9.6
Toukokuu meni kokonaan Melbournessa melko arkisissa merkeissä, jos täällä oloa nyt voi ensinkään arjeksi kutsua. Kuukauden ”kohokohta” oli AFL-matsi MCG-areenalla. Joukkueet olivat luonnollisesti täysin tuntemattomia, mutta ihan hauskaa oli möykätä muun yleisön mukana ”suosikki-joukkueensa” menestystä. Aussifutis on todella yleisöystävällinen laji: peli on vauhdikasta ja tapahtumarikasta. Laji on luonteeltaan varsin rankka ja tappelut ovat melko normaalia kauraa joka pelissä. Muutama matsi on tullut katseltua telkkaristakin. Katsojat ovat henkeen ja vereen oman joukkueensa puolella, mutta tämän lajin parissa ei kuitenkaan esiinny mitään huligaani-toimintaa eurooppalaisen jalkapallon tyyliin, mikä on hieno juttu. Eri joukkueiden kannattajia ei edes erotella erillisiin karsinoihin katsomossa. Varmasti tulee mentyä joskus toistekin matsiin, sillä lippujen hinnat ovat varsin edullisia: meillä oli paikat aivan ensimmäisesti rivistä ja hinta oli muistaakseni 15AUD
Toukokuussa tuli tehtyä lopulliset matkasuunnitelmatkin talvitauolle. Tauko kestää itselläni 8 viikkoa ja niistä 6 menee matkailun merkeissä :). Kesäkuussa lennetään Australian pohjois-territorioon Darwiniin, josta sitten vuokrataan asuntoauto ja ajetaan outbackin läpi aina takaisin Melbourneen. Matkan varrella on kansallispuistoja, Ayers Rock ym mukavaa nähtävää. Suorintakin reittiä ajaessa matkaa kertyy lähes 4000km ja tuskin tulee aivan suorinta reittiä paineltua, koska osa nähtävyyksistä on päätien ulkopuolella pienien kiertoteiden päässä. Esim Ayers Rock (tai Uluru, kuten abot sitä kutsuvat) on parin sadan kilometrin päässä päätie Stuart Highwaysta. Ajettavaa on siis paljon, mutta aikaa on onneksi kolme viikkoa, joten päivittäiset ajomatkat eivät veny turhan pitkäksi. Reissuun lähtee itseni lisäksi saksalaiset Bastian, Maren ja Aniela.
Heinäkuussa on luvassa vastaava asuntoauto-turnee Uudessa-Seelannissa. Aikaa on kolme viikkoa ja tarkoitus on tutustua pääasiassa eteläiseen saareen. Reissua suunnitellessa hieman arvelutti matkan ajankohta, NZ:ssa on nimittäin silloin talvi ja ilmat melko koleita. Lopulta kuitenkin päätettiin lähteä ja turvautua lämpimiin vaatteisiin. Tämä on myös siinä mielessä kiva ajankohta, että pääsemme halutessamme laskettelemaan! Myöskään muiden turistien määrä ei ole tähän aikaan vuodesta kovin kummoinen toisin kuin esim. tammikuussa, jolloin Uuden-Seelannin pääkohteet ovat aivan tupaten täynnä. Maisemat eteläsaarella ovat kuvien perusteella upeita, joten innolla odotetaan tätäkin retkeä.
Toukokuussa kelit ovat kylmenneet kovaa tahtia, tosin suomalaisittain ulkona on korkeintaan vilpoisaa, päivisin on harvemmin ollut alle 15 astetta lämmintä. Nytkin alkutalvesta on ollut päiviä, jolloin auringonpaiste on nostanut lämmön päälle kahdenkymmenen. Yöllä tosin on kylmä ja paikallisen rakentamisen tason takia kämpilläkin on sitten melko koleaa. Ulkona kylmyys ei suomalaista haittaa, mutta sisällä ei ole tähän mennessä elämässään tottunut palelemaan. Omassa huoneessa on onneksi pieni patteri, jolla sen saa lämpimäksi yötä varten (paitsi silloin, kun tuulee kovaa, jolloin tuuli puhaltaa käytännössä suoraan ikkunasta sisään olemattomien eristyksien takia). Koululla ja kaduilla on kyllä huvittavaa katsella, kun aasialais-taustaiset australialaiset kiskovat toppatakkeja niskaan ulkolämpötilan tippuessa 15 asteeseen.
