7.7
Lento Aucklandiin lähti klo 11 aamulla, mutta herätys soi jo kuudelta, että ehti ajoissa lentokentälle. Kentällä meni hermot kun joutui jonottamaan toista tuntia check-iniin ja kuuntelemaan samassa jonossa olevien kiinalaisten honotusta. Lento meni suurimmaksi osaksi torkkuessa. Perillä Aucklandissa tapasin lentokentällä Sydneystä juuri saapuneen Anielan ja siirryttiin keskustaan, jossa bongattiin loputkin matkaporukasta eli Antti, Bastian ja Katia. Illalla käytiin syömässä ja kaljoilla Bastin Uusi-Seelantilaisen kaverin ja tämän kavereiden kanssa.
8.7
Aamulla heräiltiin vasta puoliltapäivin edellisillan ohjelman vuoksi ja lähdettiin kiertelemään Aucklandin keskustaa mukavan aurinkoisessa säässä. Muutaman tunnin sekalaisen sekoilun jälkeen otettiin lautta ja käytiin Davenportin kaupunginosassa, jossa ihmeteltiin vanhoja rakennuksia ja kiivettiin jonkun simahtaneen tulivuoren laelle ihmettelemään maisemia. Illasta takaisin päästyämme etsittiin ruokapaikkaa, mutta päädyttiin sitten samaan pizza-paikkaan syömään kuin edellisenäkin iltana.
9.7
Aamulla mentiin vuokraamolle hakemaan asuntoautoa, joka kuitenkin oli edellisen asiakkaan jäljiltä vielä siivoamatta, joten jouduttiin odottelemaan muutama tunti ennen kuin saatiin auto käyttöön. Joutessamme kävimme läheisessä ostoskeskuksessa suorittamassa ruokaostoksia ja syömässä. Iltapäivästä ajeltiin reissun ensimmäiseen kohteeseen Rotoruaan, joka on Uuden-Seelannin tuliperäisen toiminnan keskus. Paikka haisee tästä syystä viehkeän mädäntyneelle kananmunalle. Ajokm 237
10.7
Aamulla mentiin gondoli-hissillä läheisen kukkulan laelle, jossa pääsi laskemaan rinteeseen rakennettua rataa eräänlaisella kelkalla alas. Hauskaa touhua, mutta gondoli oli kyllä todella ylihinnoiteltu; paikka ei nimittäin ollut juuri pientä tunturia korkeampi ja kyyti ylös maksoi 22 dollaria. Välipalan jälkeen käveltiin jonkin aikaa järven rannassa, jossa oli paikoin jotain vulkaanista toimintaa eli reikiä, jossa kiehui vettä. Ei kovinkaan mullistavan näköistä. Illasta mentiin kellumaan näiden kuumien lähteiden vedellä lämmitettyyn kylpylään, jossa vierähtikin mukavasti muutama tunti rentoutuessa. Ajokm 8
11.7
Aamusta ajeltiin muutama kymmenen kilometriä Rotoruasta etelään Volcanic valleyyn. Tämä on laakso, jossa on kaikenlaista vulkaanista toimintaa. Sateisen sään ja sikamaisen kalliin hinnan vuoksi päätimme kuitenkin lopulta skipata koko systeemin ja jatkaa matkaa eteenpäin. On todella väärin,että tämänkaltaisia luonnonnähtävyyksiä omistavat yksityiset yritykset, jotka voivat kiskoa niiden näkemisestä älyttömiä summia. Kyseessä olisi esim tässä tapauksessa ollut noin tunnin kävely, josta olisi saanut maksaa 30 dollaria eli 18e. Luonnonnähtävyydet, joita on tullut tähän mennessä ihmeteltyä Australiassa ovat olleet joko ilmaisia tai hinnaltaan erittäin nimellisiä.
