27.3
Ensimmäistä kertaa oli viime viikolla sellainen tunne, että joutui hieman sykkimään kouluhommien kanssa kun oli muutamasta harkkatyöstä takaraja kolkuttamassa. Piilevä stressi tuli kuitenkin nollattua sitten lauantaina kun vuorossa oli tuparit ja kämpille pakkautuikin parhaimmillaan jotain nelisenkymmentä ihmistä. Siivoamista riitti seuraavana päivänä, mutta hauskaa oli! Seuraava viikonloppukin on taas toimintaa täynnä: perjantaina on erääseen kurssiin liittyvä ekskursio jonkinlaiseen Australian kultakuume-ajan ulkoilmamuseoon hieman Melbournen ulkopuolella ja lauantaina lähdetään surffailemaan Phillip Islandille!
Ruokapuolella on nyt löytynyt kunnon herkku, joka tulee olemaan vakio-ostoksia kauppareissuilla, nimittäin kengurun jauheliha! Todella laadukasta (rasvaa vain 2%) ja hyvän makuista lihaa eikä hintaakaan ole kuin 4e/kg eli erittäin halpaa. Kengurumakkaraakin tuli maistettua tuossa yhtenä iltana grillaillessa ja hyvää oli sekin. Grilli-jutuista tuli mieleen kertoa, että täällä on kyllä tuo grilli-kulttuuri hyvin voimissaan: oikeastaan jokaisessa puistossa on yleisessä käytössä olevia grilli-pisteitä, johon kaupunki toimittaa kaasua ja siivoaa paikkoja. Eli toisinsanoen, kun tekee mieli grillimättöä, ei muuta kun kaupan kautta ja puistoon, painaa grillissä olevasta napista ja avot: magarat tulille!
18.4
Kylläpäs venähti tämänkin päivittäminen...30.3 perjantaina piti lähteä erään kurssin yhteydessä järjestettävälle kursiolle Melbournen lähellä sijaitsevaan entisöityyn kultakuumeen aikaiseen kaupunkiin. En ole yleensä erityisen kiinnostunut museoista, mutta tämä eräänlainen ulkoilmamuseo oli kieltämättä melko mielenkiintoinen: paikka oli sateesta mutaista katua myöten hyvin autenttisen näköinen, paikalla oli töissä ”näyttelijöitä” 1800-luvun puolivälin tyylisissä asusteissa palloilemassa ympäriinsä ja kaikkia kullan kaivamiseen ja jalostamiseen liittyviä vaiheita pääsi seuraamaan enemmän tai vähemmän interaktiivisesti. Kaikki kyseisessä toiminnassa käytettävät koneet myöskin olivat oikeasti käytössä paikan päällä eli kaivoksesta nostettiin malmia, joka sitten murskattiin ja eroteltiin kulta jne...Huonoa visiitissä oli ainoastaan se, että siitä piti sitten jälkikäteen kirjoittaa n. 2000 sanan essee, hehheh.
Heti seuraavana päivänä eli lauantaina 31.3 oli taas aikainen herätys ja lähtö surffaamaan läheiselle Phillip Islandille. Eräs Swinburnen opiskelijoista järkkäsi tämän retken vaihtareille ja kyseessä olikin varsin mukava tapa päästä kokeilemaan surffausta. Meille oli järjestetty paikallisesta surffikoulusta kahden tunnin ohjattu sessio, jotta lajista pääsi hieman jyvälle. Yksinään jos tuota olisi koittanut, niin ei luultavasti olisi saanut juuri mitään aikaan. Loppujen lopuksi aloittamiskynnys oli kuitenkin matalampi kuin luulin: aaltoja sai kiinni samantien ja laudan päällä seisominenkin taisi onnistua jo toisella yrityksellä. Mitään muuta siinä ei kyllä pystynyt sitten tekemään kuin patsastelemaan kun yritti pitää tasapainoa. Seuraavalla kerralla sitten mennään sellaiseen paikkaan jossa on viisimetriset aallot ja vedetään kuin pro:t! Oli muuten fyysisesti varsin rankkaa touhua: parin tunnin räpiköimisen jälkeen oli niin väsähtänyt olo, ettei lopussa enää jaksanut nousta laudalle seisomaan kun kädet eivät kantaneet...