Australialaisen pankkitoiminnan huipputeknologiasta on pakko kertoa huvittava tapaus. Asuntoauton vuokra piti maksaa etukäteen vuokraavan yhtiön pankkitilille. Yritin ensin normaaliin sivistyneen maailman tapaan tehdä tilisiirron internetissä netti-pankin kautta: tämä ei onnistunut, koska näissä siirroissa on 1000 dollarin rajoitus. Siispä kävelin oman pankkini toimistoon ja yritin tehdä siirron siellä. Lopputulos: ei onnistu, ellet halua maksaa 30 dollarin siirtomaksua, joka aiheituu siitä, että autovuokraamon tili ei ole samassa pankissa. Tässäkään tapauksessa pankki ei takaa, että rahat oikeasti siirtyvät oikealle tilille. Lopulta jouduin ottamaan omasta pankistani käteisellä koko 3000 dollarin vuokrasumman, kävelemään vuokraamon pankin lähimpään konttoriin ja tallettamaan rahat siellä. Todella modernia ja helppoa pankkiasiointia, etten sanoisi.
Kirjoitan tätä parhaillaan lentokoneessa matkalla kohti Darwinia. Täytyy sanoa, että on nyt on kyllä hyvä fiuvis: kouluhommat on tämän semesterin osalta hoidettu ja pitkä loma mukavassa porukassa edessä. Opiskelu alkoikin hieman sapettaa viimeisen kuukauden aikana. Toukokuun loppupuolella otti jo ajoittain todella pahasti kaaliin: aikaisempina vuosina olen aloittanu kesätyöt kuun puoleen väliin mennessä, mutta nyt joutuikin tsemppaamaan vielä kuukauden normaalia pidempään koulujuttujen parissa. Motivaatiota ei ole yhtään lisännyt se, että tämän yliopiston (joka on muuten rankattu aussien 5. parhaimmaksi opetuksen laadussa) taso ei ole juuri millään mittareilla oman kotiyliopiston tasolla. Kaikkein häiritsevintä on luultavasti se, että kirjastoon mennessä joutuu tietokoneelle pääsyä jonottamaan pitkälle toistakymmentä minuuttia, koska niitä on käyttäjämäärään nähden aivan liian vähän. Ainakin tässä oppii arvostamaan muutamia itsestäänselviltä tuntuneita juttuja sitten kun palaa takaisin LUT:iin. Kotiinpaluu ei olekaan enää mitenkään käsittämättömän kaukana: reissusta on jo melkein puolet pulkassa! Uskomattoman nopeasti on viisi kuukautta vierähtänyt.
