Takaisin kouluun ja Byron Bay

29.8

Nyt ollaan taas takaisin normaalikuvioissa Melbournessa. Fiilikset on vähän kaksijakoiset tällä hetkellä: kesä on tulossa ja lämpimiä päiviä on jo ollut muutama, mutta kaikki tutut alkuvuodelta ovat jo painuneet takaisin kotimaihinsa. Uusista vaihtareista on kuitenkin jo löytynyt mukavia ihmisiä joiden kanssa on tullut vietettyä aikaa. ”Vanhoista” Bastian suunnitteli jäävänsä Australiaan loppuvuodeksi töihin, mutta pölvästi kirjoitti nimensä väärin viisumihakemukseen ja uusintakäsittely olisi vaatinut poistumista maasta ja palaamista uudelleen, joka ei ole täällä ihan halpaa, kun lennot Uuteen-Seelantiin maksavat kuitenkin sellaisen pari sataa euroa.

Sen verran tuli irtauduttua opiskeluista heti parin kouluviikon jälkeen, että käytiin Bastin kanssa Byron Bayssa viikon verran ihmettelemässä. Sää ei kuitenkaan ollut kovinkaan suosiollinen: ensimmäiset kolme päivää satoi aamusta iltaan ja loppuaikakin oli pilvistä ja tuulista. Ei siis kovin hyvä viikko rannalla makailuun ym. ulkoilma-aktiviteetteihin, mitä oltiin ajateltu. Aika meni sitten lähinnä hostellilla norkoillessa muiden asukkaiden kanssa jutellessa ja kaupungin ravintoloissa istuessa. Byron Bay on mukava ja rento kaupunki, mutta huonon sään sattuessa tekemistä ei juurikaan ole. Viikon ainoa mainitsemisen arvoinen tapahtuma oli törmääminen Melbournesta tuttuihin Stinaan ja Patrickiin, jotka olivat matkalla itärannikkoa pitkin pohjoiseen. Ei ole näköjään Australiakaan tarpeeksi iso maa, ettei törmäisi sattumalta tuttuihin kotikaupungin ulkopuolella...

Kotiinpaluukin alkaa jo häämöttää: 15.12 poistun Australiasta ja 20.12 ollaan takaisin Suomessa. Nopeasti on aika mennyt tähän mennessä ja eiköhän tuo viimeinen kolmekin kuukautta aika äkkiä vilahda. Sitten onkin melko harppaus täältä suoraan kesästä Suomen talveen...

Uusi-Seelanti

7.7

Lento Aucklandiin lähti klo 11 aamulla, mutta herätys soi jo kuudelta, että ehti ajoissa lentokentälle. Kentällä meni hermot kun joutui jonottamaan toista tuntia check-iniin ja kuuntelemaan samassa jonossa olevien kiinalaisten honotusta. Lento meni suurimmaksi osaksi torkkuessa. Perillä Aucklandissa tapasin lentokentällä Sydneystä juuri saapuneen Anielan ja siirryttiin keskustaan, jossa bongattiin loputkin matkaporukasta eli Antti, Bastian ja Katia. Illalla käytiin syömässä ja kaljoilla Bastin Uusi-Seelantilaisen kaverin ja tämän kavereiden kanssa.

8.7

Aamulla heräiltiin vasta puoliltapäivin edellisillan ohjelman vuoksi ja lähdettiin kiertelemään Aucklandin keskustaa mukavan aurinkoisessa säässä. Muutaman tunnin sekalaisen sekoilun jälkeen otettiin lautta ja käytiin Davenportin kaupunginosassa, jossa ihmeteltiin vanhoja rakennuksia ja kiivettiin jonkun simahtaneen tulivuoren laelle ihmettelemään maisemia. Illasta takaisin päästyämme etsittiin ruokapaikkaa, mutta päädyttiin sitten samaan pizza-paikkaan syömään kuin edellisenäkin iltana.

9.7

Aamulla mentiin vuokraamolle hakemaan asuntoautoa, joka kuitenkin oli edellisen asiakkaan jäljiltä vielä siivoamatta, joten jouduttiin odottelemaan muutama tunti ennen kuin saatiin auto käyttöön. Joutessamme kävimme läheisessä ostoskeskuksessa suorittamassa ruokaostoksia ja syömässä. Iltapäivästä ajeltiin reissun ensimmäiseen kohteeseen Rotoruaan, joka on Uuden-Seelannin tuliperäisen toiminnan keskus. Paikka haisee tästä syystä viehkeän mädäntyneelle kananmunalle. Ajokm 237

10.7

Aamulla mentiin gondoli-hissillä läheisen kukkulan laelle, jossa pääsi laskemaan rinteeseen rakennettua rataa eräänlaisella kelkalla alas. Hauskaa touhua, mutta gondoli oli kyllä todella ylihinnoiteltu; paikka ei nimittäin ollut juuri pientä tunturia korkeampi ja kyyti ylös maksoi 22 dollaria. Välipalan jälkeen käveltiin jonkin aikaa järven rannassa, jossa oli paikoin jotain vulkaanista toimintaa eli reikiä, jossa kiehui vettä. Ei kovinkaan mullistavan näköistä. Illasta mentiin kellumaan näiden kuumien lähteiden vedellä lämmitettyyn kylpylään, jossa vierähtikin mukavasti muutama tunti rentoutuessa. Ajokm 8

11.7

Aamusta ajeltiin muutama kymmenen kilometriä Rotoruasta etelään Volcanic valleyyn. Tämä on laakso, jossa on kaikenlaista vulkaanista toimintaa. Sateisen sään ja sikamaisen kalliin hinnan vuoksi päätimme kuitenkin lopulta skipata koko systeemin ja jatkaa matkaa eteenpäin. On todella väärin,että tämänkaltaisia luonnonnähtävyyksiä omistavat yksityiset yritykset, jotka voivat kiskoa niiden näkemisestä älyttömiä summia. Kyseessä olisi esim tässä tapauksessa ollut noin tunnin kävely, josta olisi saanut maksaa 30 dollaria eli 18e. Luonnonnähtävyydet, joita on tullut tähän mennessä ihmeteltyä Australiassa ovat olleet joko ilmaisia tai hinnaltaan erittäin nimellisiä.

Iltapäivästä saavuttiin Turangiin, jossa oli tarkoitus yöpyä ja patikoida seuraavana päivänä Tongariro Crossing, jota sanotaan Uuden-Seelannin hienoimmaksi yhden päivän vaellukseksi. Sään herrat olivat kuitenkin tällä kertaa meitä vastaan: reitti oli huonon sään vuoksi suljettu seuraavana päivänä eikä sitä seuraavasta ollut vielä varmuutta, joten päätimme taaskin jatkaa matkaa eteenpäin. Muutaman päivän odottelu ei aikataulullisista syistä ollut mahdollinen. Turangista ajeltiin vielä pari tuntia eteenpäin jollekin leirintäalueelle valtatien varteen. Seuraavana päivänä on tarkoitus ajaa aikaisin aamusta Wellingtoniin, napata lautta etelä-saarelle ja siirtyä aina Abel Tasman National Parkiin. Saas nähdä miten käy, aikataulu on melko tiukka ja lautta saattaa olla täynnä, vaikka ei olekaan sesonki. Ajokm 253

12.7

Aamusta ajeltiin suoraan Wellingtoniin, siellä lauttaan ja eteläsaarelle. Matka oli osittain melkoista höykytystä kovasta merenkäynnistä johtuen, mutta maisemat matkan loppupuolella vuonossa olivat upeat. Aurinkokin näyttäytyi iltapäivästä., joka nosti tunnelmaa merkittävästi. Illasta ajettiin Nelsoniin, josta on seuraavana päivänä tarkoitus siirtyä läheiseen Abel Tasman National Parkiin katselemaan paikkoja. Ajokm 358

13.7

Aamusta herättiin ajoissa ja ajeltiin kansallispuistoon. Infokeskuksessa selviteltiin mahdollisuuksia ja päädyttiin jättämään auto parkkipaikalle erääseen kylään ja ajamaan vesitaksilla puistoon. Siellä sitten patikoitiin n. 5 km:n reitti rantaa pitkin ja vesitaksi haki meidät takaisin iltapäivästä. Matkan varrella nähtiin todella upeita maisemia, hiekkarantoja, kirkkaan vihreää vettä, sinistä taivasta ja palmupuita ja taustalla lumihuippuisia vuoria, jotka olivat hieman ristiriidassa muun ympäristön kanssa. Hieno päivä koleassa, mutta pilvettömän aurinkoisessa säässä. Ajokm 114

14.7

Aamusta nukuttiin hieman pidempään ja herättiin hitaasti pakkas-aamuun. Aamuyöstä tuli peräti pieni vilu makuupussissa. Päivä koostui lähinnä ajamisesta, mutta tarjosi kuitenkin todella hienoja maisemia ensin vuoristossa Buller Gorgessa ja myöhemmin rantatiellä valtameren rannalla. Rantatie oli huomattavasti hienompi kuin Australian paljon hehkutettu Great Ocean Road. Ajokm 358

15.7

Tänään oli jälleen suunnattoman hieno ilma ja päästiin ihailemaan Franz Josef -jäätikköä ja vuoristomaisemaa pilvettömässä säässä. Jäätikön jälkeen käytiin kävelemässä Lake Mathisonin ympäri Fox Glacierin lähettyvillä ja syötiin lounasta piknik-paikalla. Tänään vetäydyttiin leirintäalueelle jo iltapäivästä ja varattiin seuraavalle päivälle kävely jäätiköllä. Ajokm 179

16.7

Aamu alkoi pienellä vastoinkäymisellä, meille nimittäin kerrottiin, että jäätikkökävely ei toteudukaan oppaiden puuttuessa. Pienen selvittelyn jälkeen varasimme vastaavan systeemin Franz Josef-jäätiköllä ja ajoimme ”takaisinpäin” parikymmentä kilometriä. Yhdentoista tienoilla suunnattiin sitten jäätikölle samaa reittiä, mitä käveltiin edellisenä päivänä, mutta jatkettiin luonnollisesti itse jäätikön päälle jääpiikit kenkiin kiinnitettynä. Kierros osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi; jäätikkö on todella erinäköinen kuin alhaalta katsottuna ja täynnä erilaisia railoja ja onkaloita. Yhdessä vaiheessa mentiin läpi todella ahtaasta tunnelista, jossa itselläni oli vakavia vaikeuksia päästä läpi. Jäätikölle kävellessä todella huomasi kuinka valtava se itseasiassa on. Alhaalta näyttää siltä kuin huipulle kiipeäisi parissa kymmenessä minuutissa, mutta todellisuudessa huippu on usean kilometrin päässä puolentoista kilometrin korkeudessa. Ajokm 50

17.7

Päivä koostui pääasiassa ajamisesta. Lounasta pysähdyttiin syömään Haastin pikkukylässä ja matkan varrella tehtiin jokunen pysähdys ottamaan kuvia hienoista maisemista mm. Lake Wanakan rannalla. Illasta saavuttiin Wanakan kaupunkiin yöpymään. Ajokm 293

18.7

Päivä meni patikoinnin merkeissä. Tarkoitus oli kiivetä läheisen Mount Roy’n huipulle 1578m:n korkeuteen. Alku vaikutti huonolta pilvisen sään vuoksi, mutta loppujen lopuksi nousimme pilvien yläpuolelle ja pääsimme kiipeämisen lomassa katselemaan hienoja vuoristomaisemia. Nousu oli lopussa yllättävän hikistä hommaa, ja hyläsimmekin yhdessä vaiheessa reput polun varteen ja poimimme ne takaisin paluumatkalla. Iltapäivästä pilvetkin katosivat vähitellen alapuoleltamme. Retki kesti melkolailla tasan kuusi tuntia ja täytyy myöntää, että jaloissa alkoi lopussa vähän painamaan kun koko reitillä ei yllättäen juurikaan tasaista ollut. Lähtö tapahtui n. 300 metrin tasolta, joten nousua huipulle kertyi lähes 1300m. Illasta ajettiin vielä seuraavaan kohteeseen eli Queenstowniin. Siellä päästiin leirintäalueella maistamaan harvinaista herkkua; alueella oli nimittäin sauna. Noh, ei se ihan suomalaista vastannut, mutta kyllä siellä sai jonkinlaiset löylyt irrotettua, kun heitteli kielloista huolimatta vettä kiukaalle. Tuntui mukavalta kuuden kuukauden saunattoman ajan jälkeen. Ajokm 100

19.7

Päivä meni laskettelun merkeissä Coronet Peak’n laskettelukeskuksessa. Joissain esitteissä hehkutettiin Uuden-Seelannin tarjoavan maailman parasta laskettelua, mutta täytyy sanoa, että ainakin tämä keskus oli pieni pettymys. Rinteitä oli vähän ja nekin olivat pääasiassa jäisiä ja vähälumisia. Ihan kivalta tuntui kuitenkin laskea; edellisestä kerrasta ehti kulua 2,5 vuotta. Illasta käytiin uudestaan hyödyntämässä leirintäalueen saunaa.