Seuraavalla viikolla koitti sitten odotettu pääsiäistauko eli semester break. Suunnitelmissa oli katsastaa Great Ocean Road eli Melbournen lähellä rannikolla kiemurteleva rantatie ja jatkaa sitten Adelaideen ja sieltä vielä pohjoiseen Flinders Ranges National parkiin. Matkaporukka koostui itsestäni, Antista, hollantilaisesta Haroldista ja tämän siskosta joka oli Ausseissa lomailemassa, sekä japanilaisesta Sayakasta.
Matka aloitettiin heti kun mahdollista torstai-aamuna 5.4 kun autovuokraamo aukesi ja päästiin hakemaan kuudeksi päiväksi varattu vuokra-auto. Meinasivat aluksi tarjota meille jotain Corollaa, vaikka oltiin varattu kokoluokkaa isompi, Hyundai Elantra tms. Valitettiin luonnollisesti asiasta samantien ja päädyttiin sitten saamaan vielä varattua yhtä kokoluokkaa isompi auto ilman lisämaksua! Kyseessä oli Suomessa tuntematon Toyota Avalon, isohko sedan 3:n litran V6:lla. Alkumatka meni hieman nihkeissä tunnelmissa vähiin jääneiden yöunien takia, mutta äkkiä sitä sitten piristyi kun saavuttiin varsinaiselle rantatie-osuudelle: maisemat olivat todella upeat! Mutkittelevaa, hienoa rantatietä riitti muutaman sadan kilometrin verran kunnes ajoreitti koukkasi sisämaahan, jossa tosin sielläkin riitti ikkunasta toljottamista. Maasto oli kumpuilevaa ja muutamassa kohtaa se jopa muistutti etäisesti Suomea kuusimetsineen. Ensimmäisen yön majapaikka löytyi Mt. Gambier nimisestä pikkukaupungista. Hostelli, johon päädyttiin, oli varsin erikoinen: paikka oli rakennettu entiseen vankilaan ja huoneet olivat siis vanhoja sellejä. Toinen hieman huvittava hetki oli kun saavuttiin ensimmäisen kerran paikalle, ensimmäinen näky sisäpihalla oli nimittäin laama, jonka turkkia jotkut ihmiset siinä harjailivat. Myöhemmin selvisi, että laama oli omistajapariskunnan lemmikki. Ensimmäisen päivän ajokilometrit: 615.
Toisena päivänä lähdettiin heti aamusta taas liikenteeseen kohti Adelaidea. Aamupäivällä pysähdyttiin todella kuolleen oloisessa rantakaupungissa juomassa kahvit ja myöhemmin matkan varrella sijainneella lähes 100 kilometrin mittaisella hiekkasärkällä hieman kävelemässä rannalla. Iltapäivästä saavuttiin sitten Adelaideen ja voi kumma miten miljoonan asukkaan kaupunki voi olla niin hiljainen! Oltiin yhdessä vaiheessa vaiheessa ainoat ihmiset, jotka kävelivät eräällä kadulla. Ydinkeskustassa. Perjantai-iltana. Puistossa grillaillessa oltiin ainoat ihmiset lähimain. Syy tähän omituiseen hiljaisuuteen paljastui melko nopeasti kun meinattiin mennä iltaolusille: kyseessä oli siis pitkäperjantai ja tämä on nähtävästi Australiassa Joulupäivän ohella ainut päivä vuodesta, jolloin alkoholia ei saa tarjoilla missään, ellei istu ravintolassa pöytään ja tilaa samalla ateriaa. Paikallinen hotellinomistaja kuitenkin valisti meitä, että puolenyön jälkeen kaikki paikat avautuisivat. Meillä ei kuitenkaan pitkän päivän jälkeen riittänyt moiseen energiaa, joten painuttiin sitten hostellille nukkumaan. Päivän ajot: 486km.