Iltapäivästä saavuttiin Turangiin, jossa oli tarkoitus yöpyä ja patikoida seuraavana päivänä Tongariro Crossing, jota sanotaan Uuden-Seelannin hienoimmaksi yhden päivän vaellukseksi. Sään herrat olivat kuitenkin tällä kertaa meitä vastaan: reitti oli huonon sään vuoksi suljettu seuraavana päivänä eikä sitä seuraavasta ollut vielä varmuutta, joten päätimme taaskin jatkaa matkaa eteenpäin. Muutaman päivän odottelu ei aikataulullisista syistä ollut mahdollinen. Turangista ajeltiin vielä pari tuntia eteenpäin jollekin leirintäalueelle valtatien varteen. Seuraavana päivänä on tarkoitus ajaa aikaisin aamusta Wellingtoniin, napata lautta etelä-saarelle ja siirtyä aina Abel Tasman National Parkiin. Saas nähdä miten käy, aikataulu on melko tiukka ja lautta saattaa olla täynnä, vaikka ei olekaan sesonki. Ajokm 253
12.7
Aamusta ajeltiin suoraan Wellingtoniin, siellä lauttaan ja eteläsaarelle. Matka oli osittain melkoista höykytystä kovasta merenkäynnistä johtuen, mutta maisemat matkan loppupuolella vuonossa olivat upeat. Aurinkokin näyttäytyi iltapäivästä., joka nosti tunnelmaa merkittävästi. Illasta ajettiin Nelsoniin, josta on seuraavana päivänä tarkoitus siirtyä läheiseen Abel Tasman National Parkiin katselemaan paikkoja. Ajokm 358
13.7
Aamusta herättiin ajoissa ja ajeltiin kansallispuistoon. Infokeskuksessa selviteltiin mahdollisuuksia ja päädyttiin jättämään auto parkkipaikalle erääseen kylään ja ajamaan vesitaksilla puistoon. Siellä sitten patikoitiin n. 5 km:n reitti rantaa pitkin ja vesitaksi haki meidät takaisin iltapäivästä. Matkan varrella nähtiin todella upeita maisemia, hiekkarantoja, kirkkaan vihreää vettä, sinistä taivasta ja palmupuita ja taustalla lumihuippuisia vuoria, jotka olivat hieman ristiriidassa muun ympäristön kanssa. Hieno päivä koleassa, mutta pilvettömän aurinkoisessa säässä. Ajokm 114
14.7
Aamusta nukuttiin hieman pidempään ja herättiin hitaasti pakkas-aamuun. Aamuyöstä tuli peräti pieni vilu makuupussissa. Päivä koostui lähinnä ajamisesta, mutta tarjosi kuitenkin todella hienoja maisemia ensin vuoristossa Buller Gorgessa ja myöhemmin rantatiellä valtameren rannalla. Rantatie oli huomattavasti hienompi kuin Australian paljon hehkutettu Great Ocean Road. Ajokm 358
15.7
Tänään oli jälleen suunnattoman hieno ilma ja päästiin ihailemaan Franz Josef -jäätikköä ja vuoristomaisemaa pilvettömässä säässä. Jäätikön jälkeen käytiin kävelemässä Lake Mathisonin ympäri Fox Glacierin lähettyvillä ja syötiin lounasta piknik-paikalla. Tänään vetäydyttiin leirintäalueelle jo iltapäivästä ja varattiin seuraavalle päivälle kävely jäätiköllä. Ajokm 179
16.7
Aamu alkoi pienellä vastoinkäymisellä, meille nimittäin kerrottiin, että jäätikkökävely ei toteudukaan oppaiden puuttuessa. Pienen selvittelyn jälkeen varasimme vastaavan systeemin Franz Josef-jäätiköllä ja ajoimme ”takaisinpäin” parikymmentä kilometriä. Yhdentoista tienoilla suunnattiin sitten jäätikölle samaa reittiä, mitä käveltiin edellisenä päivänä, mutta jatkettiin luonnollisesti itse jäätikön päälle jääpiikit kenkiin kiinnitettynä. Kierros osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi; jäätikkö on todella erinäköinen kuin alhaalta katsottuna ja täynnä erilaisia railoja ja onkaloita. Yhdessä vaiheessa mentiin läpi todella ahtaasta tunnelista, jossa itselläni oli vakavia vaikeuksia päästä läpi. Jäätikölle kävellessä todella huomasi kuinka valtava se itseasiassa on. Alhaalta näyttää siltä kuin huipulle kiipeäisi parissa kymmenessä minuutissa, mutta todellisuudessa huippu on usean kilometrin päässä puolentoista kilometrin korkeudessa. Ajokm 50
