästä. Kyseessä on siis kaivoskaupunki, jota ympäröi valtavat kentät, joista onnenonkijat kaivavat opaaleja enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Suurin osa kaupungin ihmisistä myös asustaa maan alle kaivetuissa onkaloissa, joissa on ympäri vuoden miellyttävä n. 20 asteen lämpötila. Mukava ominaisuus kesällä, jolloin lämpötila voi kohota 50 asteen tienoille. Alue on myös erittäin kuivaa, jonka johdosta vesi on täällä suhteellisen kallista, 5 dollaria kuutiolta. Leirintäalueen suihkustakin joutui maksamaan erikseen 20 senttiä/4 minuuttia.

Kierros koostui kaupungin ”keskustan” esittelystä, maanalaisesta kirkosta, opaalikenttien kiertoajelusta, Krokotiili-Harryn kotiluolasta, muutamasta näköalapaikasta ja maailman pisimmän 5300 km:n mittaisen aidan ihmettelystä. Kokonaisuudesta sai sellaisen kuvan, että täällä asuvien täytyy olla hieman kajahtaneita tai ainakin lievästi eksentrisiä. Ympäristö vaikuttaa asumiseen erittäin epämiellyttävältä sekä ilmastoltaan että maisemaltaan.

26.6

Tänään oli reissun toistaiseksi pisin ajopäivä, eikä reissun loppupuolella luultavasti pidempiä ajoja enää tulekaan, onneksi. Nähtiin taas uusia elukoita tien varressa, tällä kertaa bongattiin emu juoksemassa tien laidassa hirveätä kyytiä. Muuten päivä meni sitten aika tylsissä merkeissä, vaikka maisemat olivatkin karun upeita. Illasta yhdeksän tienoilla saavuttiin perille Adelaideen. Ajokm 850

27.6

Aamulla nukuttiin vaihteeksi pitkään ja lähdettiin leirintäalueelta vasta puolen päivän tienoilla. Kävimme ensiksi ajelulla läheisellä näköalapaikalla, joka ei loppujen lopuksi kovin hieno ollut pilvisestä säästä johtuen. Tämän jälkeen syötiin keskustassa ja mentiin sitten hoitamaan juoksevia asioita internet-kahvilaan, jossa menikin pari tuntia. Illasta käväistiin kasinolla ja parissa baarissa tappamassa aikaa, ettei tarvinnut vaan istuskella asuntoautossa, johon on jo pikkuhiljaa alkanut kypsymään. Ajokm 37

28.6

Tänään nukuttiin jälleen hieman pidempään edellisen illan pitkäksi venyneen pokeri-session johdosta. Aamupäivä meni lähinnä aamupalaa nauttiessa. Tänään oli Marenin aika poistua seurueesta, joten heitimme hänet lentokentälle ja jatkoimme itse matkaa kohti Melbournea. Pääsimme Millicentin kaupunkiin asti, josta löytyi kaikkien aikojen paras leirintäalue: koko alueella oli käytössä ilmaiseksi langaton internet, luksusta! Huomenna taas lisää ajoa ja Great Ocean Road. Ajokm 432

29.6

Päivä meni oikeastaan kokonaan ajaessa lukuunottamatta muutamaa pysähdystä Great Ocean Roadin varressa. Sää oli niin pilvinen ja sateinen, että päätimme ajaa aina Melbourneen saakka vaikka alunperin suunnitelmissa oli viettää vielä yksi yö tien päällä. Ajokm 633

30.6

Tänään oli vielä vuorossa asuntoauton siivous ja valmistelu palautuskuntoon. Aikaa meni yllättävän paljon erinäiseen säätämiseen, mutta saatiin kuitenkin auto palautettua ajoissa vuokraamolle. Ajokm 24. YHT 6023km

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi todella hyvä maku käteen. Harvoin kuluu kolme viikkoa yhtä nopeasti. Paljon ehdittiin kuitenkin näkemään tuossa ajassa. Autossa istumiseenkaan ei oikeastaan pahemmin puutunut missään vaiheessa vaikka kilometrejä tuli mittariin 6000 ja risat. Maisemat reitin varrella ovat niin hienoja, että autossakin vietetyt päivät olivat varsin mukavia. Onnistuimme myöskin järkkäämään aikataulut siten, että reissun aikana oli peräti 9 päivää, jolloin ajettiin 100km tai vähemmän. Nyt on mukava viettää viikko rennosti ennen Uuden-Seelannin reissua...