20.7

Päivä meni jälleen laskettelun merkeissä, tällä kertaa Remarkables-nimisessä paikassa. Keskus oli tasoltaan vielä heikompi kuin edellinen päivän ja täytyy sanoa, että en ole varmaan ikinä ollut niin tylsistynyt laskiessa. Jyrkistä rinteistä vain pari oli laskettavassa kunnossa, eivätkä ne olleet mitenkään erityisen pitkiä. Jatkuvaan hississä istumiseen kypsyi melko nopeasti, joten aika suuri osa päivästä meni terassilla istuessa. Onneksi aurinko sentään paistoi.

21.7

Herätys oli hieman kankea edellisen illan yöelämän katsastamisen jäljiltä ja liikkeelle päästiinkin vasta puoliltapäivin. Tänään oli yhdeksäs päivä etelä-saarella ja Te Anauhun ajaessa nähtiin ensimmäiset vesipisarat koko tänä aikana. Te Anauhun saapumisen jälkeen ei oikeastaan tehty juuri mitään, vaan käytiin aikaisin nukkumaan, jotta päästäisiin seuraavana päivänä pirteänä Milford Soundiin. Ajokm 178

22.7

Aamusta ajeltiin Milford Soundiin, jossa ohjelmassa oli risteily tässä upeassa vuonossa. Täytyy kyllä sanoa jälleen kerran, että on se ihmeellinen ja upea tämä Uuden-Seelannin luonto. Ja mikä hienointa, sää oli jälleen pilvetön. Alueella ei ole satanut lainkaan 18 päivään, mikä on erittäin harvinaista, sillä normaalisti sadetta tulee 200 päivänä vuodesta. Kelien kanssa on tähän mennessä käynyt suunnaton tuuri: ennen reissuun lähtöä oli pieni pelko, että täällä vaan sataisi koko ajan, mutta aurinko onkin paistanut lähes koko ajan pilvettömältä taivaalta. Ajokm 247

23.7

Päivä koostui lähinnä ajelusta. Reitin piti olla maisemareitti, mutta täytyy sanoa, että eipä matkalla mitään kovin dramaattista näkynyt. Loppumatkasta pysähdyttiin Nugget Pointissa, jossa nähtiin pieniä pingviinejä sekoilemassa rannalla ja joku random majakka. Illasta saavuttiin Dunediniin. Ajokm 477

24.7

Aamusta käytiin kävelemässä Tunnel Beachilla Dunedinissa, johon joku omalaatuinen miljonääri aikanaan kaivatutti tunnelin, joka johtaa rantakallioilta alas lahdelmaan, jossa hän tykkäsi viettää aikaa perheensä kanssa. Melko omalaatuinen valinta, täytyy sanoa, sillä paikka oli lähinnä meluisa ja kostea tyrskyävän meren johdosta. Iltapäivästä käytiin ihmettelemässä maailman jyrkintä katua ja aikamoista ylämäkeähän se oli. Asuntoautolla ei riittänyt pokkaa ajaa ylös vaan jätettiin laiva suosiolla alas ja kavuttiin kävellen huipulle. Kadulla järjestetään vuosittain Gut Buster-niminen juoksukilpailu, jossa nopeimmat kipittäjät juoksevat alhaalta ylös ja takaisin alle kahdessa minuutissa. Eipä itseltä ihan irtoaisi...Ajokm 41

25.7

Päivästä ajeltiin Dunedinista Mt Cookin kansallispuistoon. Matkalla ihmeteltiin häkellyttävän sinistä Lake Pukakia. Paikalle päästyämme päivä oli jo melko pitkällä, joten vietimme vaan leffailtaa leirintäalueen telkkarihuoneessa. Tällä hetkellä myöskin lähes koko matkaporukka on enemmän tai vähemmän kipeänä. Itselläni oli 38,6 kuumetta päivällä, joten fiilis ei ollut paras mahdollinen. Ajokm 321

26.7

Aamupäivästä käytiin ihmettelemässä paikallista jäätikköä ja sen vieressä olevaa Lake Muelleria, joka on Lake Pukakin tavoin upean sininen. Harvinaisen värin aiheuttaa jokin tuliperäisestä toiminnasta syntyvä aines, jota liukenee järviin. Näimme myös pienen lumivyöryn läheisen vuoren rinteillä. Sää oli hieman sateinen ja porukka edelleen flunssassa, joten palasimme melko aikaisin takaisin leirintäalueelle ja leffojen pariin. Ajokm 32

27.7

Aamupäivällä ajeltiin Mt Cookista reissun päätepisteeseen Christchurchiin. Iltapäivästä pyörittiin kaupungilla ja illasta käytiin katselemassa Simpsons movie, joka oli juuri tullut teatteriin. Täytyy sanoa, että leffa oli hienoinen pettymys: periaatteessa ylipitkä Simpsonien jakso, jossa ei mielestäni hyödynnetty koko sarjan hahmo-valikoimaa kovin tehokkaasti. Ihan viihdyttävä tapaus kuitenkin, joka tarjosi muutaman makean repeämisen. Ajokm 322

28.7

Aamusta käytiin ajelemassa kartingia läheisessä karting-keskuksessa, joka oltiin bongattu edellisenä iltana. Hauskaa oli ajella pitkästä aikaa ja itsehän luonnollisesti vetäisin nopeimman kierrosajan reilun kymmenen hengen porukasta, joka oli samaan aikaan radalla. Iltapäivästä neppailtiin taas kaupungilla ja illasta käytiin katselemassa uskomattoman paska Fantastic Fourin jatko-osa leffateatterissa. Ajokm 8

29.7

Tämä päivä meni lähinnä reissua lopetellessa eli siivottiin ja palautettiin kämpperi ja kirjauduttiin hostelliin viettämään viimeistä yötä ennen paluuta Melbourneen. Illasta sitten pelailtiin normaaliin tapaan pokeria ja käytiin vielä myöhemmin pyörähtämässä jossain paikallisessa hostellin lähettyvillä.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi todella hieno maku käteen. Sään takia jäi suunnitelluista jutuista väliin ainoastaan Tongariro Crossing, mutta muuten kaikki meni häkellyttävän hyvin putkeen ja aurinko paistoi lähes koko ajan. Uusi-Seelanti on myös maana ”hieman” pienempi kuin Australia, joten autossa ei tarvinnut istua niin paljon kuin edellisellä reissulla. Nyt ajokilometrejä tuli vain n. 3600 kolmessa viikossa. Ja mikä parasta, muita turisteja oli liikkeellä erittäin vähän koska talvi ei Uudessa-Seelannissa ole kovinta sesonkia. Lopussa jäi harmittamaan oikeastaan vain se, että nyt joutuu palaamaan Melbourneen ja takaisin opiskelujen pariin.

Roadtrip Darwin-Melbourne

9.6

Toukokuu meni kokonaan Melbournessa melko arkisissa merkeissä, jos täällä oloa nyt voi ensinkään arjeksi kutsua. Kuukauden ”kohokohta” oli AFL-matsi MCG-areenalla. Joukkueet olivat luonnollisesti täysin tuntemattomia, mutta ihan hauskaa oli möykätä muun yleisön mukana ”suosikki-joukkueensa” menestystä. Aussifutis on todella yleisöystävällinen laji: peli on vauhdikasta ja tapahtumarikasta. Laji on luonteeltaan varsin rankka ja tappelut ovat melko normaalia kauraa joka pelissä. Muutama matsi on tullut katseltua telkkaristakin. Katsojat ovat henkeen ja vereen oman joukkueensa puolella, mutta tämän lajin parissa ei kuitenkaan esiinny mitään huligaani-toimintaa eurooppalaisen jalkapallon tyyliin, mikä on hieno juttu. Eri joukkueiden kannattajia ei edes erotella erillisiin karsinoihin katsomossa. Varmasti tulee mentyä joskus toistekin matsiin, sillä lippujen hinnat ovat varsin edullisia: meillä oli paikat aivan ensimmäisesti rivistä ja hinta oli muistaakseni 15AUD

Toukokuussa tuli tehtyä lopulliset matkasuunnitelmatkin talvitauolle. Tauko kestää itselläni 8 viikkoa ja niistä 6 menee matkailun merkeissä :). Kesäkuussa lennetään Australian pohjois-territorioon Darwiniin, josta sitten vuokrataan asuntoauto ja ajetaan outbackin läpi aina takaisin Melbourneen. Matkan varrella on kansallispuistoja, Ayers Rock ym mukavaa nähtävää. Suorintakin reittiä ajaessa matkaa kertyy lähes 4000km ja tuskin tulee aivan suorinta reittiä paineltua, koska osa nähtävyyksistä on päätien ulkopuolella pienien kiertoteiden päässä. Esim Ayers Rock (tai Uluru, kuten abot sitä kutsuvat) on parin sadan kilometrin päässä päätie Stuart Highwaysta. Ajettavaa on siis paljon, mutta aikaa on onneksi kolme viikkoa, joten päivittäiset ajomatkat eivät veny turhan pitkäksi. Reissuun lähtee itseni lisäksi saksalaiset Bastian, Maren ja Aniela.

Heinäkuussa on luvassa vastaava asuntoauto-turnee Uudessa-Seelannissa. Aikaa on kolme viikkoa ja tarkoitus on tutustua pääasiassa eteläiseen saareen. Reissua suunnitellessa hieman arvelutti matkan ajankohta, NZ:ssa on nimittäin silloin talvi ja ilmat melko koleita. Lopulta kuitenkin päätettiin lähteä ja turvautua lämpimiin vaatteisiin. Tämä on myös siinä mielessä kiva ajankohta, että pääsemme halutessamme laskettelemaan! Myöskään muiden turistien määrä ei ole tähän aikaan vuodesta kovin kummoinen toisin kuin esim. tammikuussa, jolloin Uuden-Seelannin pääkohteet ovat aivan tupaten täynnä. Maisemat eteläsaarella ovat kuvien perusteella upeita, joten innolla odotetaan tätäkin retkeä.

Toukokuussa kelit ovat kylmenneet kovaa tahtia, tosin suomalaisittain ulkona on korkeintaan vilpoisaa, päivisin on harvemmin ollut alle 15 astetta lämmintä. Nytkin alkutalvesta on ollut päiviä, jolloin auringonpaiste on nostanut lämmön päälle kahdenkymmenen. Yöllä tosin on kylmä ja paikallisen rakentamisen tason takia kämpilläkin on sitten melko koleaa. Ulkona kylmyys ei suomalaista haittaa, mutta sisällä ei ole tähän mennessä elämässään tottunut palelemaan. Omassa huoneessa on onneksi pieni patteri, jolla sen saa lämpimäksi yötä varten (paitsi silloin, kun tuulee kovaa, jolloin tuuli puhaltaa käytännössä suoraan ikkunasta sisään olemattomien eristyksien takia). Koululla ja kaduilla on kyllä huvittavaa katsella, kun aasialais-taustaiset australialaiset kiskovat toppatakkeja niskaan ulkolämpötilan tippuessa 15 asteeseen.

Australialaisen pankkitoiminnan huipputeknologiasta on pakko kertoa huvittava tapaus. Asuntoauton vuokra piti maksaa etukäteen vuokraavan yhtiön pankkitilille. Yritin ensin normaaliin sivistyneen maailman tapaan tehdä tilisiirron internetissä netti-pankin kautta: tämä ei onnistunut, koska näissä siirroissa on 1000 dollarin rajoitus. Siispä kävelin oman pankkini toimistoon ja yritin tehdä siirron siellä. Lopputulos: ei onnistu, ellet halua maksaa 30 dollarin siirtomaksua, joka aiheituu siitä, että autovuokraamon tili ei ole samassa pankissa. Tässäkään tapauksessa pankki ei takaa, että rahat oikeasti siirtyvät oikealle tilille. Lopulta jouduin ottamaan omasta pankistani käteisellä koko 3000 dollarin vuokrasumman, kävelemään vuokraamon pankin lähimpään konttoriin ja tallettamaan rahat siellä. Todella modernia ja helppoa pankkiasiointia, etten sanoisi.

Kirjoitan tätä parhaillaan lentokoneessa matkalla kohti Darwinia. Täytyy sanoa, että on nyt on kyllä hyvä fiuvis: kouluhommat on tämän semesterin osalta hoidettu ja pitkä loma mukavassa porukassa edessä. Opiskelu alkoikin hieman sapettaa viimeisen kuukauden aikana. Toukokuun loppupuolella otti jo ajoittain todella pahasti kaaliin: aikaisempina vuosina olen aloittanu kesätyöt kuun puoleen väliin mennessä, mutta nyt joutuikin tsemppaamaan vielä kuukauden normaalia pidempään koulujuttujen parissa. Motivaatiota ei ole yhtään lisännyt se, että tämän yliopiston (joka on muuten rankattu aussien 5. parhaimmaksi opetuksen laadussa) taso ei ole juuri millään mittareilla oman kotiyliopiston tasolla. Kaikkein häiritsevintä on luultavasti se, että kirjastoon mennessä joutuu tietokoneelle pääsyä jonottamaan pitkälle toistakymmentä minuuttia, koska niitä on käyttäjämäärään nähden aivan liian vähän. Ainakin tässä oppii arvostamaan muutamia itsestäänselviltä tuntuneita juttuja sitten kun palaa takaisin LUT:iin. Kotiinpaluu ei olekaan enää mitenkään käsittämättömän kaukana: reissusta on jo melkein puolet pulkassa! Uskomattoman nopeasti on viisi kuukautta vierähtänyt.