10.6
Lento saapui yöllä perille Darwiniin ja siirryttiin taksilla hostellille, jossa nukuttiin heikosti muutama tunti ja aamusta mentiin hakemaan campervani autovuokraamon pihasta. Aika bränikkä tapaus, vain 30000 mittarissa tähän mennessä ja löytyy kaikki tarpeellinen sälä: ilmastointi, vakionopeudensäädin, mp3-soitin, jääkaappi-pakastin, mikro-aaltouuni ym. Kun auto oli saatu tarkastettua ja pakattua, siirryimme keskustaan sompailemaan hetkeksi ostosten pariin. Jääkaappi ja kaikki muukin säilytystila saatiin melko tehokkaasti täyteen erinäistä kampetta. Oluttakin tuli ostettua hyvät varastot, sillä se on autiomaan ja leirintäalueiden kaupoissa huomattavan paljon kalliimpaa. Ostosten jälkeen mentiin rantaan nauttimaan voileipiä hiekalle ja paistattelemaan mukavaa säätä. Tekikin terää vaihteeksi siirtyä Melbournen viileydestä takaisin tropiikkiin. Piknikin jälkeen ajeltiin muutama sata kilometriä Kakadu National Parkiin Jabiru-nimiseen paikkaan. Matkan joutui ajelemaan melko hitaasti, sillä pimeän tultua tienvarsi oli täynnä pikku wallebeja toljottelemassa. Perille kuitenkin päästiin ilman törmäyksiä ja illalla uni tuli varsin helposti. Ajokm 292
11.6
Aamulla herättiin yhdeksän tienoilla ja siirryttiin aamutoimien jälkeen puiston informaatiokeskukseen tutkailemaan vaihtoehtoja seuraaville päiville. Päädyimme ensimmäisenä ajamaan hieman pohjoiseen, Ubirr-nimiseen paikkaan. Siellä souritettiin pieni kävely maastossa ihmettelemässä, jonka jälkeen lähdettiin opastetulle venekierrokselle East Alligator Riverille. Päästiin spottaamaan pari krokotiilia, joka olikin yksi toiveista tämän reissun aikana. Yksi nähtiin paistattelemassa päivää joen rannalla. Harmi, että tämä 4,5 metrinen kaveri ei liikkunut laisinkaan. Oli siitä huolimatta vaikuttava näky. Koko joki on tällä hetkellä hieman sekaisin alueella hiljattain vallinneen tulvan vuoksi. Vedenpinta koko aluella nousi 15 metriä normaalia korkeammalle ja peitti alleen valtaosan Kakadu-puiston naapurissa sijaitsevasta Arnhem-landista, joka on aboriginaalien omistuksessa oleva valtava (100000km2) reservaatti. Vedenpinnan laskettua takaisin hiekkaa on kulkeutunut minne sattuu ja koko joen virtaus on uhattuna. Veneajelun jälkeen käytiin katsomassa 5000 vuotta vanhoja aboriginaalien kalliomaalauksia ja kiivettiin pienelle kukkulalle, josta oli upeat maisemat ympäröivään laajaan kosteikkoon ja läheisille vuorille. Auringonlaskun jälkeen siirryttiin toiselle leirintäalueelle, lähelle seuraavan päivän koitoksia, Malabanjbanjdju-nimiseen paikkaan. Ajokm 109
12.6
Aamulla taas herätys ysin tienoilla ja aamupala. Aamupäivästä suoritettiin pieni kävelylenkki leirintäalueen vieressä jonkinlaisessa suomaastossa ja ihmeteltiin lintuja ym. ötököitä, joita parveili alueella. Tämän jälkeen ajettiin hieman etelämmäs toiselle kävelyretkelle,Gubara taisi olla paikan nimi. Siellä tehtiin lenkki jollekin puron tulva-altaalle, jossa pääsi pulahtamaan uimaan. Paikalla oli varoitukset krokotiileista (makean veden krokotiilit ovat vaarallisia vain ahdisteltuna, mutta suolavesikrokotiilit ovat isoja ja