Surffausta ym.

27.3

Ensimmäistä kertaa oli viime viikolla sellainen tunne, että joutui hieman sykkimään kouluhommien kanssa kun oli muutamasta harkkatyöstä takaraja kolkuttamassa. Piilevä stressi tuli kuitenkin nollattua sitten lauantaina kun vuorossa oli tuparit ja kämpille pakkautuikin parhaimmillaan jotain nelisenkymmentä ihmistä. Siivoamista riitti seuraavana päivänä, mutta hauskaa oli! Seuraava viikonloppukin on taas toimintaa täynnä: perjantaina on erääseen kurssiin liittyvä ekskursio jonkinlaiseen Australian kultakuume-ajan ulkoilmamuseoon hieman Melbournen ulkopuolella ja lauantaina lähdetään surffailemaan Phillip Islandille!

Ruokapuolella on nyt löytynyt kunnon herkku, joka tulee olemaan vakio-ostoksia kauppareissuilla, nimittäin kengurun jauheliha! Todella laadukasta (rasvaa vain 2%) ja hyvän makuista lihaa eikä hintaakaan ole kuin 4e/kg eli erittäin halpaa. Kengurumakkaraakin tuli maistettua tuossa yhtenä iltana grillaillessa ja hyvää oli sekin. Grilli-jutuista tuli mieleen kertoa, että täällä on kyllä tuo grilli-kulttuuri hyvin voimissaan: oikeastaan jokaisessa puistossa on yleisessä käytössä olevia grilli-pisteitä, johon kaupunki toimittaa kaasua ja siivoaa paikkoja. Eli toisinsanoen, kun tekee mieli grillimättöä, ei muuta kun kaupan kautta ja puistoon, painaa grillissä olevasta napista ja avot: magarat tulille!

18.4

Kylläpäs venähti tämänkin päivittäminen...30.3 perjantaina piti lähteä erään kurssin yhteydessä järjestettävälle kursiolle Melbournen lähellä sijaitsevaan entisöityyn kultakuumeen aikaiseen kaupunkiin. En ole yleensä erityisen kiinnostunut museoista, mutta tämä eräänlainen ulkoilmamuseo oli kieltämättä melko mielenkiintoinen: paikka oli sateesta mutaista katua myöten hyvin autenttisen näköinen, paikalla oli töissä ”näyttelijöitä” 1800-luvun puolivälin tyylisissä asusteissa palloilemassa ympäriinsä ja kaikkia kullan kaivamiseen ja jalostamiseen liittyviä vaiheita pääsi seuraamaan enemmän tai vähemmän interaktiivisesti. Kaikki kyseisessä toiminnassa käytettävät koneet myöskin olivat oikeasti käytössä paikan päällä eli kaivoksesta nostettiin malmia, joka sitten murskattiin ja eroteltiin kulta jne...Huonoa visiitissä oli ainoastaan se, että siitä piti sitten jälkikäteen kirjoittaa n. 2000 sanan essee, hehheh.

Heti seuraavana päivänä eli lauantaina 31.3 oli taas aikainen herätys ja lähtö surffaamaan läheiselle Phillip Islandille. Eräs Swinburnen opiskelijoista järkkäsi tämän retken vaihtareille ja kyseessä olikin varsin mukava tapa päästä kokeilemaan surffausta. Meille oli järjestetty paikallisesta surffikoulusta kahden tunnin ohjattu sessio, jotta lajista pääsi hieman jyvälle. Yksinään jos tuota olisi koittanut, niin ei luultavasti olisi saanut juuri mitään aikaan. Loppujen lopuksi aloittamiskynnys oli kuitenkin matalampi kuin luulin: aaltoja sai kiinni samantien ja laudan päällä seisominenkin taisi onnistua jo toisella yrityksellä. Mitään muuta siinä ei kyllä pystynyt sitten tekemään kuin patsastelemaan kun yritti pitää tasapainoa. Seuraavalla kerralla sitten mennään sellaiseen paikkaan jossa on viisimetriset aallot ja vedetään kuin pro:t! Oli muuten fyysisesti varsin rankkaa touhua: parin tunnin räpiköimisen jälkeen oli niin väsähtänyt olo, ettei lopussa enää jaksanut nousta laudalle seisomaan kun kädet eivät kantaneet...