10.6

Lento saapui yöllä perille Darwiniin ja siirryttiin taksilla hostellille, jossa nukuttiin heikosti muutama tunti ja aamusta mentiin hakemaan campervani autovuokraamon pihasta. Aika bränikkä tapaus, vain 30000 mittarissa tähän mennessä ja löytyy kaikki tarpeellinen sälä: ilmastointi, vakionopeudensäädin, mp3-soitin, jääkaappi-pakastin, mikro-aaltouuni ym. Kun auto oli saatu tarkastettua ja pakattua, siirryimme keskustaan sompailemaan hetkeksi ostosten pariin. Jääkaappi ja kaikki muukin säilytystila saatiin melko tehokkaasti täyteen erinäistä kampetta. Oluttakin tuli ostettua hyvät varastot, sillä se on autiomaan ja leirintäalueiden kaupoissa huomattavan paljon kalliimpaa. Ostosten jälkeen mentiin rantaan nauttimaan voileipiä hiekalle ja paistattelemaan mukavaa säätä. Tekikin terää vaihteeksi siirtyä Melbournen viileydestä takaisin tropiikkiin. Piknikin jälkeen ajeltiin muutama sata kilometriä Kakadu National Parkiin Jabiru-nimiseen paikkaan. Matkan joutui ajelemaan melko hitaasti, sillä pimeän tultua tienvarsi oli täynnä pikku wallebeja toljottelemassa. Perille kuitenkin päästiin ilman törmäyksiä ja illalla uni tuli varsin helposti. Ajokm 292

11.6

Aamulla herättiin yhdeksän tienoilla ja siirryttiin aamutoimien jälkeen puiston informaatiokeskukseen tutkailemaan vaihtoehtoja seuraaville päiville. Päädyimme ensimmäisenä ajamaan hieman pohjoiseen, Ubirr-nimiseen paikkaan. Siellä souritettiin pieni kävely maastossa ihmettelemässä, jonka jälkeen lähdettiin opastetulle venekierrokselle East Alligator Riverille. Päästiin spottaamaan pari krokotiilia, joka olikin yksi toiveista tämän reissun aikana. Yksi nähtiin paistattelemassa päivää joen rannalla. Harmi, että tämä 4,5 metrinen kaveri ei liikkunut laisinkaan. Oli siitä huolimatta vaikuttava näky. Koko joki on tällä hetkellä hieman sekaisin alueella hiljattain vallinneen tulvan vuoksi. Vedenpinta koko aluella nousi 15 metriä normaalia korkeammalle ja peitti alleen valtaosan Kakadu-puiston naapurissa sijaitsevasta Arnhem-landista, joka on aboriginaalien omistuksessa oleva valtava (100000km2) reservaatti. Vedenpinnan laskettua takaisin hiekkaa on kulkeutunut minne sattuu ja koko joen virtaus on uhattuna. Veneajelun jälkeen käytiin katsomassa 5000 vuotta vanhoja aboriginaalien kalliomaalauksia ja kiivettiin pienelle kukkulalle, josta oli upeat maisemat ympäröivään laajaan kosteikkoon ja läheisille vuorille. Auringonlaskun jälkeen siirryttiin toiselle leirintäalueelle, lähelle seuraavan päivän koitoksia, Malabanjbanjdju-nimiseen paikkaan. Ajokm 109

12.6

Aamulla taas herätys ysin tienoilla ja aamupala. Aamupäivästä suoritettiin pieni kävelylenkki leirintäalueen vieressä jonkinlaisessa suomaastossa ja ihmeteltiin lintuja ym. ötököitä, joita parveili alueella. Tämän jälkeen ajettiin hieman etelämmäs toiselle kävelyretkelle,Gubara taisi olla paikan nimi. Siellä tehtiin lenkki jollekin puron tulva-altaalle, jossa pääsi pulahtamaan uimaan. Paikalla oli varoitukset krokotiileista (makean veden krokotiilit ovat vaarallisia vain ahdisteltuna, mutta suolavesikrokotiilit ovat isoja ja agressiivisia), joten uimaan meno hieman arvelutti, mutta vastaan tulleet muut patikoijatkin olivat käyneet uimassa, joten pienen epäröinnin jälkeen hypättiin veteen. Vilvoittava hetki teki terää kuuman kävelyn ja suihkuttoman aamun jäljiltä. Koko paikka oli ympäristönä aivan erilainen kuin aikaisemmin nähdyt maisemat, hieman sademetsän tyyppinen. Matkan varrella sai olla tarkkana, ettei kävellyt hämähäkinseitteihin, joissa roikkui mitä iljettävämmän näköisiä höttiäisiä. Takaisin kävelyn jälkeen ajeltiin suoraan seuraavalle leirintäalueella Yellow wateriin, jossa oli vuorossa normaalien iltatoimien ohella pyykinpesua. Bastianille sattui pieni vahinko leirintäalueella autoa peruutellessa ja auton takapuskuri vääntyi hieman osumasta puuhun. Onneksi otimme vuokra-ajalle kaiken kattavan vakuutuksen. Ajokm 85

13.6

Tänään oli ”laiska” päivä. Herätys aamulla normaaliin aikaan ysiltä ja kympiltä liikkeelle, mutta patikka-retki, jonka olimme suunnitelleet tekevämme, olikin suljettu krokotiilivaaran takia. Siispä menimme sen sijaan läheiseen aboriginaali-keskukseen, jossa pääsi hieman tutustumaan alkuperäisasukkaiden elämäntapaan ja uskomuksiin. Lisäksi änkesimme mukaan joihinkin paikallisten koululaisten aktiviteetteihin ja pääsimme maistelemaan jotain luonnonruokia ja abo-tyyliin valmistettua leipää. Seuraavalle päivälle varasimme jonkinlaisen safarin. Tämän jälkeen loppupäivä olikin matkasuunnitelmien tekoa loppulomalle, rentoutumista uima-altaalla ja yleistä hengailua.

14.6

Aamupäivä oli tänään ”vapaa” eli ei tehty oikeastaan mitään muuta kuin nautittiin aamiainen, rentouduttiin ja ennen safarille lähtöä syötiin lounas.Yhdeltä hypättiin jeeppiin ja suunnattiin pois pääteiltä. Oppaana toimi paikallinen aboriginaali-nainen, Patsy. Patsy ylläpitää puhveli-farmia, jonka tarkoitus on pitää puhvelit poissa muusta puistosta ja tuottaa lihaa Kakadun ja Arnhem-landin alkuperäisasukkaille. Päivä meni ympäriinsä ajellessa, luontoa ja eläimiä ihmetellessä ja erilaisia luonnonruokia kerätessä ja syödessä. Yllättävää, miten erittäin kuivan näköisestä maastosta voi löytyä niin paljon syötäväksi kelpaavaa materiaalia. Söimme jonkinlaisen vesikasvin vartta, sen kukan siemeniä, palmun sydäntä, vihreitä muurahaisia (jonkinlainen päänsärkylääke ilmeisesti), ja keräsimme jamssia. Ympäristö täällä on niin erilainen kuin koti-Suomessa, että pelkkä käveleminen ympäriinsä on melko omituisen tuntuista; varsinkin, kun tietää että alueella on pilvin pimein vaarallisia eläimiä hämähäkeistä puhveleihin. Puhveli ei itseasiassa ole alkuperäiseläin vaan se on tuotu Australiaan muualta, kuten myös kaikki muutkin sorkkaeläimet. Illalla nautittiin ateria kosteikon rannalla. Ruokana oli mm. krokotiilia, puhvelia ja jonkinlaista leipää. Krokotiilin liha oli erittäin mehukasta ja pehmeää, mutta myös lähes mautonta. Pimeän tullessa hyttyset hyökkäsivät samantien kimppuun, mutta päästiin onneksi lähes heti lähtemään takaisin. Päivä oli mielenkiintoinen, mutta tuntui, että aboriginaali-nainen oli mukana vaan rekvisiittana kuskin hoitaessa suurimman osan puheista ja aktiviteeteista.

15.6

Aamulla herättiin jo puoli seitsemältä, sillä päivän ohjelmassa oli parin lyhyen kävelyn ohella siirtyminen pois Kakadu-puistosta seuraavaan kohteeseen Katherineen ja Nitmiluk National Parkiin. Aamun lyhyet patikoinnit eivät oikeastaan tarjonneet mitään kovin mullistavaa, vain muutaman kivan näköalapaikan. Katherineen saavuttaessa nähtiin edelliseen päivään verrattuna nurja puoli alkuperäisasukkaiden elämästä: ostoskeskuksessa ja kaduilla pyöri todella surkean näköisessä kunnossa olevia aboja juovuksissa tai muuten vaan sekaisin. Aboriginaalit saavat 1000 dollaria viikossa ”korvausta” kokemistaan vääryyksistä tekemättä mitään, joten kyllähän siinä helpomminkin alkoholisoituu. Osa väestä käyttää rahansa järkevästi erilaisiin projekteihin, kuten puhveli-farmiin Kakadussa, mutta osa taas ei keksi niille rakentavaa kohdetta. Shoppailun jälkeen käytiin jonkinlaisilla kuumilla lähteillä kellumassa muutama tunti, jonka jälkeen grillailtiin läheisessä puistossa hampurilaisia. Pimeän tultua siirryttiin Katherinen lähellä sijaitsevaan Nitmiluk National Parkiin yöksi. Ajokm 293

16.6

Aamusta lähdettiin pienelle kanoottiretkelle Katherine Riverin rotkoon. Paikka on periaatteessa kuin pienoismalli Grand Canyonista. Upeita maisemia kuitenkin. Joen vesi oli myös mukavan vilpoisaa ja virkistävää uimiseen. Iltapäivän kuumuus vietettiin patikoidessa lähimaastossa. Reitti osoittautui yllättävän raskaaksi: 14 kilometriä lähes jatkuvaa ylä- tai alamäkeä kivisessä maastossa. Lopussa kuitenkin taas maisemat palkitsivat polun päättyessä joen rantaan rotkon seinämien väliin. Paluumatka sujuikin sitten helpommin kuumuuden hieman hellitettyä.

17.6

Tänään oli ensimmäinen päivä, joka kului lähes pelkästään tien päällä. Tähän mennessä ei ollakaan kovin ahnaasti nielty kilometrejä. Sää kuitenkin sattui sopivasti olemaan sateinen, joten eipä hirveästi harmittanut. Poistuimme aamulla kahdeksan tienoilla leirintäalueelta Nitmilukista ja suuntasimme etelään Stuart Highwayta pitkin. Ensimmäinen pysähdy tehtiin Cutta Cutta-luolien kohdalla, mutta valitettavasti luoliin pääsikin vain opastetulla kierroksella, jota olisi joutunut odottamaan toista tuntia, joten päätimme jatkaa matkaa. Iltapäivästä pysähdyimme jonkinlaiseen kahvilan ja ravintolan sekasikiöön keskellä ei-mitään syömään hotdogit kameli- ja puhvelimakkaroilla. Tätä seurasi taas ajamista, kunnes saavuttiin Daly Waters-pubiin, joka on pubi keskellä ei-mitään ja on kuuluisa siitä että se on keskellä ei-mitään. Paikan seinät ovat täynnä vieraiden jättämiä esineita ja tavaroita: ajokortteja, rahaa, rekisterikilpiä, rintsikoita, sandaaleja ym. Olipa paikalle jokunen suomalainenkin jättänyt erinäisiä merkkejä paikallaolostaan. Pimeän tultua saavuttiin vihdoin yön majapaikkaan Tennant Creekiin. Illalla leirintäalueella nuotion ääressä esiintyi Jimmy Hooker, paikallinen runoilija/koomikko/puskamies, joka kertoi kaikenlaista stooria elämästä outbackissa ja esitteli erilaisia puskaruokia. Ilmasto muuttui melko radikaalisti päivän aikana: illalla oli melko vilpoisaa ja yöllä suorastaan jäätävää, kun peiton virkaa toimitti pelkkä lakana. Ajokm 707

18.6

Päivä alkoi Tennant Creekin eteläpuolella Devil’s Marblesin ihmettelyllä. Nämä ovat omituinen kivimuodostelma keskellä aavikkoa. Ne ovat muotoutuneet miljoonien vuosien aikana ja jotkut ovat todella omituisen näköisiä. Vaikea kuvailla sanoin kyseistä näkyä, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tässä tapauksessa. Loppupäivä olikin sitten periaatteessa ajoa Alice Springsiin. Matkalla pysähdyttiin Ti-Tree roudhousessa, joka on Australian syrjäisin pubi. Todella hämärän näköinen paikka, jonka pihalla aboriginaalit ja kulkukoirat käyskentelivät omituisesti mulkoillen. Alice Springsiin saavuttiin viiden tienoilla ja käytiin ensimmäisenä toimena ostamassa makuupussit. Tämän jälkeen käytiin ensimmäistä kertaa reissun aikana syömässä ulkona. Ruokailun jälkeen hörpittiin pubissa kaljat, jonka jälkeen kaikki olivatkin kypsää kamaa siirtymään leirintäalueelle ja nukkumaan. Ajokm 515