agressiivisia), joten uimaan meno hieman arvelutti, mutta vastaan tulleet muut patikoijatkin olivat käyneet uimassa, joten pienen epäröinnin jälkeen hypättiin veteen. Vilvoittava hetki teki terää kuuman kävelyn ja suihkuttoman aamun jäljiltä. Koko paikka oli ympäristönä aivan erilainen kuin aikaisemmin nähdyt maisemat, hieman sademetsän tyyppinen. Matkan varrella sai olla tarkkana, ettei kävellyt hämähäkinseitteihin, joissa roikkui mitä iljettävämmän näköisiä höttiäisiä. Takaisin kävelyn jälkeen ajeltiin suoraan seuraavalle leirintäalueella Yellow wateriin, jossa oli vuorossa normaalien iltatoimien ohella pyykinpesua. Bastianille sattui pieni vahinko leirintäalueella autoa peruutellessa ja auton takapuskuri vääntyi hieman osumasta puuhun. Onneksi otimme vuokra-ajalle kaiken kattavan vakuutuksen. Ajokm 85
13.6
Tänään oli ”laiska” päivä. Herätys aamulla normaaliin aikaan ysiltä ja kympiltä liikkeelle, mutta patikka-retki, jonka olimme suunnitelleet tekevämme, olikin suljettu krokotiilivaaran takia. Siispä menimme sen sijaan läheiseen aboriginaali-keskukseen, jossa pääsi hieman tutustumaan alkuperäisasukkaiden elämäntapaan ja uskomuksiin. Lisäksi änkesimme mukaan joihinkin paikallisten koululaisten aktiviteetteihin ja pääsimme maistelemaan jotain luonnonruokia ja abo-tyyliin valmistettua leipää. Seuraavalle päivälle varasimme jonkinlaisen safarin. Tämän jälkeen loppupäivä olikin matkasuunnitelmien tekoa loppulomalle, rentoutumista uima-altaalla ja yleistä hengailua.
14.6
Aamupäivä oli tänään ”vapaa” eli ei tehty oikeastaan mitään muuta kuin nautittiin aamiainen, rentouduttiin ja ennen safarille lähtöä syötiin lounas.Yhdeltä hypättiin jeeppiin ja suunnattiin pois pääteiltä. Oppaana toimi paikallinen aboriginaali-nainen, Patsy. Patsy ylläpitää puhveli-farmia, jonka tarkoitus on pitää puhvelit poissa muusta puistosta ja tuottaa lihaa Kakadun ja Arnhem-landin alkuperäisasukkaille. Päivä meni ympäriinsä ajellessa, luontoa ja eläimiä ihmetellessä ja erilaisia luonnonruokia kerätessä ja syödessä. Yllättävää, miten erittäin kuivan näköisestä maastosta voi löytyä niin paljon syötäväksi kelpaavaa materiaalia. Söimme jonkinlaisen vesikasvin vartta, sen kukan siemeniä, palmun sydäntä, vihreitä muurahaisia (jonkinlainen päänsärkylääke ilmeisesti), ja keräsimme jamssia. Ympäristö täällä on niin erilainen kuin koti-Suomessa, että pelkkä käveleminen ympäriinsä on melko omituisen tuntuista; varsinkin, kun tietää että alueella on pilvin pimein vaarallisia eläimiä hämähäkeistä puhveleihin. Puhveli ei itseasiassa ole alkuperäiseläin vaan se on tuotu Australiaan muualta, kuten myös kaikki muutkin sorkkaeläimet. Illalla nautittiin ateria kosteikon rannalla. Ruokana oli mm. krokotiilia, puhvelia ja jonkinlaista leipää. Krokotiilin liha oli erittäin mehukasta ja pehmeää, mutta myös lähes mautonta. Pimeän tullessa hyttyset hyökkäsivät samantien kimppuun, mutta päästiin onneksi lähes heti lähtemään takaisin. Päivä oli mielenkiintoinen, mutta tuntui, että aboriginaali-nainen oli mukana vaan rekvisiittana kuskin hoitaessa suurimman osan puheista ja aktiviteeteista.