Seuraavalla viikolla koitti sitten odotettu pääsiäistauko eli semester break. Suunnitelmissa oli katsastaa Great Ocean Road eli Melbournen lähellä rannikolla kiemurteleva rantatie ja jatkaa sitten Adelaideen ja sieltä vielä pohjoiseen Flinders Ranges National parkiin. Matkaporukka koostui itsestäni, Antista, hollantilaisesta Haroldista ja tämän siskosta joka oli Ausseissa lomailemassa, sekä japanilaisesta Sayakasta.

Matka aloitettiin heti kun mahdollista torstai-aamuna 5.4 kun autovuokraamo aukesi ja päästiin hakemaan kuudeksi päiväksi varattu vuokra-auto. Meinasivat aluksi tarjota meille jotain Corollaa, vaikka oltiin varattu kokoluokkaa isompi, Hyundai Elantra tms. Valitettiin luonnollisesti asiasta samantien ja päädyttiin sitten saamaan vielä varattua yhtä kokoluokkaa isompi auto ilman lisämaksua! Kyseessä oli Suomessa tuntematon Toyota Avalon, isohko sedan 3:n litran V6:lla. Alkumatka meni hieman nihkeissä tunnelmissa vähiin jääneiden yöunien takia, mutta äkkiä sitä sitten piristyi kun saavuttiin varsinaiselle rantatie-osuudelle: maisemat olivat todella upeat! Mutkittelevaa, hienoa rantatietä riitti muutaman sadan kilometrin verran kunnes ajoreitti koukkasi sisämaahan, jossa tosin sielläkin riitti ikkunasta toljottamista. Maasto oli kumpuilevaa ja muutamassa kohtaa se jopa muistutti etäisesti Suomea kuusimetsineen. Ensimmäisen yön majapaikka löytyi Mt. Gambier nimisestä pikkukaupungista. Hostelli, johon päädyttiin, oli varsin erikoinen: paikka oli rakennettu entiseen vankilaan ja huoneet olivat siis vanhoja sellejä. Toinen hieman huvittava hetki oli kun saavuttiin ensimmäisen kerran paikalle, ensimmäinen näky sisäpihalla oli nimittäin laama, jonka turkkia jotkut ihmiset siinä harjailivat. Myöhemmin selvisi, että laama oli omistajapariskunnan lemmikki. Ensimmäisen päivän ajokilometrit: 615.

Toisena päivänä lähdettiin heti aamusta taas liikenteeseen kohti Adelaidea. Aamupäivällä pysähdyttiin todella kuolleen oloisessa rantakaupungissa juomassa kahvit ja myöhemmin matkan varrella sijainneella lähes 100 kilometrin mittaisella hiekkasärkällä hieman kävelemässä rannalla. Iltapäivästä saavuttiin sitten Adelaideen ja voi kumma miten miljoonan asukkaan kaupunki voi olla niin hiljainen! Oltiin yhdessä vaiheessa vaiheessa ainoat ihmiset, jotka kävelivät eräällä kadulla. Ydinkeskustassa. Perjantai-iltana. Puistossa grillaillessa oltiin ainoat ihmiset lähimain. Syy tähän omituiseen hiljaisuuteen paljastui melko nopeasti kun meinattiin mennä iltaolusille: kyseessä oli siis pitkäperjantai ja tämä on nähtävästi Australiassa Joulupäivän ohella ainut päivä vuodesta, jolloin alkoholia ei saa tarjoilla missään, ellei istu ravintolassa pöytään ja tilaa samalla ateriaa. Paikallinen hotellinomistaja kuitenkin valisti meitä, että puolenyön jälkeen kaikki paikat avautuisivat. Meillä ei kuitenkaan pitkän päivän jälkeen riittänyt moiseen energiaa, joten painuttiin sitten hostellille nukkumaan. Päivän ajot: 486km.