19.6

Yö oli jälleen kylmä ja päätinkin samantien käydä vaihtamassa makuupussin lämpimämpään versioon. Heinäkuussa Uudessa-Seelannissa tulee varmasti olemaan kylmä öisin, joten varmasti kannattava investointi. Päivä alkoi Royal Flying Doctor Servicen museosta, joka antoi hieman kuvaa Australian lentävien lääkärien toiminnasta. Tämän jälkeen mentiin paikalliseen terraarioon katselemaan matelijoita ja päästiin leikkimään erilaisten liskojen ja jonkun pythonin kanssa. Hauskoja veijareita...Australiassa kyllä riittää vaarallisia elikoita: 18 mailman 20:stä myrkyllisimmästä käärmeestä elää täällä, ja maailman vaarallisimmaksi eläimeksi luokiteltu hämähäkki, musta leski tai red back spider kuten aussit sitä kutsuvat, kuuluu Australian valikoimaan. Iltapäivästä ajettiin läheiseen vuoristoon, West MacDonnell Rangesiin, ihmettelemään maisemia. Melko karua seutua kaikenkaikkiaan. Maisemat olivat hienot, mutta iltapäivä itsessään oli hieman turhauttava pilvisen ja kylmän sään vuoksi. Yöksi ajettiin takaisin Aliceen. Ajokm 290

20.6

Aamulla nukuttiin pitkään, peräti puoli yhdeksään asti. Aamupäivä vietettiin internet-kahvilassa juoksevia asioita ym. hoitaessa ja tämän jälkeen käytiin kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Iltapäivästä ja illasta olikin sitten taas luvassa ajoa. Siirtyminen King’s Canyonille meni osittain pimeässä ja tiellä tai sen vieressä näkyi kaikenlaista vipeltäjää. Jopa paikassa kehoitetaan olemaan ajamatta yöllä ja se ei todellakaan ole mikään vitsi: tien varressa näkyi kengurujen lisäksi myös kameleita ja lehmiä. Ajokm 479

21.6

Aamulla käveltiin King’s Canyonilla, joka on todella vaikuttava kokonaisuus. Jälleen kerran kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kävelyn jälkeen juotiin teet ja kahvit ja ajettiin Uluruun reilu 300 kilometriä. Huvittavia kyllä nämä etäisyydet täällä: Uluru on King’s Canyonilta katsoen aivan naapurissa, eikä tuo 300km itsellekään tunnu enää juuri miltään, kun on viime päivinä tottunut istumaan pitkiä matkoja autossa. Reissussa on tähän mennessä taitettu jo yli 3000km. Iltapäivästä perille päästyämme kävimme katsomassa sitä kivenjärkälettä, mutta sää oli jälleen pilvinen, joten näky ei ollut niin vaikuttava kuin se olisi voinut olla. Auringonlaskun aikaan kiven ja ympäristön värit pääsevät oikeuksiinsa. Ehkä huomenna käy parempi tuuri, kun mennään ihmettelemään auringonnousua. Ajokm 341

22.6

Päivä alkoi aikaisella herätyksellä, sillä halusimme päästä katsomaan auringonnousua Ulurussa. Sää muuttui yön aikana täysin ja taivas oli pilvetön. Oli hienoa seurata, kun kivi ilmestyi pimeydestä ja muuttui koko ajan punaisemmaksi taivaan samalla muuttuessa siniseksi auringon noustessa. Näpit jäätyivät kuvia ottaessa, sillä lämpötila oli ainoastaan kolme astetta plussan puolella. Spektaakkelin jälkeen nautimme aamiaista kiven juurella. Aamupäivän ohjelmassa oli tämän jälkeen vierailu Aboriginee Cultural Centressä, josta tarttui mukaan pieni matkamuistokin jonkinlaisen puuveistoksen muodossa. Tämän jälkeen kävelimme kiven ympäri mukavassa auringonpaisteessa kärpästen pörrätessä pän ympärillä. Todella kivoja kuvia sai otettua ihanteellisissa olosuhteissa, taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Illasta oli sitten toinen kuvaussessio kiven luona auringonlaskua seuratessa. Ajokm 93

23.6

Aamulla nukuttiin pitkästä aikaa kunnolla ilman herätyskellon pirinöitä. Oltiin kuitenkin menty taas sen verran aikaisin nukkumaan, että kaikki olivat hereillä yhdeksään mennessä. Sää on lämmennyt ja päästiin syömään aamiaista ulkona pitkästä aikaa. Aamiaisen jälkeen suuntasimme Kata Tjutaan katselemaan Olgaseja (the Olgas). Hienon näköistä kaikenkaikkiaan. Valtavien kivenjärkäleiden välissä tuntee itsensä aika pieneksi. Iltapäivä rentouduttiin vaan autossa ja illalla seurattiin auringonlasku samassa paikassa. Oli mukava pitää shortseja ja t-paitaa muutaman päivän tauon jälkeen. Ajokm 109

24.6

Tänään ohjelmassa oli ajamista. Siirryimme Ulurusta Coober Pedyn kaivoskaupunkiin. Matkan varrella näkyi taas erinäisiä elikoita tien varressa. Päivän valikoimaan kuului normaalien kengurujen lisäksi kameleita sekä korppikotkia syömässä kengurun raatoa. Ajokm 730

25.6

Tänään oli vaihteeksi ajamisesta vapaa päivä, joten nukuimme aamulla hieman pidempään. Rytmi on kyllä nyt lomaillessa siirtynyt sen verran aikaiseksi, että porukka heräsi jo kasin tienoilla ilman herätyskelloakin. Ensitöiksi aamiaisen jälkeen käytiin turisti-infossa katselemassa mitä kaupungissa voi tehdä ja päädyttiin varaamaan iltapäiväksi opastettu kierros kaupungin nähtävyyksiin. Välissä käytiin kaupassa ja syömässä pizzaa. Huvittavaa sinäänsä että täältä reilun 3000:n asukkaan kylästä löytyi supermarketista ruisleipää, kun sitä ei Melbournessakaan ole kuin kahdessa kaupassa. Pizza oli myöskin monin verroin parempaa kuin monessa suurkaupungin pizza-paikassa.

Iltapäivän kierros oli varsin mielenkiintoinen ja antoi hieman kuvaa tämän omituisen pikkukaupungin (omituisten) asukkaiden elämästä. Kyseessä on siis kaivoskaupunki, jota ympäröi valtavat kentät, joista onnenonkijat kaivavat opaaleja enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Suurin osa kaupungin ihmisistä myös asustaa maan alle kaivetuissa onkaloissa, joissa on ympäri vuoden miellyttävä n. 20 asteen lämpötila. Mukava ominaisuus kesällä, jolloin lämpötila voi kohota 50 asteen tienoille. Alue on myös erittäin kuivaa, jonka johdosta vesi on täällä suhteellisen kallista, 5 dollaria kuutiolta. Leirintäalueen suihkustakin joutui maksamaan erikseen 20 senttiä/4 minuuttia.

Kierros koostui kaupungin ”keskustan” esittelystä, maanalaisesta kirkosta, opaalikenttien kiertoajelusta, Krokotiili-Harryn kotiluolasta, muutamasta näköalapaikasta ja maailman pisimmän 5300 km:n mittaisen aidan ihmettelystä. Kokonaisuudesta sai sellaisen kuvan, että täällä asuvien täytyy olla hieman kajahtaneita tai ainakin lievästi eksentrisiä. Ympäristö vaikuttaa asumiseen erittäin epämiellyttävältä sekä ilmastoltaan että maisemaltaan.

26.6

Tänään oli reissun toistaiseksi pisin ajopäivä, eikä reissun loppupuolella luultavasti pidempiä ajoja enää tulekaan, onneksi. Nähtiin taas uusia elukoita tien varressa, tällä kertaa bongattiin emu juoksemassa tien laidassa hirveätä kyytiä. Muuten päivä meni sitten aika tylsissä merkeissä, vaikka maisemat olivatkin karun upeita. Illasta yhdeksän tienoilla saavuttiin perille Adelaideen. Ajokm 850

27.6

Aamulla nukuttiin vaihteeksi pitkään ja lähdettiin leirintäalueelta vasta puolen päivän tienoilla. Kävimme ensiksi ajelulla läheisellä näköalapaikalla, joka ei loppujen lopuksi kovin hieno ollut pilvisestä säästä johtuen. Tämän jälkeen syötiin keskustassa ja mentiin sitten hoitamaan juoksevia asioita internet-kahvilaan, jossa menikin pari tuntia. Illasta käväistiin kasinolla ja parissa baarissa tappamassa aikaa, ettei tarvinnut vaan istuskella asuntoautossa, johon on jo pikkuhiljaa alkanut kypsymään. Ajokm 37

28.6

Tänään nukuttiin jälleen hieman pidempään edellisen illan pitkäksi venyneen pokeri-session johdosta. Aamupäivä meni lähinnä aamupalaa nauttiessa. Tänään oli Marenin aika poistua seurueesta, joten heitimme hänet lentokentälle ja jatkoimme itse matkaa kohti Melbournea. Pääsimme Millicentin kaupunkiin asti, josta löytyi kaikkien aikojen paras leirintäalue: koko alueella oli käytössä ilmaiseksi langaton internet, luksusta! Huomenna taas lisää ajoa ja Great Ocean Road. Ajokm 432

29.6

Päivä meni oikeastaan kokonaan ajaessa lukuunottamatta muutamaa pysähdystä Great Ocean Roadin varressa. Sää oli niin pilvinen ja sateinen, että päätimme ajaa aina Melbourneen saakka vaikka alunperin suunnitelmissa oli viettää vielä yksi yö tien päällä. Ajokm 633

30.6

Tänään oli vielä vuorossa asuntoauton siivous ja valmistelu palautuskuntoon. Aikaa meni yllättävän paljon erinäiseen säätämiseen, mutta saatiin kuitenkin auto palautettua ajoissa vuokraamolle. Ajokm 24. YHT 6023km

Kaikenkaikkiaan reissusta jäi todella hyvä maku käteen. Harvoin kuluu kolme viikkoa yhtä nopeasti. Paljon ehdittiin kuitenkin näkemään tuossa ajassa. Autossa istumiseenkaan ei oikeastaan pahemmin puutunut missään vaiheessa vaikka kilometrejä tuli mittariin 6000 ja risat. Maisemat reitin varrella ovat niin hienoja, että autossakin vietetyt päivät olivat varsin mukavia. Onnistuimme myöskin järkkäämään aikataulut siten, että reissun aikana oli peräti 9 päivää, jolloin ajettiin 100km tai vähemmän. Nyt on mukava viettää viikko rennosti ennen Uuden-Seelannin reissua...

Surffausta ym.

27.3

Ensimmäistä kertaa oli viime viikolla sellainen tunne, että joutui hieman sykkimään kouluhommien kanssa kun oli muutamasta harkkatyöstä takaraja kolkuttamassa. Piilevä stressi tuli kuitenkin nollattua sitten lauantaina kun vuorossa oli tuparit ja kämpille pakkautuikin parhaimmillaan jotain nelisenkymmentä ihmistä. Siivoamista riitti seuraavana päivänä, mutta hauskaa oli! Seuraava viikonloppukin on taas toimintaa täynnä: perjantaina on erääseen kurssiin liittyvä ekskursio jonkinlaiseen Australian kultakuume-ajan ulkoilmamuseoon hieman Melbournen ulkopuolella ja lauantaina lähdetään surffailemaan Phillip Islandille!

Ruokapuolella on nyt löytynyt kunnon herkku, joka tulee olemaan vakio-ostoksia kauppareissuilla, nimittäin kengurun jauheliha! Todella laadukasta (rasvaa vain 2%) ja hyvän makuista lihaa eikä hintaakaan ole kuin 4e/kg eli erittäin halpaa. Kengurumakkaraakin tuli maistettua tuossa yhtenä iltana grillaillessa ja hyvää oli sekin. Grilli-jutuista tuli mieleen kertoa, että täällä on kyllä tuo grilli-kulttuuri hyvin voimissaan: oikeastaan jokaisessa puistossa on yleisessä käytössä olevia grilli-pisteitä, johon kaupunki toimittaa kaasua ja siivoaa paikkoja. Eli toisinsanoen, kun tekee mieli grillimättöä, ei muuta kun kaupan kautta ja puistoon, painaa grillissä olevasta napista ja avot: magarat tulille!

18.4

Kylläpäs venähti tämänkin päivittäminen...30.3 perjantaina piti lähteä erään kurssin yhteydessä järjestettävälle kursiolle Melbournen lähellä sijaitsevaan entisöityyn kultakuumeen aikaiseen kaupunkiin. En ole yleensä erityisen kiinnostunut museoista, mutta tämä eräänlainen ulkoilmamuseo oli kieltämättä melko mielenkiintoinen: paikka oli sateesta mutaista katua myöten hyvin autenttisen näköinen, paikalla oli töissä ”näyttelijöitä” 1800-luvun puolivälin tyylisissä asusteissa palloilemassa ympäriinsä ja kaikkia kullan kaivamiseen ja jalostamiseen liittyviä vaiheita pääsi seuraamaan enemmän tai vähemmän interaktiivisesti. Kaikki kyseisessä toiminnassa käytettävät koneet myöskin olivat oikeasti käytössä paikan päällä eli kaivoksesta nostettiin malmia, joka sitten murskattiin ja eroteltiin kulta jne...Huonoa visiitissä oli ainoastaan se, että siitä piti sitten jälkikäteen kirjoittaa n. 2000 sanan essee, hehheh.