15.6
Aamulla herättiin jo puoli seitsemältä, sillä päivän ohjelmassa oli parin lyhyen kävelyn ohella siirtyminen pois Kakadu-puistosta seuraavaan kohteeseen Katherineen ja Nitmiluk National Parkiin. Aamun lyhyet patikoinnit eivät oikeastaan tarjonneet mitään kovin mullistavaa, vain muutaman kivan näköalapaikan. Katherineen saavuttaessa nähtiin edelliseen päivään verrattuna nurja puoli alkuperäisasukkaiden elämästä: ostoskeskuksessa ja kaduilla pyöri todella surkean näköisessä kunnossa olevia aboja juovuksissa tai muuten vaan sekaisin. Aboriginaalit saavat 1000 dollaria viikossa ”korvausta” kokemistaan vääryyksistä tekemättä mitään, joten kyllähän siinä helpomminkin alkoholisoituu. Osa väestä käyttää rahansa järkevästi erilaisiin projekteihin, kuten puhveli-farmiin Kakadussa, mutta osa taas ei keksi niille rakentavaa kohdetta. Shoppailun jälkeen käytiin jonkinlaisilla kuumilla lähteillä kellumassa muutama tunti, jonka jälkeen grillailtiin läheisessä puistossa hampurilaisia. Pimeän tultua siirryttiin Katherinen lähellä sijaitsevaan Nitmiluk National Parkiin yöksi. Ajokm 293
16.6
Aamusta lähdettiin pienelle kanoottiretkelle Katherine Riverin rotkoon. Paikka on periaatteessa kuin pienoismalli Grand Canyonista. Upeita maisemia kuitenkin. Joen vesi oli myös mukavan vilpoisaa ja virkistävää uimiseen. Iltapäivän kuumuus vietettiin patikoidessa lähimaastossa. Reitti osoittautui yllättävän raskaaksi: 14 kilometriä lähes jatkuvaa ylä- tai alamäkeä kivisessä maastossa. Lopussa kuitenkin taas maisemat palkitsivat polun päättyessä joen rantaan rotkon seinämien väliin. Paluumatka sujuikin sitten helpommin kuumuuden hieman hellitettyä.
17.6
Tänään oli ensimmäinen päivä, joka kului lähes pelkästään tien päällä. Tähän mennessä ei ollakaan kovin ahnaasti nielty kilometrejä. Sää kuitenkin sattui sopivasti olemaan sateinen, joten eipä hirveästi harmittanut. Poistuimme aamulla kahdeksan tienoilla leirintäalueelta Nitmilukista ja suuntasimme etelään Stuart Highwayta pitkin. Ensimmäinen pysähdy tehtiin Cutta Cutta-luolien kohdalla, mutta valitettavasti luoliin pääsikin vain opastetulla kierroksella, jota olisi joutunut odottamaan toista tuntia, joten päätimme jatkaa matkaa. Iltapäivästä pysähdyimme jonkinlaiseen kahvilan ja ravintolan sekasikiöön keskellä ei-mitään syömään hotdogit kameli- ja puhvelimakkaroilla. Tätä seurasi taas ajamista, kunnes saavuttiin Daly Waters-pubiin, joka on pubi keskellä ei-mitään ja on kuuluisa siitä että se on keskellä ei-mitään. Paikan seinät ovat täynnä vieraiden jättämiä esineita ja tavaroita: ajokortteja, rahaa, rekisterikilpiä, rintsikoita, sandaaleja ym. Olipa paikalle jokunen suomalainenkin jättänyt erinäisiä merkkejä paikallaolostaan. Pimeän tultua saavuttiin vihdoin yön majapaikkaan Tennant Creekiin. Illalla leirintäalueella nuotion ääressä esiintyi Jimmy Hooker, paikallinen runoilija/koomikko/puskamies, joka kertoi kaikenlaista stooria elämästä outbackissa ja esitteli erilaisia puskaruokia. Ilmasto muuttui melko radikaalisti päivän aikana: illalla oli melko vilpoisaa ja yöllä suorastaan jäätävää, kun peiton virkaa toimitti pelkkä lakana. Ajokm 707
18.6