Kolmas päivä alkoi hieman aikaisempia myöhemmin: nukuttiin yhdeksään asti, jotta liikkeelle lähdettäessä kaupat olisivat auki. Mitään camping-varusteita ei meikällä ennestään ollut, joten piti ostaa makuupussi, makuualusta ja teltta. Täällä onneksi kaikki nuo retkeilyvarusteet tuntuvat olevan melko edullisia ja todennäköisesti ainakin teltan saa sitten vuoden lopussa myytyä eteenpäin jollekin. Tuon japsi-tytön kanssa meinasi hieman mennä hermot tänään: olin ennen reissua laittanut mailiin muistutuksena, että ottaa mukaan mukavat kävelykengät kansallispuistossa vaeltelua varten. Noh, mikä onkaan Sayakan valinta: rantasandaalit! Pakotettiin sitten tyttö kauppaan ja ostamaan jonkinlaiset lenkkarit. Muutenkin melko ”blondi” tämä tapaus; muutaman päivän jälkeen ei enää edes jaksanut hermoilla vaan lähinnä huvitti hänen lukuisat päättömät heittonsa :D Tänään oli meikäläisen syntymäpäivä ja juhlistin tapausta ajamalla koko matkan kansallispuistoon pohjoiseen. Alle 25-vuotiaana täällä on autonvuokraus jonkin verran kalliimpaa, koska vakuutusmaksut ovat korkeammat, joten en ennen tätä päivää voinut ajella tuota vuokra-autoa. Mukavalta tuntui ajaa autolla pitkästa aikaa. Hieman oli tosin aluksi hämäävää ajella väärällä puolella tietä ja istua väärällä puolella autoa. Mukava auto ajella pitkiä etäisyyksiä tuo Avalon: suuntavakaa, mukavat penkit, vakionopeudensäädin ja iso moottori. Perille Flinders Rangesin kansallispuistoon saavuttiin pimeän jo tultua ja hieman oli arpomista uuden teltan pystyttämisessä, mutta kyllä siitä lopulta jonkinlainen telttaa muistuttava viritys saatiin aikaan. Sayaka oli teltasta aivan innoissaan: ei ollut ilmeisesti ennen moista nähnyt :D Päivän ajokilometrit: 465.
Sunnuntai alkoi autokierroksella kansallispuiston autoteillä. Tämä alue on juuri ns. outbackin rajamailla ja maisema on todella karua ja kuivaa, mutta täytyy sanoa, että todella komeaa kuitenkin! Melkoisia kinttupolkuja oli osa noista teistä mitä ajeltiin, onneksi Tojossa oli melko hyvin maavaraa. Ylitettiin yksi purokin, jossa oli jotain 20cm vettä. Vastaan tuli yhdessä vaiheessa joku hullu Jaguarilla, joka kyseli kuinka pahaa maastoa siinä suunnassa oli josta olimme juuri tulleet. Suurimmalla osaa ihmisiä oli ihan rehellinen maasturi käytössä noilla reiteillä. Iltapäivästä suoritettiin lyhyehkö, n. 8 kilometrin vaellus lähialueelle ja heti alusta asti tuli selväksi, että Melbournesta ostetut vaelluskengät olivat jokaisen dollarin väärti ostos kivisillä poluilla. Todella oudolta tuntui kävellä ”puskassa” kun luonto on niin tyystin erilainen kuin Suomessa. Ilmasto on täällä pohjoisemmassa paljon lämpimämpi kuin Melbournessa, jossa on viime aikoina ollut peräti hieman kylmän tuntuista (15C). Kävelyn aikana pukkasi hikeä ihan kunnolla kun kiivettiin kivistä rinnettä ja lämpötila taisi olla olla n. 28. Illasta tosin juteltiin grillipaikalla paikallisten kanssa ja heidän standardeillaan kyseessä oli kylmä päivä. Meitä myöskin kehoitettiin olemaan menemättä uimaan leirintäalueen uima-altaaseen, koska päivä oli ollut niin kylmä. Noh, ihan miten vaan...Päivän ajokilometrit: 153
Maanantaina herättiin aikaisin, suunnitelmissa oli tehdä hieman yli 20 kilometrin vaellus läheisen laakson läpi, ylös vuorille ja takaisin. Ensimmäiset vajaa kymmenen kilometriä olivat tasaista ja helppoa, mutta sitten kun alettiin kiivetä vuorijonoa ylös, muuttui homma raskaaksi. Edellisen päivän reitti oli luokiteltu ”medium”-vaikeaksi ja se tuntui todella löysältä, joten tuli sitten lähdettyä hieman soitellen sotaan ajatellen, että eihän tämä kovin paha voi olla. Loppumatka eli toista kymmentä kilometriä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi nousua ja sen jälkeen laskua jyrkässä rinteessä, jossa sai olla todella tarkkana ettei telonut itseään. Nousimme alueen korkeimman vuoren huipulle, joka ulottui 1170 metrin korkeuteen, josta oli kohtuullisen hulppeat maisemat. Täytyy myöntää, että leiriin päästyä oli melko väsähtänyt olo. Etäisyytenä 20km ei ole mitenkään kummallinen kävellä mutta kun maasto on vaikeaa ja nousua tuli paljon niin hyvin se vei mehut. Päivä oli myös todella kuuma, 30C:n tienoilla, joten mukaan varattu 4 litraa vettä loppui auttamattomasti kesken. Aikaa koko rupemaan meni n. 8 tuntia. Päivän ajokilometrit: 0, vaihteeksi.