Heti seuraavana päivänä eli lauantaina 31.3 oli taas aikainen herätys ja lähtö surffaamaan läheiselle Phillip Islandille. Eräs Swinburnen opiskelijoista järkkäsi tämän retken vaihtareille ja kyseessä olikin varsin mukava tapa päästä kokeilemaan surffausta. Meille oli järjestetty paikallisesta surffikoulusta kahden tunnin ohjattu sessio, jotta lajista pääsi hieman jyvälle. Yksinään jos tuota olisi koittanut, niin ei luultavasti olisi saanut juuri mitään aikaan. Loppujen lopuksi aloittamiskynnys oli kuitenkin matalampi kuin luulin: aaltoja sai kiinni samantien ja laudan päällä seisominenkin taisi onnistua jo toisella yrityksellä. Mitään muuta siinä ei kyllä pystynyt sitten tekemään kuin patsastelemaan kun yritti pitää tasapainoa. Seuraavalla kerralla sitten mennään sellaiseen paikkaan jossa on viisimetriset aallot ja vedetään kuin pro:t! Oli muuten fyysisesti varsin rankkaa touhua: parin tunnin räpiköimisen jälkeen oli niin väsähtänyt olo, ettei lopussa enää jaksanut nousta laudalle seisomaan kun kädet eivät kantaneet...

Seuraavalla viikolla koitti sitten odotettu pääsiäistauko eli semester break. Suunnitelmissa oli katsastaa Great Ocean Road eli Melbournen lähellä rannikolla kiemurteleva rantatie ja jatkaa sitten Adelaideen ja sieltä vielä pohjoiseen Flinders Ranges National parkiin. Matkaporukka koostui itsestäni, Antista, hollantilaisesta Haroldista ja tämän siskosta joka oli Ausseissa lomailemassa, sekä japanilaisesta Sayakasta.

Matka aloitettiin heti kun mahdollista torstai-aamuna 5.4 kun autovuokraamo aukesi ja päästiin hakemaan kuudeksi päiväksi varattu vuokra-auto. Meinasivat aluksi tarjota meille jotain Corollaa, vaikka oltiin varattu kokoluokkaa isompi, Hyundai Elantra tms. Valitettiin luonnollisesti asiasta samantien ja päädyttiin sitten saamaan vielä varattua yhtä kokoluokkaa isompi auto ilman lisämaksua! Kyseessä oli Suomessa tuntematon Toyota Avalon, isohko sedan 3:n litran V6:lla. Alkumatka meni hieman nihkeissä tunnelmissa vähiin jääneiden yöunien takia, mutta äkkiä sitä sitten piristyi kun saavuttiin varsinaiselle rantatie-osuudelle: maisemat olivat todella upeat! Mutkittelevaa, hienoa rantatietä riitti muutaman sadan kilometrin verran kunnes ajoreitti koukkasi sisämaahan, jossa tosin sielläkin riitti ikkunasta toljottamista. Maasto oli kumpuilevaa ja muutamassa kohtaa se jopa muistutti etäisesti Suomea kuusimetsineen. Ensimmäisen yön majapaikka löytyi Mt. Gambier nimisestä pikkukaupungista. Hostelli, johon päädyttiin, oli varsin erikoinen: paikka oli rakennettu entiseen vankilaan ja huoneet olivat siis vanhoja sellejä. Toinen hieman huvittava hetki oli kun saavuttiin ensimmäisen kerran paikalle, ensimmäinen näky sisäpihalla oli nimittäin laama, jonka turkkia jotkut ihmiset siinä harjailivat. Myöhemmin selvisi, että laama oli omistajapariskunnan lemmikki. Ensimmäisen päivän ajokilometrit: 615.

Toisena päivänä lähdettiin heti aamusta taas liikenteeseen kohti Adelaidea. Aamupäivällä pysähdyttiin todella kuolleen oloisessa rantakaupungissa juomassa kahvit ja myöhemmin matkan varrella sijainneella lähes 100 kilometrin mittaisella hiekkasärkällä hieman kävelemässä rannalla. Iltapäivästä saavuttiin sitten Adelaideen ja voi kumma miten miljoonan asukkaan kaupunki voi olla niin hiljainen! Oltiin yhdessä vaiheessa vaiheessa ainoat ihmiset, jotka kävelivät eräällä kadulla. Ydinkeskustassa. Perjantai-iltana. Puistossa grillaillessa oltiin ainoat ihmiset lähimain. Syy tähän omituiseen hiljaisuuteen paljastui melko nopeasti kun meinattiin mennä iltaolusille: kyseessä oli siis pitkäperjantai ja tämä on nähtävästi Australiassa Joulupäivän ohella ainut päivä vuodesta, jolloin alkoholia ei saa tarjoilla missään, ellei istu ravintolassa pöytään ja tilaa samalla ateriaa. Paikallinen hotellinomistaja kuitenkin valisti meitä, että puolenyön jälkeen kaikki paikat avautuisivat. Meillä ei kuitenkaan pitkän päivän jälkeen riittänyt moiseen energiaa, joten painuttiin sitten hostellille nukkumaan. Päivän ajot: 486km.

Kolmas päivä alkoi hieman aikaisempia myöhemmin: nukuttiin yhdeksään asti, jotta liikkeelle lähdettäessä kaupat olisivat auki. Mitään camping-varusteita ei meikällä ennestään ollut, joten piti ostaa makuupussi, makuualusta ja teltta. Täällä onneksi kaikki nuo retkeilyvarusteet tuntuvat olevan melko edullisia ja todennäköisesti ainakin teltan saa sitten vuoden lopussa myytyä eteenpäin jollekin. Tuon japsi-tytön kanssa meinasi hieman mennä hermot tänään: olin ennen reissua laittanut mailiin muistutuksena, että ottaa mukaan mukavat kävelykengät kansallispuistossa vaeltelua varten. Noh, mikä onkaan Sayakan valinta: rantasandaalit! Pakotettiin sitten tyttö kauppaan ja ostamaan jonkinlaiset lenkkarit. Muutenkin melko ”blondi” tämä tapaus; muutaman päivän jälkeen ei enää edes jaksanut hermoilla vaan lähinnä huvitti hänen lukuisat päättömät heittonsa :D Tänään oli meikäläisen syntymäpäivä ja juhlistin tapausta ajamalla koko matkan kansallispuistoon pohjoiseen. Alle 25-vuotiaana täällä on autonvuokraus jonkin verran kalliimpaa, koska vakuutusmaksut ovat korkeammat, joten en ennen tätä päivää voinut ajella tuota vuokra-autoa. Mukavalta tuntui ajaa autolla pitkästa aikaa. Hieman oli tosin aluksi hämäävää ajella väärällä puolella tietä ja istua väärällä puolella autoa. Mukava auto ajella pitkiä etäisyyksiä tuo Avalon: suuntavakaa, mukavat penkit, vakionopeudensäädin ja iso moottori. Perille Flinders Rangesin kansallispuistoon saavuttiin pimeän jo tultua ja hieman oli arpomista uuden teltan pystyttämisessä, mutta kyllä siitä lopulta jonkinlainen telttaa muistuttava viritys saatiin aikaan. Sayaka oli teltasta aivan innoissaan: ei ollut ilmeisesti ennen moista nähnyt :D Päivän ajokilometrit: 465.

Sunnuntai alkoi autokierroksella kansallispuiston autoteillä. Tämä alue on juuri ns. outbackin rajamailla ja maisema on todella karua ja kuivaa, mutta täytyy sanoa, että todella komeaa kuitenkin! Melkoisia kinttupolkuja oli osa noista teistä mitä ajeltiin, onneksi Tojossa oli melko hyvin maavaraa. Ylitettiin yksi purokin, jossa oli jotain 20cm vettä. Vastaan tuli yhdessä vaiheessa joku hullu Jaguarilla, joka kyseli kuinka pahaa maastoa siinä suunnassa oli josta olimme juuri tulleet. Suurimmalla osaa ihmisiä oli ihan rehellinen maasturi käytössä noilla reiteillä. Iltapäivästä suoritettiin lyhyehkö, n. 8 kilometrin vaellus lähialueelle ja heti alusta asti tuli selväksi, että Melbournesta ostetut vaelluskengät olivat jokaisen dollarin väärti ostos kivisillä poluilla. Todella oudolta tuntui kävellä ”puskassa” kun luonto on niin tyystin erilainen kuin Suomessa. Ilmasto on täällä pohjoisemmassa paljon lämpimämpi kuin Melbournessa, jossa on viime aikoina ollut peräti hieman kylmän tuntuista (15C). Kävelyn aikana pukkasi hikeä ihan kunnolla kun kiivettiin kivistä rinnettä ja lämpötila taisi olla olla n. 28. Illasta tosin juteltiin grillipaikalla paikallisten kanssa ja heidän standardeillaan kyseessä oli kylmä päivä. Meitä myöskin kehoitettiin olemaan menemättä uimaan leirintäalueen uima-altaaseen, koska päivä oli ollut niin kylmä. Noh, ihan miten vaan...Päivän ajokilometrit: 153

Maanantaina herättiin aikaisin, suunnitelmissa oli tehdä hieman yli 20 kilometrin vaellus läheisen laakson läpi, ylös vuorille ja takaisin. Ensimmäiset vajaa kymmenen kilometriä olivat tasaista ja helppoa, mutta sitten kun alettiin kiivetä vuorijonoa ylös, muuttui homma raskaaksi. Edellisen päivän reitti oli luokiteltu ”medium”-vaikeaksi ja se tuntui todella löysältä, joten tuli sitten lähdettyä hieman soitellen sotaan ajatellen, että eihän tämä kovin paha voi olla. Loppumatka eli toista kymmentä kilometriä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi nousua ja sen jälkeen laskua jyrkässä rinteessä, jossa sai olla todella tarkkana ettei telonut itseään. Nousimme alueen korkeimman vuoren huipulle, joka ulottui 1170 metrin korkeuteen, josta oli kohtuullisen hulppeat maisemat. Täytyy myöntää, että leiriin päästyä oli melko väsähtänyt olo. Etäisyytenä 20km ei ole mitenkään kummallinen kävellä mutta kun maasto on vaikeaa ja nousua tuli paljon niin hyvin se vei mehut. Päivä oli myös todella kuuma, 30C:n tienoilla, joten mukaan varattu 4 litraa vettä loppui auttamattomasti kesken. Aikaa koko rupemaan meni n. 8 tuntia. Päivän ajokilometrit: 0, vaihteeksi.

Tiistaina koitti aika lähteä takaisin kohti Melbournea ja lähdettiin heti aamunkoitteessa ennen seitsemää, että ehdittäisiin kohtuullisen ajoissa perille. Koko päivä meni ajaessa, mutta se ei tuntunut kovinkaan raskaalta, kun vaihdettiin Antin kanssa ajovuoroa parin tunnin välein. Lisäksi täällä tiet ovat kohtuullisen suoraa, leveää tasaista baanaa, jota on mukava ja helppo ajella. Sellainen huomio verrattuna Suomeen tuli tehtyä, että lähes kaikki autoilijat noudattavat nopeusrajoituksia todella orjallisesti: nopeus ei nouse karvaakaan yli rajoituksen. Itse ajelin vain n. 5km/h yli rajoituksen ja koko ajan sai olla ohittelemassa hitaampia. Kai täällä vaan ihmiset ovat vähemmän kiireisiä. Kuvittelisi vaan, että moni ajelisi hieman reippaammin kun tiellä on tilaa vaikka kuinka eikä poliisejakaan näkynyt kuin muutamaan otteeseen koko kuuden päivän aikana. Huvittavaa sinäänsä oli se, että lauantaina meidät pysäytettiin puhallusratsiaan ja jouduin puhaltamaan pilliin, jota en ole Suomessa joutunut vielä kertaakaan tekemään viimeisen seitsemän vuoden aikana kun on kortti ollut. Perille Melbourneen saavuttiin loppuillasta 15,5 tunnin ajon jälkeen. Päivän kilometrit: 1261. Vastaa suurinpiirtein ajoa Helsingistä Ivaloon muuten :)

Reissu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut ja oli mukava päästä katselemaan oikein tyypillistä australialaista luontoa. Ainut takaisku oli Antin kolari kengurun kanssa paluumatkalla, mutta onneksi autoon ei tullut muuta vauriota kuin hieman irronnut etupuskuri, jota eivät edes huomanneet autovuokraamossa, kun palautettiin pirssi. Suunniteltiin jo seuraavaksi road-tripiksi reissua Uluruun (Ayers Rock), jossa sitten tulisi kilometrejä todella reippaasti, mutta pääsisi kokemaan aivan todellisen outbackin ja ajon aavikolla.