Päivä alkoi Tennant Creekin eteläpuolella Devil’s Marblesin ihmettelyllä. Nämä ovat omituinen kivimuodostelma keskellä aavikkoa. Ne ovat muotoutuneet miljoonien vuosien aikana ja jotkut ovat todella omituisen näköisiä. Vaikea kuvailla sanoin kyseistä näkyä, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tässä tapauksessa. Loppupäivä olikin sitten periaatteessa ajoa Alice Springsiin. Matkalla pysähdyttiin Ti-Tree roudhousessa, joka on Australian syrjäisin pubi. Todella hämärän näköinen paikka, jonka pihalla aboriginaalit ja kulkukoirat käyskentelivät omituisesti mulkoillen. Alice Springsiin saavuttiin viiden tienoilla ja käytiin ensimmäisenä toimena ostamassa makuupussit. Tämän jälkeen käytiin ensimmäistä kertaa reissun aikana syömässä ulkona. Ruokailun jälkeen hörpittiin pubissa kaljat, jonka jälkeen kaikki olivatkin kypsää kamaa siirtymään leirintäalueelle ja nukkumaan. Ajokm 515
19.6
Yö oli jälleen kylmä ja päätinkin samantien käydä vaihtamassa makuupussin lämpimämpään versioon. Heinäkuussa Uudessa-Seelannissa tulee varmasti olemaan kylmä öisin, joten varmasti kannattava investointi. Päivä alkoi Royal Flying Doctor Servicen museosta, joka antoi hieman kuvaa Australian lentävien lääkärien toiminnasta. Tämän jälkeen mentiin paikalliseen terraarioon katselemaan matelijoita ja päästiin leikkimään erilaisten liskojen ja jonkun pythonin kanssa. Hauskoja veijareita...Australiassa kyllä riittää vaarallisia elikoita: 18 mailman 20:stä myrkyllisimmästä käärmeestä elää täällä, ja maailman vaarallisimmaksi eläimeksi luokiteltu hämähäkki, musta leski tai red back spider kuten aussit sitä kutsuvat, kuuluu Australian valikoimaan. Iltapäivästä ajettiin läheiseen vuoristoon, West MacDonnell Rangesiin, ihmettelemään maisemia. Melko karua seutua kaikenkaikkiaan. Maisemat olivat hienot, mutta iltapäivä itsessään oli hieman turhauttava pilvisen ja kylmän sään vuoksi. Yöksi ajettiin takaisin Aliceen. Ajokm 290
20.6
Aamulla nukuttiin pitkään, peräti puoli yhdeksään asti. Aamupäivä vietettiin internet-kahvilassa juoksevia asioita ym. hoitaessa ja tämän jälkeen käytiin kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Iltapäivästä ja illasta olikin sitten taas luvassa ajoa. Siirtyminen King’s Canyonille meni osittain pimeässä ja tiellä tai sen vieressä näkyi kaikenlaista vipeltäjää. Jopa paikassa kehoitetaan olemaan ajamatta yöllä ja se ei todellakaan ole mikään vitsi: tien varressa näkyi kengurujen lisäksi myös kameleita ja lehmiä. Ajokm 479
21.6
Aamulla käveltiin King’s Canyonilla, joka on todella vaikuttava kokonaisuus. Jälleen kerran kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kävelyn jälkeen juotiin teet ja kahvit ja ajettiin Uluruun reilu 300 kilometriä. Huvittavia kyllä nämä etäisyydet täällä: Uluru on King’s Canyonilta katsoen aivan naapurissa, eikä tuo 300km itsellekään tunnu enää juuri miltään, kun on viime päivinä tottunut istumaan pitkiä matkoja autossa. Reissussa on tähän mennessä taitettu jo yli 3000km. Iltapäivästä perille päästyämme kävimme katsomassa sitä kivenjärkälettä, mutta sää oli jälleen pilvinen, joten näky ei ollut niin vaikuttava kuin se olisi voinut olla. Auringonlaskun aikaan kiven ja ympäristön värit pääsevät oikeuksiinsa. Ehkä huomenna käy parempi tuuri, kun mennään ihmettelemään auringonnousua. Ajokm 341