17.7
Päivä koostui pääasiassa ajamisesta. Lounasta pysähdyttiin syömään Haastin pikkukylässä ja matkan varrella tehtiin jokunen pysähdys ottamaan kuvia hienoista maisemista mm. Lake Wanakan rannalla. Illasta saavuttiin Wanakan kaupunkiin yöpymään. Ajokm 293
18.7
Päivä meni patikoinnin merkeissä. Tarkoitus oli kiivetä läheisen Mount Roy’n huipulle 1578m:n korkeuteen. Alku vaikutti huonolta pilvisen sään vuoksi, mutta loppujen lopuksi nousimme pilvien yläpuolelle ja pääsimme kiipeämisen lomassa katselemaan hienoja vuoristomaisemia. Nousu oli lopussa yllättävän hikistä hommaa, ja hyläsimmekin yhdessä vaiheessa reput polun varteen ja poimimme ne takaisin paluumatkalla. Iltapäivästä pilvetkin katosivat vähitellen alapuoleltamme. Retki kesti melkolailla tasan kuusi tuntia ja täytyy myöntää, että jaloissa alkoi lopussa vähän painamaan kun koko reitillä ei yllättäen juurikaan tasaista ollut. Lähtö tapahtui n. 300 metrin tasolta, joten nousua huipulle kertyi lähes 1300m. Illasta ajettiin vielä seuraavaan kohteeseen eli Queenstowniin. Siellä päästiin leirintäalueella maistamaan harvinaista herkkua; alueella oli nimittäin sauna. Noh, ei se ihan suomalaista vastannut, mutta kyllä siellä sai jonkinlaiset löylyt irrotettua, kun heitteli kielloista huolimatta vettä kiukaalle. Tuntui mukavalta kuuden kuukauden saunattoman ajan jälkeen. Ajokm 100
19.7
Päivä meni laskettelun merkeissä Coronet Peak’n laskettelukeskuksessa. Joissain esitteissä hehkutettiin Uuden-Seelannin tarjoavan maailman parasta laskettelua, mutta täytyy sanoa, että ainakin tämä keskus oli pieni pettymys. Rinteitä oli vähän ja nekin olivat pääasiassa jäisiä ja vähälumisia. Ihan kivalta tuntui kuitenkin laskea; edellisestä kerrasta ehti kulua 2,5 vuotta. Illasta käytiin uudestaan hyödyntämässä leirintäalueen saunaa.
20.7
Päivä meni jälleen laskettelun merkeissä, tällä kertaa Remarkables-nimisessä paikassa. Keskus oli tasoltaan vielä heikompi kuin edellinen päivän ja täytyy sanoa, että en ole varmaan ikinä ollut niin tylsistynyt laskiessa. Jyrkistä rinteistä vain pari oli laskettavassa kunnossa, eivätkä ne olleet mitenkään erityisen pitkiä. Jatkuvaan hississä istumiseen kypsyi melko nopeasti, joten aika suuri osa päivästä meni terassilla istuessa. Onneksi aurinko sentään paistoi.
21.7
Herätys oli hieman kankea edellisen illan yöelämän katsastamisen jäljiltä ja liikkeelle päästiinkin vasta puoliltapäivin. Tänään oli yhdeksäs päivä etelä-saarella ja Te Anauhun ajaessa nähtiin ensimmäiset vesipisarat koko tänä aikana. Te Anauhun saapumisen jälkeen ei oikeastaan tehty juuri mitään, vaan käytiin aikaisin nukkumaan, jotta päästäisiin seuraavana päivänä pirteänä Milford Soundiin. Ajokm 178
22.7
Aamusta ajeltiin Milford Soundiin, jossa ohjelmassa oli risteily tässä upeassa vuonossa. Täytyy kyllä sanoa jälleen kerran, että on se ihmeellinen ja upea tämä Uuden-Seelannin luonto. Ja mikä hienointa, sää oli jälleen pilvetön. Alueella ei ole satanut lainkaan 18 päivään, mikä on erittäin harvinaista, sillä normaalisti sadetta tulee 200 päivänä vuodesta. Kelien kanssa on tähän mennessä käynyt suunnaton tuuri: ennen reissuun lähtöä oli pieni pelko, että täällä vaan sataisi koko ajan, mutta aurinko onkin paistanut lähes koko ajan pilvettömältä taivaalta. Ajokm 247
23.7
Päivä koostui lähinnä ajelusta. Reitin piti olla maisemareitti, mutta täytyy sanoa, että eipä matkalla mitään kovin dramaattista näkynyt. Loppumatkasta pysähdyttiin Nugget Pointissa, jossa nähtiin pieniä pingviinejä sekoilemassa rannalla ja joku random majakka. Illasta saavuttiin Dunediniin. Ajokm 477