Tämä mennyt viikko onkin sitten kulunut pääasiassa kouluhommien parissa: viikon sisälle sattui kolmen eri harjoitustyön takaraja, joten koululla on saanut istua tietokoneen ääressä riittämiin. Onneksi hetkeksi nyt helpottaa, mutta sitten loppu-semesteristä on taas lisää tekemistä. Talvitauko alkaa itsellä 8.6 ja seuraava semesteri alkaa vasta elokuussa, joten kahdeksaksi viikoksi pitää keksiä jotain tekemistä. Tekemisestä ei täällä kyllä juuri puutetta ole mutta rahatilanne alkaa näyttää siltä, että jotain pitää kehittää...Suunnitelmissa on ainakin käydä kuuntelemassa Guns N’ Rosesia joka tulee keikkailemaan Melbourneen 15.6. ja heinäkuussa häivytään Uuteen Seelantiin pariksi viikoksi. Rokrok.

Blogi käyntiin

Noniin, päätin nyt sitten pistää tälläisen virityksen pystyyn, jotta porukka voi siellä Suomessa vähän seurailla mitä täällä toisella puolen palloa tapahtuu. Tässä alussa on nyt suurinpiirtein tapahtumat tammikuun 13:sta päivästä lähtien, jolloin poistuin Suomesta. Saa nähdä kuinka usein tätä muistaa päivittää...

Alkukuriositeettina mainittakoon, että Google Earthilla katsottuna vanhasta kämpästä Lappeenrannasta on nykyiseen etäisyyttä 15006 kilometriä :) Melko kauas sitä on joutunut...

Tässä yhteystietoja:
Osoite:
58 Campbell Grove
Hawthorn East
3123 Victoria
Australia

aussi-kännykän numero:
+61414234876

Nettisysteemit on ennallaan ja suomi-puhelinkin on päällä, mutta sitä en kanna mukana minnekään.

11.1

Puuh, viimeisiä viedään. Vasta tänään ruvennut pientä matkakuumetta tulemaan, ihme kyllä. Huomenna vielä viimeisiä juttuja järjestelemään, rokotuksien vikat erät, evästä lennolle, Postista joku laatikko jossa kotiväki voi sitten lähettää perään tavaraa. Ei viitsi ihan kaikkea kantaa Aasian turneen ajan...

13.1

Viimein matkassa. Onneksi sai varattua suht hyvän paikan Singaporen koneesta, varauloskäynnin kohdalta. Mahtuu jotenkuten olemaan. Vieressä tosin istuu vielä paremmilla jalkatiloilla varustetuilla paikoilla jotain 170cm kääpiöitä. Julma maailma... Nyt vaan läppäriltä leffa pyörimään ja muutama olunen kurkkuseen...

14.1

Perillä Singaporessa. British Airways aiheutti heti matkan alkuun kevyttä kenttävitutusta jättämällä rinkan Lontoon Heathrow’hon. Toivottavasti ei tarvi huomista pidempään odotella että tulee perässä, muuten viivästyy Malesiaan siirtyminen. Myöskään kännykän, läppärin tai kameran lataaminen ei onnistu, koska pistokeadapteri on rinkassa. Huomenna Singaporessa kaupungin tutkiskelua ja ehkä vierailu maailman suurimmaksi mainostetussa eläintarhassa.

15.1

Aamusta vähän shoppailua,että sai välttämättömiä juttuja osteltua (pyyhe, alusvaatekerta, dödö). Sitten hostellille suihkuun ja sen jälkeen eläintarhaan. Vettä satoi ja vitutus kasvoi melko korkealle pitkissä housuissa kävellessä. Irvokkaan näköistä kaikki siellä eläintarhassa, eläimet oli tosi ”tylsistyneen” oloisia, muutenkin liikaa show-meininkiä tuolla. En tykännyt ja maksoikin aivan liikaa(20SGD, n 10e). Illasta sitten kaupungilla kävelyä, ei mitään erikoista tullut tehtyä, huonosti nukutun ensimmäisen yön jäljiltä uni tuli jo kymmenen tienoilla.

16.1

Aamupäivä hostellilla tavaroiden odottelua, joiden piti tulla silloin aamun aikana. Eipä kuitenkaan tulleet. Lähdin sitten keskustaan syömään ja pyörimään mm. satama-alueella. Vieläkään en onnistunut löytämään sopivan kokoisia shortseja, kaikki xl-mallitkin puristaa perseestä. Tämän jälkeen iltapäivästä takaisin hostellille, jossa tavarat viimein olivat, kaikki vieläpä tallella. Sitten tuli tehtyä oikein emämunaus ja menin väärälle metroasemalle matkalla juna-asemalle ja jouduin kävelemään useamman kilometrin täysillä kantamuksilla(rinkka+pienempi reppu+olkalaukku). ”Pientä” hikoilua ilmeni ja otinkin yhdessä vaiheessa pyyhkeen esille, jotta sai pyyhittyä hikeä siihen vähän väliä. Lopulta paikka kuitenkin löytyi ja ostin lipun Kuala Lumpuriin yöjunassa (43SGD). Salitouhuista on nyt viikon tauko ja vaikka tässä onkin tullut käveltyä ja oltua liikkeellä niin tuntuu että ylimääräistä energiaa olisi kiva päästä purkamaan punttiksella. Täytyy KL:stä katsella jos löytyisi joku sopiva sali.

17.1

Aamusta Kuala Lumpurissa. Ei voi tuota yöjunaa suositella, aivan perseestä. Juna kolisee ja kalisee ja pysähtelee pitkin yötä asemilla, jolloin heräilee kun porukkaa jää pois tai nousee kyytiin, valoja ei sammutettu koko yönä ym. Noh, eipä hintakaan kyllä ollut kuin n. 20e. Majoitus ekaksi yöksi löytyi Chinatownin lähistöltä. Pääkadulla tuli joku ”sisäänheittäjä” tarjoamaan hotellia. Kävin sitten katsastamassa paikan ja ihan ok:lta vaikutti hintaisekseen, 14e yö. Seuraaviksi kolmeksi yöksi varasin sitten mukavuudenhaluisena hieman paremman (ja kalliimman, 40e yö) hotellin lähempää keskusta-aluetta. Iltapäivällä palloilua keskusta-alueella ja illasta KL Towerin näköalatasanne ja kiinalaiset markkinat Chinatownissa hotellin lähellä. Hyvin kyllä väsyy päivän mittaan kun kävelee kokoajan.

18.1

Aamulla veke edellisestä hotellista ja sisäänkirjautuminen Hotel Capitoliin lähempänä keskustaa. Sitten Petronas-tornien juurelle ihmettelemään ja kävelemään sen yhteydessä olevassa puistossa. Sitten alkoikin sataa ja kävelin takaisin hotellille. Pikkuhiljaa alkaa ottamaan jo päähän nuo kaikenmaailman rahankalastelijat; kai se kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen suhtautua epäilevästi, jos tuntemattomat alkaa kadulla haastaa juttua, mutta jotenki tuntuu että se on ihan aiheesta kun jokaisella tyypillä tuntuu olevan tytär, joka suunnittelee Suomeen töihin lähtöä ja jonka haluaisi esitellä.... Illasta ei sitten tullut muuta tehtyä kuin käytyä syömässä ja takaisin hotellille rentoutumaan. Edellinen yö tuli nukuttua niin huonosti, että uni tuli jo ennen kymppiä.

19.1

Sadepäivä. Aamupäivästä jotain nyhjäilyä keskustassa, ei mitään merkittävää tullut tehtyä muuta kuin käytyä Times Square ostoskeskusta kattelemassa ja ostamassa Lonely Planetin opas Thaimaan saarista. Tuntuu että tähän asti on touhu ollut melkoista arpomista välillä, jospa tuon oppaan avulla ainakin jotkut jutut sujuisivat sutjakammin. Iltapäivällä sitten satoi niin pitkään, että hengailin vaan hotellihuoneessa netissä surffaillen. Sopivasti löytyi Airzed-niminen langaton verkko, joka kantaa suoraan tähän hotellihuoneeseen. Kuukauden soppari maksoi n. 6e :D. Illalla tuli sitten niin karmea himo päästä salille, että oli pakko käydä jumppailemassa. Löytyi sellainen sali kuin California Fitness Jalan Sultan Ismail-kadun varrelta, johon tuli mentyä. Kertakäynnin hinta oli paikalliseen hintatasoon verraten karmaiseva 10e. Sali tosin oli erittäin siisti ja ”hienostunut”, ts. ei meikäläisen ykkösvalinta treenipaikaksi. Tuijottelijoita kyllä riitti, paikalliset kun on huomattavan lyhyitä omaan 191cm varteen verrattuna :P. Myöskin sellainen erikoisuus kuin jalkakyykky herätti ihmetystä alkuasukkaissa.

20.1

Tänään tuli sitten viimein mentyä itse Petronas-tornien näköalatasanteelle (eli torneja yhdistävälle kävelysillalle). Positiivista oli, että se ei maksanut mitään, mutta jonoa oli niin paljon että lipun sai vasta reilun kolmen tunnin päähän. Tuli sitten tapettua aikaa läheisessä ostoskeskuksessa kahvitellen ja kirjaa lukien ja kävin vielä paikallisessa akvaariossa, joka oli ärsyttävä lapsiperherysä kiljuvine pentuineen. Petronas-tornien jälkeen alkoikin sitten sataa normaaliin tapaan iltapäivästä, kuten on tehnyt joka päivä tähän asti reissun aikana yhtä lukuunottamatta. Kävin kuitenkin vielä sateesta huolimatta pyörähtämässä Pudurayan bussiterminaalissa katsastamassa huomisen siirtymisen systeemejä. Aikamoinen kaaos tuo bussi-asema, mutta selvisipä että Penangin saarelle pääsee melko tiheään kulkevilla ilmastoiduilla busseilla hyvin edulliseen 5e hintaan. Tämän käynnin jälkeen olinkin sitten märkä kuin uitettu koira, joten ei kun hotellihuoneelle kuivattelemaan. Tänään satoikin poikkeuksellisen pitkään, lähes yhdeksään saakka, ja myös poikkeuksellisen kovaa; läheiset rakennukset katosivat kokonaan näkyvistä hetkittäin. Illasta sitten vielä nopeasti ulkona syömässä ja kaupassa. Kauppakäynnistä täytyy tehdä mielenkiintoinen huomio: maassa on kyllä jotain vikaa kun yksi(1) tölkki kaljaa maksaa lähes saman verran kuin BigMac-ateria (1,5e vrt 1,8e). Huomenna tavoitteena pääst suht aikaisin ylös ja suunta kohti Penangia ja Georgetownia Malesian pohjoisosaan.

21.1

Aamupäivästä bussiasemalle ja sieltä löytyikin saman tien Penangiin lähtevä luksus-bussi todella messevillä jalkatiloilla. Neljän tunnin matka meni maisemia ihaillessa, torkkuessa ja Lonely Planetia lukiessa. Georgetownissa oli sitten edessä majoituksen etsiminen ja muutenkin orientoituminen(eli kartan ostaminen ja Mäkkärissä ruokailuJ). Reissun tähän asti kämäisin, mutta myös halvin (9e yö omassa huoneessa omalla kylppärillä), hotelli löytyi Lebuh Chulia-kadulta. Korvatulpille oli jälleen käyttöä, kun hotellin yhteydessä olevassa baarissa soitettiin musiikkia n. klo 2:een asti aamulla. Georgetown vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin kaoottiselta eikä liikenne ole kovinkaan jalankulkija-ystävällistä. Kiinalaisia täällä on selkeästi enemmän kuin KL:ssa.

22.1

Aamulla tuli nukuttua melko pitkään ensimmäisen kerran koko reissun aikana ja lähdin hotellilta vasta puolenpäivän tienoilla. Ensimmäisenä marssin paikalliseen ”matkatoimistoon” ja järjestin itselleni kyydin Krabiin seuraavaksi päiväksi. Luvassa 8 tunnin sessio minibussissa, saapa nähdä millainen lotkotin sieltä tulee huomenna aamulla. Tämän jälkeen suunnistin sitten läheiselle Penang Hillille, n. 800 metrin korkeuteen nousevalle kukkulalle, josta oli upeat näköalat alas kaupunkiin. Edestakaisin kaapelijuna-asemalle tuli suhailtua taksilla, Singaporeen saapumisen jälkeen ensimmäiset kyydit sitä laatua.

Illasta tuli sitten käveltyä Georgetownin Fort Cornwallis-linnoitusta ihastelemaan. Mukava paikka rannassa, jossa tuntui olevan paljon paikallisia viettämässä iltaa ja hengailemassa. Ranta-alueella myös sijaitsi pääosa kaupungin siirtomaa-aikaisista rakennuksista, jotka olivatkin varsin hienoja.

23.1

Päivä meni lähes aamusta iltaan minivanissa istuessa siirryttäessä Penangilta Krabiin. Melko epämiellyttävää touhua kaikenkaikkiaan, ahdas tunnelma ja koko ajan sai pyöritellä päässään, että mitäs nyt tapahtuu kun oli rajanylitystä, tullitarkastusta, jotain ylimääräisiä tarkastuksia tien päällä, auton vaihtoa kesken matkan ym. arpomista. Noh, ilmeisesti ihan normaalia toimintaa täälläpäin, ainakin samassa bussissa olleen kanadalaisen pariskunnan mukaan, jolla oli enemmänkin kokemusta Thaimaasta ja Aasiasta muutenkin. Kyyti myöskin kesti pari tuntia luvattua pidempään. Suomen viimeisen päälle jämptiin toimintaan tottuneena kestää hieman aikaa tottua tähän aasialaiseen häröilyyn. Illasta sitten Krabissa törmäsin pubissa ensimmäisen kerran toiseen suomalaiseen, kestihän siinä toista viikkoa!