Tiistaina koitti aika lähteä takaisin kohti Melbournea ja lähdettiin heti aamunkoitteessa ennen seitsemää, että ehdittäisiin kohtuullisen ajoissa perille. Koko päivä meni ajaessa, mutta se ei tuntunut kovinkaan raskaalta, kun vaihdettiin Antin kanssa ajovuoroa parin tunnin välein. Lisäksi täällä tiet ovat kohtuullisen suoraa, leveää tasaista baanaa, jota on mukava ja helppo ajella. Sellainen huomio verrattuna Suomeen tuli tehtyä, että lähes kaikki autoilijat noudattavat nopeusrajoituksia todella orjallisesti: nopeus ei nouse karvaakaan yli rajoituksen. Itse ajelin vain n. 5km/h yli rajoituksen ja koko ajan sai olla ohittelemassa hitaampia. Kai täällä vaan ihmiset ovat vähemmän kiireisiä. Kuvittelisi vaan, että moni ajelisi hieman reippaammin kun tiellä on tilaa vaikka kuinka eikä poliisejakaan näkynyt kuin muutamaan otteeseen koko kuuden päivän aikana. Huvittavaa sinäänsä oli se, että lauantaina meidät pysäytettiin puhallusratsiaan ja jouduin puhaltamaan pilliin, jota en ole Suomessa joutunut vielä kertaakaan tekemään viimeisen seitsemän vuoden aikana kun on kortti ollut. Perille Melbourneen saavuttiin loppuillasta 15,5 tunnin ajon jälkeen. Päivän kilometrit: 1261. Vastaa suurinpiirtein ajoa Helsingistä Ivaloon muuten :)
Reissu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut ja oli mukava päästä katselemaan oikein tyypillistä australialaista luontoa. Ainut takaisku oli Antin kolari kengurun kanssa paluumatkalla, mutta onneksi autoon ei tullut muuta vauriota kuin hieman irronnut etupuskuri, jota eivät edes huomanneet autovuokraamossa, kun palautettiin pirssi. Suunniteltiin jo seuraavaksi road-tripiksi reissua Uluruun (Ayers Rock), jossa sitten tulisi kilometrejä todella reippaasti, mutta pääsisi kokemaan aivan todellisen outbackin ja ajon aavikolla.
Tämä mennyt viikko onkin sitten kulunut pääasiassa kouluhommien parissa: viikon sisälle sattui kolmen eri harjoitustyön takaraja, joten koululla on saanut istua tietokoneen ääressä riittämiin. Onneksi hetkeksi nyt helpottaa, mutta sitten loppu-semesteristä on taas lisää tekemistä. Talvitauko alkaa itsellä 8.6 ja seuraava semesteri alkaa vasta elokuussa, joten kahdeksaksi viikoksi pitää keksiä jotain tekemistä. Tekemisestä ei täällä kyllä juuri puutetta ole mutta rahatilanne alkaa näyttää siltä, että jotain pitää kehittää...Suunnitelmissa on ainakin käydä kuuntelemassa Guns N’ Rosesia joka tulee keikkailemaan Melbourneen 15.6. ja heinäkuussa häivytään Uuteen Seelantiin pariksi viikoksi. Rokrok.