Kolmas päivä alkoi hieman aikaisempia myöhemmin: nukuttiin yhdeksään asti, jotta liikkeelle lähdettäessä kaupat olisivat auki. Mitään camping-varusteita ei meikällä ennestään ollut, joten piti ostaa makuupussi, makuualusta ja teltta. Täällä onneksi kaikki nuo retkeilyvarusteet tuntuvat olevan melko edullisia ja todennäköisesti ainakin teltan saa sitten vuoden lopussa myytyä eteenpäin jollekin. Tuon japsi-tytön kanssa meinasi hieman mennä hermot tänään: olin ennen reissua laittanut mailiin muistutuksena, että ottaa mukaan mukavat kävelykengät kansallispuistossa vaeltelua varten. Noh, mikä onkaan Sayakan valinta: rantasandaalit! Pakotettiin sitten tyttö kauppaan ja ostamaan jonkinlaiset lenkkarit. Muutenkin melko ”blondi” tämä tapaus; muutaman päivän jälkeen ei enää edes jaksanut hermoilla vaan lähinnä huvitti hänen lukuisat päättömät heittonsa :D Tänään oli meikäläisen syntymäpäivä ja juhlistin tapausta ajamalla koko matkan kansallispuistoon pohjoiseen. Alle 25-vuotiaana täällä on autonvuokraus jonkin verran kalliimpaa, koska vakuutusmaksut ovat korkeammat, joten en ennen tätä päivää voinut ajella tuota vuokra-autoa. Mukavalta tuntui ajaa autolla pitkästa aikaa. Hieman oli tosin aluksi hämäävää ajella väärällä puolella tietä ja istua väärällä puolella autoa. Mukava auto ajella pitkiä etäisyyksiä tuo Avalon: suuntavakaa, mukavat penkit, vakionopeudensäädin ja iso moottori. Perille Flinders Rangesin kansallispuistoon saavuttiin pimeän jo tultua ja hieman oli arpomista uuden teltan pystyttämisessä, mutta kyllä siitä lopulta jonkinlainen telttaa muistuttava viritys saatiin aikaan. Sayaka oli teltasta aivan innoissaan: ei ollut ilmeisesti ennen moista nähnyt :D Päivän ajokilometrit: 465.

Sunnuntai alkoi autokierroksella kansallispuiston autoteillä. Tämä alue on juuri ns. outbackin rajamailla ja maisema on todella karua ja kuivaa, mutta täytyy sanoa, että todella komeaa kuitenkin! Melkoisia kinttupolkuja oli osa noista teistä mitä ajeltiin, onneksi Tojossa oli melko hyvin maavaraa. Ylitettiin yksi purokin, jossa oli jotain 20cm vettä. Vastaan tuli yhdessä vaiheessa joku hullu Jaguarilla, joka kyseli kuinka pahaa maastoa siinä suunnassa oli josta olimme juuri tulleet. Suurimmalla osaa ihmisiä oli ihan rehellinen maasturi käytössä noilla reiteillä. Iltapäivästä suoritettiin lyhyehkö, n. 8 kilometrin vaellus lähialueelle ja heti alusta asti tuli selväksi, että Melbournesta ostetut vaelluskengät olivat jokaisen dollarin väärti ostos kivisillä poluilla. Todella oudolta tuntui kävellä ”puskassa” kun luonto on niin tyystin erilainen kuin Suomessa. Ilmasto on täällä pohjoisemmassa paljon lämpimämpi kuin Melbournessa, jossa on viime aikoina ollut peräti hieman kylmän tuntuista (15C). Kävelyn aikana pukkasi hikeä ihan kunnolla kun kiivettiin kivistä rinnettä ja lämpötila taisi olla olla n. 28. Illasta tosin juteltiin grillipaikalla paikallisten kanssa ja heidän standardeillaan kyseessä oli kylmä päivä. Meitä myöskin kehoitettiin olemaan menemättä uimaan leirintäalueen uima-altaaseen, koska päivä oli ollut niin kylmä. Noh, ihan miten vaan...Päivän ajokilometrit: 153