24.1

Siirtyminen Raileyhin. Kunnolla vitutti taas perinteinen säätö, kun piti lähteä longtaililla (pitkä vene, joka on varustettu omituisella, n. 3 metrin pituisen akselin omaavalla perämoottorilla) satamasta. Kunnon kusetus-meininki täällä kaikessa touhussa. Olin kuvitellut Raileyn suht rauhalliseksi paikaksi johtuen siitä, että tänne pääsee ainoastaan veneellä, mutta ei, paikka on täynnä brittejä ja ruotsalaisia perhelomailijoita ja muutenkin turismi näkyy turhan räikeästi täällä. Paikalliset asuvat hienojen loma-resorttien väliin jäävillä plänteillä omissa pellistä ja vanerista kasatuista hökkeleissään. Todella kuvottavan näköistä meininkiä. Noh, ehkä huomenna fiilis paranee, kun pääsee testailemaan alueen erinomaisia kiipeily-mahdollisuuksia.

25.1

Aamupäivä meni altaalla loikoillessa, iltapäivästä sitten kiipeilyä kokeilemaan. Oli muuten melkoisen rankkaa touhua, kahden tunnin jälkeen oli sen verran paskana, ettei enää olisi jaksanut. Sormet varsinkin otti itseensä jonkin verran, kun piti tarrata erilaisista otteista. Parhaimmillaan tuli kuitenkin kiivettyä 25 metrin korkeuteen ja vaikeusaste oli 6a.

26.1

Levyttely-päivä. Ei voi sanoa, että olisi tehnyt juurikaan mitään :D. Vähän oli paikat jumissa eilisestä kiipeilystä, joten ihan jees näinkin. Päivällä altaalla auringossa ja illasta oman bungalowin terassilla kaljaa hörppiessä kirjan parissa. Menee se aika tähänkin tyyliin...Toisaalta huomaa kyllä miten sitä kaipaisi pikkuhiljaa normaaleja arkirutiinejakin parin viikon reissailun jälkeen: omien safkojen laittamista ja niiden syömistä, salilla käymistä(viikon tauko siitäkin),autolla ajamista, Olterissa kavereiden kanssa kahvittelua, netin selailua yms. Kai sitä vaan on ollut niin jumittunut noihin normaalikuvioihin, että irrottautuminen kestää oman aikansa.

27.1

Aamupäivä levyttelyä. Iltapäivällä tuli patikoitua erään Raileyn kukkuloiden laella sijaitsevalle näköalapaikalle ja lähellä olevalle kukkalan ”sisällä” olevalle laguunille. Melkoista kiipeilyä oli ajoittain, mutta perillä hienot maisemat palkitsivat.

28.1

Levyttelyä :)

29.1

Aikainen herätys ja ensin siirtyminen longtaililla Raileysta Ao Nangiin, sieltä ”bussilla” (eli jeeppi, jonka lavalle on laitettu pari penkkiä pitkittäin ja katto, hyvin yleinen kulkuneuvo täälläpäin) Krabi towniin, Krabi townista pikkubussilla bussiasemalle, siellä hetki odottelua, sitten isommalla bussilla Surat Thaniin, josta lautta Samuille. Hyvin oli kyllä länkkäreita pakattu tuohon kuljetukseen, istuin bussin ainoan thaimaalaisen vieressä ja hänkin vähän naureskeli asialle. Ruotsalaisia varsinkin ihan älyttömästi. Hotellissa työskentelevä vieruskaverini Chang arvioi, että heidän asiakkaista jopa 80% olisi naapurimaamme edustajia. Samuin lautalla istuin urheasti kannella, vaikka tuuli melko rajusti ja välillä lenti pärskeitä naamalle, taisi olla reissun ensimmäinen kerta, kun palelti muutamana lyhyenä hetkenä aavistuksen, hehheh. Illasta sitten Samuille saavuttuani etsin itselleni majapaikan Koh Taolle lähtevien lauttojen satamapaikan läheltä ja kävin ruokailemassa oikein porsastelu-tyyliin italialaisessa ravintolassa, hintaa tuli 750Baht tippeineen ja sillä summalla sai jo melkoiset mäiskeet ja juomat.

30.1

Taas aikanen herätys ja siirtyminen katamaraanilla Koh Taolle. Täällä tuntuisi ensivaikutelman perusteella olevan erittäin rento meininki ja tähän mennessä kohdatuista paikallisista on jäänyt tosi ystävällinen kuva verrattuna esim Krabin tympeään meininkiin.

31.1

Noniin, kävin Koh Tao Diversilla sopimassa sukelluskurssin aloittamisesta. Kyseessä siis avovesisukelluksen ns. peruskurssi (PADI Open Water Diver), joka oikeuttaa jatkossa vuokraamaan sukellusvälineitä omaan käyttöön. KTD opettaa englannin lisäksi kotoisella suomen kielellä, joten ainakaan siitä ei pitäisi asioiden jakeluun meneminen jäädä kiinni...Kurssi kestää neljä päivää ja hintaa huville kertyy 10500B eli n. 220e ja risat. Koh Tao on yksi maailman parhaita sukellusmestoja ja täällä on lisensioituja sukelluskouluja toiseksi eniten maailmassa heti Australian Cairnsin jälkeen. Illasta tuli sitten käytyä paikallisella salilla hikoilemassa pitkästä aikaa, hyvä fiuvis tuli. Törmäsin myös erään sukelluskoulun esitteeseen, jossa mainostettiin vapaasukelluksen peruskursseja. Pieni polte syntyi mennä myös sellaista kokeilemaan, täytyy miettiä sitten kun tuo laitesukellus-puoli on tullut katsastettua.

1.2

Aamupäivä tuli maattua auringossa rannalla, illasta oli sitten sukelluskurssin ensimmäiset teoriatunnit, eli katseltiin vähän videopätkää erinäisista alkeista, mitä sukeltamiseen liittyy.

2.2

Koko päivä meni sukelluskurssin parissa. Aamusta kertailtiin eilisiä teoriaopintoja kouluttajan kanssa käyden läpi tärkeimmät ydinkohdat. Iltapäivästä sitten päästiin itse asiaan eli veteen. Aluksi kun harjoiteltiin maskin tyhjennystä ym. matalassa vedessä homma tuntui todella vaikealta kovan aallokon vuoksi. Kaikki kuitenkin helpottui, kun päästiin varsinaisesti kunnolla pinnan alle, todella siistiä touhua, joskin aluksi melko vaikeaa. Hankalinta oli oman sijainnin hallitseminen syvyys-suunnassa ns BCD-laitteen avulla (Boyancy Control Device, eräänlainen liivi, johon voi pumpata ilmaa nosteen lisäämiseksi tai vastaavasti poistaa sitä nosteen vähentämiseksi). Lähes koko ajan huomasi joko vajoavansa syvemmälle tai nousevansa pintaa kohti. Huomenna taas aamusta lisää, enpä malta odottaa... :)

Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että tämä Koh Tao on kyllä loistopaikka, kuten ensivaikutelmakin antoi ymmärtää: paikalliset ovat ystävällisiä ja kielitaitoisia, eivätkä yrittäjät ole koko ajan hihassa kiinni tarjoamassa jotain vaan kävellä saa ihan rauhassa! Ilmastokin on tällä hetkellä mukava: paikallisten standardien mukaan kylmä, eli Suomi-pojalle juuri sopiva n. 26-27C ja jatkuvasti käy mukava pieni vilvoittava tuulenvire. Ja vaikka täällä ulkomaalaisia onkin paljon, suurin osa on nuoria reppureissaajia; lapsiperheitä en ole nähnyt kuin muutaman. Tämä pitää ilmapiirin rentona eikä paikalle pääse syntymään liikaa ”ylihienoja” resortteja, joka taas houkuttelisi enemmän vanhempaa väkeä paikalle. Toivottavasti tämä ei miksikään muuttuisikaan, tänne on joskus vielä pakko tulla uudestaan kaveriporukalla ja vähän pidemmäksi aikaa. Nyt näyttää vähän siltä, että täällä tulee vietettyä vaan reilu viikko, että ehtii vähän myös Bangkokia katselemaan ennen ausseihin siirtymistä. Voi puuh sentään, kohta kolme viikkoa reissussa ja aika tuntuu vaan menevän koko ajan nopeammin...

3.2

Sukelluskurssin parissa taas koko päivä, parit sukellukset ja illasta sitten koko kurssin loppukoe. Aika maalaisjärjellä järkeiltäviä juttuja siinä kysyttiin, 50/50p sain kokeesta :). Huomenna vielä pari sukellusta.

4.2

Huippupäivä. Sukellukset meni aurinkoisessa ja mukavassa säässä. Alkaa pikkuhiljaa tuntea olonsa mukavaksi pinnan alla, eikä tarvitse pahemmin jännittää syvyyksissä. Nyt ehti jopa jonkin verran katsella vedenalaista elämää ja nauttia painottomuuden tunteesta. Mukana oli tällä kertaa myös videokuvaaja, joka kuvasi ja editoi meille dvd:n tapahtumasta. Illasta tuli sitten otettua hieman kuppia kurssin muiden tyyppien ja sukelluskeskuksen porukan kanssa kurssin päättymisen kunniaksi...

5.2

Aamupäivä löhöilyä rannassa, iltapäivästä kävin Koh Taolle saapumisen jälkeen ensimmäisen kerran Sairee Beachin ulkopuolella, Mae Haadissa pitsalla ja selailemassa sähköposteja ja nettiä.

6.2

Vaihteeksi taas aikainen herätys ja eikun dyykkaamaan! Kyseessä oli siis kurssin päätyttyä tällä kertaa ns. fun-dive eli mitään maskisulkeisia ym. ei enää hiottu vaan pidettiin vaan hauskaa veden alla. Siistiä touhua kaikenkaikkiaan, täällä riittää aika kivasti näkemistä veden alla, vaikka näkyvyys ei ollutkaan paras mahdollinen tänään. Kuitenkin 15 metriä parhaimmillaan (vrt. Suomessa näkyvyys on normaalisti n. 5m, huonoissa oloissa puhutaan muutamasta metristä). Veden alla ollaan yhden sukelluksen aikana reilu puoli tuntia ja siinä ajassa ehtii nähdä jos jonkinlaista erilaista kalaa, korallia ja erilaisia vedenalaisia kivimuodostelmia, joiden lomasta on hauska uida. Teimme siis aamupäivän aikana kaksi sukellusta, joista jälkimmäisen aikana käytiin 18 metrin syvyydessä. Tämä on myöskin suurin syvyys, jonka oma OWD-luokitus sallii. Täytyy tulevaisuudessa harkita oman maskin teettämistä vahvuuksilla, niin kaikesta vedenalaisesta nähtävästä saa vielä enemmän irti. Vesi suurentaa kaikkea n. 35%, joten nytkään ei kyllä mitään ongelmia ole ollut, omat vahvuudet kun ovat vaan n. -1,5 molemmissa silmissä. Tärkeintä on kuitenkin, että pystyy erottamaan kouluttajan/divemasterin käsimerkit veden alla.

Tänään onnistuin myöskin ensimmäisen kerran reissun aikana polttamaan itseni auringossa oikein huolella. Kasvot, reidet ja selkä paloivat punaiseksi. Auringonotto veneen kannella ilman suojausta kostautui samantien...

7.2

Aamupäivän joutui vielä parantelemaan auringon polttamaa ihoa, ei edes huvittanut mennä ulos paisteeseen. Iltapäivästä vuokrasin sitten skootterin ja lähdin seikkailemaan Koh Taon kinttupoluille. Ei oikein tuon skootterin maasto-ominaisuudet riittäneet pahimpiin paikkoihin, joten muutamaan otteeseen joutui luovuttamaan ja kääntymään takaisin kun ylämäki kävi liian jyrkäksi ja hiekkaiseksi ohuille ja kuvioimattomille renkaille. Saaren liikenne on suhteellisen hiljaista, joten muuten sai kyllä ajella ilman pahempaa kuolemanpelkoa. Hienoja maisemapaikkoja löytyi rinteiltä, kun ajeli hieman kylien ulkopuolelle.

8.2

Aamusta piti olla taas sukelluskeikka, mutta kuinkas kävikään, vene oli lähtenyt jo klo 7 ja minä oletin lähtöajaksi klo 9. Noh, tulipahan herättyä ajoissa ja varasin sitten samantien uusintayrityksen seuraavalle päivälle, jonka kohteetkin kuulemma ovat saaren parhaimmistoa. Iltapäivästä kävin sitten vaan levyttelemässä rannassa ja uiskentelemassa. Järjestin myös itselleni kyydin Bangkokiin lauantaille. Ei kyllä huvittaisi ollenkaan lähteä täältä, aivan selkeästi loman parhaita päiviä nämä täällä vietetyt. Periaatteessa lähtöä voisi viivyttää vaikka maanantaille, mutta näin ehdin tutustua Bangkokiin edes sen kahden päivän verran ennen kuin tiistaina odottaa jälleen maisemanvaihto ja lento Sydneyn kautta Melbourneen.