24.7
Aamusta käytiin kävelemässä Tunnel Beachilla Dunedinissa, johon joku omalaatuinen miljonääri aikanaan kaivatutti tunnelin, joka johtaa rantakallioilta alas lahdelmaan, jossa hän tykkäsi viettää aikaa perheensä kanssa. Melko omalaatuinen valinta, täytyy sanoa, sillä paikka oli lähinnä meluisa ja kostea tyrskyävän meren johdosta. Iltapäivästä käytiin ihmettelemässä maailman jyrkintä katua ja aikamoista ylämäkeähän se oli. Asuntoautolla ei riittänyt pokkaa ajaa ylös vaan jätettiin laiva suosiolla alas ja kavuttiin kävellen huipulle. Kadulla järjestetään vuosittain Gut Buster-niminen juoksukilpailu, jossa nopeimmat kipittäjät juoksevat alhaalta ylös ja takaisin alle kahdessa minuutissa. Eipä itseltä ihan irtoaisi...Ajokm 41
25.7
Päivästä ajeltiin Dunedinista Mt Cookin kansallispuistoon. Matkalla ihmeteltiin häkellyttävän sinistä Lake Pukakia. Paikalle päästyämme päivä oli jo melko pitkällä, joten vietimme vaan leffailtaa leirintäalueen telkkarihuoneessa. Tällä hetkellä myöskin lähes koko matkaporukka on enemmän tai vähemmän kipeänä. Itselläni oli 38,6 kuumetta päivällä, joten fiilis ei ollut paras mahdollinen. Ajokm 321
26.7
Aamupäivästä käytiin ihmettelemässä paikallista jäätikköä ja sen vieressä olevaa Lake Muelleria, joka on Lake Pukakin tavoin upean sininen. Harvinaisen värin aiheuttaa jokin tuliperäisestä toiminnasta syntyvä aines, jota liukenee järviin. Näimme myös pienen lumivyöryn läheisen vuoren rinteillä. Sää oli hieman sateinen ja porukka edelleen flunssassa, joten palasimme melko aikaisin takaisin leirintäalueelle ja leffojen pariin. Ajokm 32
27.7
Aamupäivällä ajeltiin Mt Cookista reissun päätepisteeseen Christchurchiin. Iltapäivästä pyörittiin kaupungilla ja illasta käytiin katselemassa Simpsons movie, joka oli juuri tullut teatteriin. Täytyy sanoa, että leffa oli hienoinen pettymys: periaatteessa ylipitkä Simpsonien jakso, jossa ei mielestäni hyödynnetty koko sarjan hahmo-valikoimaa kovin tehokkaasti. Ihan viihdyttävä tapaus kuitenkin, joka tarjosi muutaman makean repeämisen. Ajokm 322
28.7
Aamusta käytiin ajelemassa kartingia läheisessä karting-keskuksessa, joka oltiin bongattu edellisenä iltana. Hauskaa oli ajella pitkästä aikaa ja itsehän luonnollisesti vetäisin nopeimman kierrosajan reilun kymmenen hengen porukasta, joka oli samaan aikaan radalla. Iltapäivästä neppailtiin taas kaupungilla ja illasta käytiin katselemassa uskomattoman paska Fantastic Fourin jatko-osa leffateatterissa. Ajokm 8
29.7
Tämä päivä meni lähinnä reissua lopetellessa eli siivottiin ja palautettiin kämpperi ja kirjauduttiin hostelliin viettämään viimeistä yötä ennen paluuta Melbourneen. Illasta sitten pelailtiin normaaliin tapaan pokeria ja käytiin vielä myöhemmin pyörähtämässä jossain paikallisessa hostellin lähettyvillä.
Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todella hieno maku käteen. Sään takia jäi suunnitelluista jutuista väliin ainoastaan Tongariro Crossing, mutta muuten kaikki meni häkellyttävän hyvin putkeen ja aurinko paistoi lähes koko ajan. Uusi-Seelanti on myös maana ”hieman” pienempi kuin Australia, joten autossa ei tarvinnut istua niin paljon kuin edellisellä reissulla. Nyt ajokilometrejä tuli vain n. 3600 kolmessa viikossa. Ja mikä parasta, muita turisteja oli liikkeellä erittäin vähän koska talvi ei Uudessa-Seelannissa ole kovinta sesonkia. Lopussa jäi harmittamaan oikeastaan vain se, että nyt joutuu palaamaan Melbourneen ja takaisin opiskelujen pariin.