Maanantaina herättiin aikaisin, suunnitelmissa oli tehdä hieman yli 20 kilometrin vaellus läheisen laakson läpi, ylös vuorille ja takaisin. Ensimmäiset vajaa kymmenen kilometriä olivat tasaista ja helppoa, mutta sitten kun alettiin kiivetä vuorijonoa ylös, muuttui homma raskaaksi. Edellisen päivän reitti oli luokiteltu ”medium”-vaikeaksi ja se tuntui todella löysältä, joten tuli sitten lähdettyä hieman soitellen sotaan ajatellen, että eihän tämä kovin paha voi olla. Loppumatka eli toista kymmentä kilometriä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi nousua ja sen jälkeen laskua jyrkässä rinteessä, jossa sai olla todella tarkkana ettei telonut itseään. Nousimme alueen korkeimman vuoren huipulle, joka ulottui 1170 metrin korkeuteen, josta oli kohtuullisen hulppeat maisemat. Täytyy myöntää, että leiriin päästyä oli melko väsähtänyt olo. Etäisyytenä 20km ei ole mitenkään kummallinen kävellä mutta kun maasto on vaikeaa ja nousua tuli paljon niin hyvin se vei mehut. Päivä oli myös todella kuuma, 30C:n tienoilla, joten mukaan varattu 4 litraa vettä loppui auttamattomasti kesken. Aikaa koko rupemaan meni n. 8 tuntia. Päivän ajokilometrit: 0, vaihteeksi.

Tiistaina koitti aika lähteä takaisin kohti Melbournea ja lähdettiin heti aamunkoitteessa ennen seitsemää, että ehdittäisiin kohtuullisen ajoissa perille. Koko päivä meni ajaessa, mutta se ei tuntunut kovinkaan raskaalta, kun vaihdettiin Antin kanssa ajovuoroa parin tunnin välein. Lisäksi täällä tiet ovat kohtuullisen suoraa, leveää tasaista baanaa, jota on mukava ja helppo ajella. Sellainen huomio verrattuna Suomeen tuli tehtyä, että lähes kaikki autoilijat noudattavat nopeusrajoituksia todella orjallisesti: nopeus ei nouse karvaakaan yli rajoituksen. Itse ajelin vain n. 5km/h yli rajoituksen ja koko ajan sai olla ohittelemassa hitaampia. Kai täällä vaan ihmiset ovat vähemmän kiireisiä. Kuvittelisi vaan, että moni ajelisi hieman reippaammin kun tiellä on tilaa vaikka kuinka eikä poliisejakaan näkynyt kuin muutamaan otteeseen koko kuuden päivän aikana. Huvittavaa sinäänsä oli se, että lauantaina meidät pysäytettiin puhallusratsiaan ja jouduin puhaltamaan pilliin, jota en ole Suomessa joutunut vielä kertaakaan tekemään viimeisen seitsemän vuoden aikana kun on kortti ollut. Perille Melbourneen saavuttiin loppuillasta 15,5 tunnin ajon jälkeen. Päivän kilometrit: 1261. Vastaa suurinpiirtein ajoa Helsingistä Ivaloon muuten :)

Reissu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut ja oli mukava päästä katselemaan oikein tyypillistä australialaista luontoa. Ainut takaisku oli Antin kolari kengurun kanssa paluumatkalla, mutta onneksi autoon ei tullut muuta vauriota kuin hieman irronnut etupuskuri, jota eivät edes huomanneet autovuokraamossa, kun palautettiin pirssi. Suunniteltiin jo seuraavaksi road-tripiksi reissua Uluruun (Ayers Rock), jossa sitten tulisi kilometrejä todella reippaasti, mutta pääsisi kokemaan aivan todellisen outbackin ja ajon aavikolla.

Tämä mennyt viikko onkin sitten kulunut pääasiassa kouluhommien parissa: viikon sisälle sattui kolmen eri harjoitustyön takaraja, joten koululla on saanut istua tietokoneen ääressä riittämiin. Onneksi hetkeksi nyt helpottaa, mutta sitten loppu-semesteristä on taas lisää tekemistä. Talvitauko alkaa itsellä 8.6 ja seuraava semesteri alkaa vasta elokuussa, joten kahdeksaksi viikoksi pitää keksiä jotain tekemistä. Tekemisestä ei täällä kyllä juuri puutetta ole mutta rahatilanne alkaa näyttää siltä, että jotain pitää kehittää...Suunnitelmissa on ainakin käydä kuuntelemassa Guns N’ Rosesia joka tulee keikkailemaan Melbourneen 15.6. ja heinäkuussa häivytään Uuteen Seelantiin pariksi viikoksi. Rokrok.