22.6
Päivä alkoi aikaisella herätyksellä, sillä halusimme päästä katsomaan auringonnousua Ulurussa. Sää muuttui yön aikana täysin ja taivas oli pilvetön. Oli hienoa seurata, kun kivi ilmestyi pimeydestä ja muuttui koko ajan punaisemmaksi taivaan samalla muuttuessa siniseksi auringon noustessa. Näpit jäätyivät kuvia ottaessa, sillä lämpötila oli ainoastaan kolme astetta plussan puolella. Spektaakkelin jälkeen nautimme aamiaista kiven juurella. Aamupäivän ohjelmassa oli tämän jälkeen vierailu Aboriginee Cultural Centressä, josta tarttui mukaan pieni matkamuistokin jonkinlaisen puuveistoksen muodossa. Tämän jälkeen kävelimme kiven ympäri mukavassa auringonpaisteessa kärpästen pörrätessä pän ympärillä. Todella kivoja kuvia sai otettua ihanteellisissa olosuhteissa, taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Illasta oli sitten toinen kuvaussessio kiven luona auringonlaskua seuratessa. Ajokm 93
23.6
Aamulla nukuttiin pitkästä aikaa kunnolla ilman herätyskellon pirinöitä. Oltiin kuitenkin menty taas sen verran aikaisin nukkumaan, että kaikki olivat hereillä yhdeksään mennessä. Sää on lämmennyt ja päästiin syömään aamiaista ulkona pitkästä aikaa. Aamiaisen jälkeen suuntasimme Kata Tjutaan katselemaan Olgaseja (the Olgas). Hienon näköistä kaikenkaikkiaan. Valtavien kivenjärkäleiden välissä tuntee itsensä aika pieneksi. Iltapäivä rentouduttiin vaan autossa ja illalla seurattiin auringonlasku samassa paikassa. Oli mukava pitää shortseja ja t-paitaa muutaman päivän tauon jälkeen. Ajokm 109
24.6
Tänään ohjelmassa oli ajamista. Siirryimme Ulurusta Coober Pedyn kaivoskaupunkiin. Matkan varrella näkyi taas erinäisiä elikoita tien varressa. Päivän valikoimaan kuului normaalien kengurujen lisäksi kameleita sekä korppikotkia syömässä kengurun raatoa. Ajokm 730
25.6
Tänään oli vaihteeksi ajamisesta vapaa päivä, joten nukuimme aamulla hieman pidempään. Rytmi on kyllä nyt lomaillessa siirtynyt sen verran aikaiseksi, että porukka heräsi jo kasin tienoilla ilman herätyskelloakin. Ensitöiksi aamiaisen jälkeen käytiin turisti-infossa katselemassa mitä kaupungissa voi tehdä ja päädyttiin varaamaan iltapäiväksi opastettu kierros kaupungin nähtävyyksiin. Välissä käytiin kaupassa ja syömässä pizzaa. Huvittavaa sinäänsä että täältä reilun 3000:n asukkaan kylästä löytyi supermarketista ruisleipää, kun sitä ei Melbournessakaan ole kuin kahdessa kaupassa. Pizza oli myöskin monin verroin parempaa kuin monessa suurkaupungin pizza-paikassa.
Iltapäivän kierros oli varsin mielenkiintoinen ja antoi hieman kuvaa tämän omituisen pikkukaupungin (omituisten) asukkaiden elämästä. Kyseessä on siis kaivoskaupunki, jota ympäröi valtavat kentät, joista onnenonkijat kaivavat opaaleja enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Suurin osa kaupungin ihmisistä myös asustaa maan alle kaivetuissa onkaloissa, joissa on ympäri vuoden miellyttävä n. 20 asteen lämpötila. Mukava ominaisuus kesällä, jolloin lämpötila voi kohota 50 asteen tienoille. Alue on myös erittäin kuivaa, jonka johdosta vesi on täällä suhteellisen kallista, 5 dollaria kuutiolta. Leirintäalueen suihkustakin joutui maksamaan erikseen 20 senttiä/4 minuuttia.
Kierros koostui kaupungin ”keskustan” esittelystä, maanalaisesta kirkosta, opaalikenttien kiertoajelusta, Krokotiili-Harryn kotiluolasta, muutamasta näköalapaikasta ja maailman pisimmän 5300 km:n mittaisen aidan ihmettelystä. Kokonaisuudesta sai sellaisen kuvan, että täällä asuvien täytyy olla hieman kajahtaneita tai ainakin lievästi eksentrisiä. Ympäristö vaikuttaa asumiseen erittäin epämiellyttävältä sekä ilmastoltaan että maisemaltaan.
26.6
Tänään oli reissun toistaiseksi pisin ajopäivä, eikä reissun loppupuolella luultavasti pidempiä ajoja enää tulekaan, onneksi. Nähtiin taas uusia elukoita tien varressa, tällä kertaa bongattiin emu juoksemassa tien laidassa hirveätä kyytiä. Muuten päivä meni sitten aika tylsissä merkeissä, vaikka maisemat olivatkin karun upeita. Illasta yhdeksän tienoilla saavuttiin perille Adelaideen. Ajokm 850
27.6
Aamulla nukuttiin vaihteeksi pitkään ja lähdettiin leirintäalueelta vasta puolen päivän tienoilla. Kävimme ensiksi ajelulla läheisellä näköalapaikalla, joka ei loppujen lopuksi kovin hieno ollut pilvisestä säästä johtuen. Tämän jälkeen syötiin keskustassa ja mentiin sitten hoitamaan juoksevia asioita internet-kahvilaan, jossa menikin pari tuntia. Illasta käväistiin kasinolla ja parissa baarissa tappamassa aikaa, ettei tarvinnut vaan istuskella asuntoautossa, johon on jo pikkuhiljaa alkanut kypsymään. Ajokm 37
28.6
Tänään nukuttiin jälleen hieman pidempään edellisen illan pitkäksi venyneen pokeri-session johdosta. Aamupäivä meni lähinnä aamupalaa nauttiessa. Tänään oli Marenin aika poistua seurueesta, joten heitimme hänet lentokentälle ja jatkoimme itse matkaa kohti Melbournea. Pääsimme Millicentin kaupunkiin asti, josta löytyi kaikkien aikojen paras leirintäalue: koko alueella oli käytössä ilmaiseksi langaton internet, luksusta! Huomenna taas lisää ajoa ja Great Ocean Road. Ajokm 432
29.6
Päivä meni oikeastaan kokonaan ajaessa lukuunottamatta muutamaa pysähdystä Great Ocean Roadin varressa. Sää oli niin pilvinen ja sateinen, että päätimme ajaa aina Melbourneen saakka vaikka alunperin suunnitelmissa oli viettää vielä yksi yö tien päällä. Ajokm 633
30.6
Tänään oli vielä vuorossa asuntoauton siivous ja valmistelu palautuskuntoon. Aikaa meni yllättävän paljon erinäiseen säätämiseen, mutta saatiin kuitenkin auto palautettua ajoissa vuokraamolle. Ajokm 24. YHT 6023km
Kaikenkaikkiaan reissusta jäi todella hyvä maku käteen. Harvoin kuluu kolme viikkoa yhtä nopeasti. Paljon ehdittiin kuitenkin näkemään tuossa ajassa. Autossa istumiseenkaan ei oikeastaan pahemmin puutunut missään vaiheessa vaikka kilometrejä tuli mittariin 6000 ja risat. Maisemat reitin varrella ovat niin hienoja, että autossakin vietetyt päivät olivat varsin mukavia. Onnistuimme myöskin järkkäämään aikataulut siten, että reissun aikana oli peräti 9 päivää, jolloin ajettiin 100km tai vähemmän. Nyt on mukava viettää viikko rennosti ennen Uuden-Seelannin reissua...