9.2

Viimeistä viedään Koh Taolla. Aamusta aikaisin sukeltamaan, kohteina tällä kertaa hieman kauempana olevat Southwest Pinnacle ja Shark Island. Ensimmäinen ei tarjonnut juurikaan mitään, ainoat merenelävät, jotka bongattiin, olivat muiden koulujen sukeltajia. Shark Island olikin sitten parempi paikka, näkyvyys oli parhaimmillaan 20 metriä ja tuli bongattua hienoja kaloja (mm. pahamaineinen trigger-fish sekä pieni hai, black-tip shark) ja erilaisia koralleja. Alueella silloin tällöin havaittavaa valashaita ei valitettavasti nähty. Sukelluksen jälkeen lähdin ajelemaan skootterilla taas ympäriinsä ja päädyin hienoon näköalaravintolaan, josta oli upeat näköalat saaren eteläkärjen yli merelle ja josta näkyi mm. molemmat aamun sukelluspaikoista. Tänään oli myöskin niin selkeä sää, että 60km päässä siintävä Koh Pha-Nganin saari erottui selvästi; samoin vielä hieman kauempana olevat Ang Thongin luonnonpuiston saaret. Ruokailun jälkeen olikin sitten aika palauttaa skootteri vuokraamoon, ensin piti kuitenkin luonnollisesti testata huiput: 90km/h tuli mittariin suhteellisen helposti. Kovempaakin olisi selkeästi mennyt, mutta uskallus loppui kesken. Nämä paikalliset tiet, vaikka pääosiltaan ovatkin päällystettyjä, tarjoavat ”mukavia” yllätyksiä vähän väliä: kissan kokoisia reikiä siellä täällä, hiekkaisia kohtia kesken mutkan (ei siis edes mitään pientä irtohiekkaa, vaan ihan kunnon pehmeitä kasoja, joissa hutera skootteri lähti aina välillä heittelehtimään kivasti), ym. Ilman kypärää oli hieman arveluttava fiilis ajella, muista varusteista puhumattakaan. Kaatuminen shortseissa ja hihattomassa olisi varmasti aiheuttanut kivaa jälkeä...Hyvin kyllä huomaa nyt hotellilla makaillessa laiskan olon kun ei ole enää menopeliä käytettävissä, ei oikein huvittaisin kävellä minnekään :D

10.2

Matkapäivä. Aamusta katamaraanilla Koh Taolta Chumphoniin, josta sitten bussilla eteenpäin Bangkokiin. Kuljettajalle sattui matkan aikana ilmeisesti joku vahinko, saavuimme nimittäin paikalle peräti hieman etuajassa :D. Harvinaista tällainen, kun vertaa aikaisempiin säätöihin kyytien kanssa täällä Thaimaassa. Bussi oli kyllä loistava, sain vielä paikan aivan eturivistä yläkerroksesta, jossa pystyi levyttelemään jalat suorana puolimakaavassa asennossa. Seitsemän tunnin matka meni yllättävän liukkaasti kirjaa lukiessa, torkkuessa ja vieressä istuvan norjalaisen hepun kanssa jutellen. Saman norskin kanssa tuli sitten myöskin etsittyä sopiva guesthouse, josta saimme mukavat huoneet ja käytiin vielä sen jälkeen safkaamassa ja tutkailemassa lähiympäristöä. Ensivaikutelma Bangkokista on odotettua parempi: ei tämä niin kaoottiselta tunnu, mitä odotin. Huomenna varmaan tulee sitten lähdettyä seikkailemaan ympäri kaupunkia, ensimmäisenä kohteena aivan hotellin lähistöllä sijaitseva suuri temppelialue.

11.2

Noniin, ollaan melkein 3 viikon tauon jälkeen taas vaihteeksi kaupunki-ympäristössä. Tarkoittaa seuraavia asioita: tulee käveltyä paljon, hiki virtaa, ilma on paskaista ja pahanhajuista, ihmisiä aivan perkeleesti joka paikassa, meteli on hirmuinen ja koko ajan on joku nyhtämässä turistilta rahoja pois. Varustus on vaihtunut taas pitkiin housuihin ja kauluspaitaan, ranta-releissä kusettajien ja hihastanykijöiden määrä olisi vielä raivostuttavampi...

Pakollisen avautumisen jälkeen päivän tapahtumat: aamusta aamiainen Khao San roadilla ja samalla päivän taistelusuunnitelman laatiminen. Päädyin ensimmäisenä kävelemään läheiselle temppelialueelle katselemaan ja ihmettelemään erilaisia palatseja, luostareita ja Buddha-patsaita. Melkoisen hienoja viritelmiä kaikenkaikkiaan. Tämän jälkeen siirryin jokilaiva/skytrain-yhdistelmällä Siam Paragon-ostoskeskukseen syömään ja katselemaan mm. hienoja autoja, joita oli esillä näyteikkunoissa. Sitten oli vuorossa Bayoke-tower, n. 300 metriä korkea pilvenpiirtäjä, jonka katolla oli näppärä pyörivä näköalatasanne. Sieltä oli mukava tutkailla Bangkokin maisemia. Ylhäältä kyllä huomasi, kuinka saastunut ilma täällä on: aurinkoa hädin tuskin näkee savusumun lomasta. Tornista alastulon jälkeen olikin sitten vuorossa paluukyyti hotellille. Ajattelin ensin ottaa taksin, en kuitenkaan ruuhka-ajan takia löytänyt kuskia, joka olisi suostunut ajamaan mittari-taksalla. Siispä päädyin tulemaan takaisin samaa reittiä kuin aamupäivällä. Oli kyllä ihan siistiä mennä jokilaivalla pimeyden laskeuduttua; reitin varrella oli varsin hienolla yövalaistuksella varustettuja temppelejä ja muita rakennuksia.

12.2

Lomailu alkaa lähestyä loppuaan, tänään oli viimeinen kokonainen päivä. Aamupäivästä ajelin jälleen jokilaivalla hieman etelämmäs ja kävin katsomassa eräässä temppelissä aivan hillitöntä Buddha-patsasta: kyseessä oli puhtaasta kullasta valettu 5,5 tonnin painoinen järkäle! Oli siinä kultaa kerrakseen.... Tämä nähtävyys oli nopeasti katsastettu ja jatkoin metro/skytrain-yhdistelmällä keskustaan, jossa kävin vierailemassa hieman hiljaisemmassa turistikohteessa. Kyseessä oli Bangkokissa 1950-60-luvuilla vaikuttaneen amerikkalaisen silkki-mogulin Jim Thompsonin koti, joka on koottu useasta vanhasta pohjois-Thaimaasta tuodusta tiikki-rakennuksesta, joilla on nykyisin ikää lähes parisataa vuotta. Talot ovat täynnä ympäri Kaakkois-Aasiaa kerättyä taidetta ja koriste-esineitä. Mielenkiintoinen kohde, joka ei ollut tupaten täynnä turisteja. Päivän kulttuuri-puoli oli nyt täytetty, joten suuntasin tämän jälkeen läheiseen MBK-ostoskeskukseen suorittamaan hieman shoppailua. Hinnat ovat melko halpoja, mutta eipä touhusta oikein tullut mitään, kun ei meikäläiselle löydy täältä kokoja juuri mistään tuoteryhmästä. Mukaan tarttui kuitenkin shortsit, t-paitoja ja vyö. Illasta tuli käytyä katsomassa Khao San roadin yöelämää ja aika reteä meininkihän siellä oli: katu on täynnä porukkaa keskellä yötäkin.

13.-14.2

Lomat on nyt lusittu ja edessä lento Melbourneen. Lento lähti Bangkokista reilun tunnin myöhässä, joten myöhästyin Sydneyn jatkoyhteydestä. Onneksi seuraava lento lähti ainoastaan puolen tunnin päästä, joten pääsin sitten sillä eteenpäin Melbourneen. Perille saavuttua ensimmäinen tunne oli, että onpas kivaa päästä takaisin sivistyksen pariin. Lentokentältä ulos astuessa kukaan ei ollut nykimässä hihasta ja myöhemmin keskustassa sai kävellä täysin rauhassa. Ihmisvilinäkin oli huomattavasti rauhallisempaa. Toisaalta taas sitten julkisen liikenteen ja kaiken muunkin hinnat moninkertaistuivat Aasiaan verrattuna. Iltapäivä tuli hengattua paikallisessa puistossa, kun piti odotella että tuleva kämppis, ruotsalainen Jimmie saapuu kämpille. Viiden jälkeen siirryinkin sitten Hawthornin lähiöalueelle, jossa talo sijaitsee ja Jimmie saapui pian paikalle. Myös Daniel (etelä-afrikkalainen kaveri, joka oli meidän perheessä asumassa Suomessa jokunen vuosi sitten ja asuu nykyään Melbournessa) tuli moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Illasta sitten vaan grillailtiin ja juotiin olutta Jimmien kanssa talon takapihalla. Posti oli jo ennen saapumistani tuonut paikalle mukavan yllätyksen, nimittäin Kelalta reilun 500 euron karhukirjeen. Olin näköjään laskeskellut vuoden 2005 tulot hieman väärin ja nyt pitää sitten maksaa yksi tukikuukausi korkojen kera takaisin. Niinkuin tässä ei olisi menoeriä jo muutenkin tarpeeksi.

15.2

Aamupäivästä olisi ollut koululla jonkinlainen tervetuloa-tilaisuus, mutta tuli sen verran pitkään nukuttua matkaväsymystä pois, että joutui skippaamaan. Onneksi huomenna on vielä vastaava tapahtuma, johon joutuu kai sitten menemään pyörähtämään. Varsinaisesti koulu ja orientaatio-viikko alkaa vasta ensi viikolla. Kun sitten viimein pääsin kämpiltä liikkeelle, kävin vähän tutkailemassa lähiympäristöä ja avaamassa puhelimeen aussi-liittymän. Myöhemmin kaupassa käynti oli kyllä melkoinen järkytys: lähes kaikki tuotteet ovat kalliimpia kuin Suomessa ja joitain omia vakio-ostoksia, kuten rakkaita rahkapurkkeja, ei löydy ensinkään. Ruisleipääkin alkaa pikkuhiljaa olla ikävä. Jauhelihaa, makaronia ja riisiä sai sentään onneksi suurinpiirtein Suomi-hinnoin ostettua, niillä pärjää jo pitkälle. Illasta tuli sitten tavattua toinenkin kämppis, Wendyl, joka on alunperin Dubaista kotoisin. Asiallisilta vaikuttaa molemmat tyypit. Yli kuukauden tauon jälkeen laitoin myöskin ruokaa ja tykästyin tän kämpän kaasuhellaan samantien: toimii paljon nopeammin ja tasaisemmin kuin vastuslevyllä varustetut suomalaiset vastineensa.

16.2

Tänä aamuna pääsin kuin pääsinkin ajoissa ylös ja kävin koululla tervetuloa-tilaisuudessa. Eipä siellä mitään ihmeempää ollut, yleistä lässytystä käytännön asioista. Orientaatio alkaa varsinaisesti vasta ensi viikolla. Koululla käynnin jälkeen takaisin kämpille ja toinen suomalainen LUTista, Antti, tuli pyörähtämään ja käytiin syömässä kampuksen lähellä. Myöhemmin kävin avaamassa pankkitilin paikallisessa pankissa ja illasta oli joidenkin amerikkalaisten tyyppien läksiäispippalot kampuksella. Sää on nyt täällä poikkeuksellisen kuuma, päivällä oli +37.

17.2

Päivä meni Danielin kanssa pyöriessä aluksi kaupungilla, sitten jonkun aussi-tyypin kotona uima-altaalla hengaillessa ja illasta Danielin tyttöystävän sukulaisten luona grilli-illallisella. Eipä oikein vielä saa selvää noiden aitojen aussien puheenparresta, osa jutuista tulee niin rajulla aksentilla ja nopeasti, että menee hieman yli hilseen...

18.2

Totaalista jumitusta koko päivä. Lämpötila oli päivällä taas huikea +38, joten ei juurikaan jaksanut tehdä mitään muuta kuin makoilla ja katsella telkkua. Täytynee hommata omaan huoneeseen jonkinlainen tuuletinhässäkkä pientä helpotusta tuomaan.

19.2

Ensimmäinen päivä koululla. Melko rankkaa oli herätä puoli kasilta, kun viimeiset kaksi kuukautta on mennyt jokseenkin lomailun merkeissä ja herätys on ollut pääsääntöisesti hieman myöhemmin. Päivä meni erilaisia esitelmiä ja infoja kuunnellessa; osa enemmän, osa vähemmän hyödyllisen tuntuisia. Iltapäivästä käytiin sitten vaihtariporukan kanssa kaupungilla muutamalla oluella. Sieltä palatessa odotti mukava yllätys, fillarista oli kumi tyhjentynyt päivän aikana, lieneekö ilkivaltaa vai muuten vaan hajonnut...

5.3

Pientä päivitystä pitkästä aikaa. Orientaatioviikko ja ensimmäinen kouluviikko ovat nyt takana. Koulussa meikäläisellä on aika vähän kuormaa, vain kymmenisen tuntia viikossa, joten vapaa-aikaa jää paljon. Toisaalta jokaiseen kolmeen kurssiin liittyy erinäisiä töitä ja projekteja, joten eiköhän tässä jonkinlaiseen opiskelun makuun vielä pääse/joudu. Rahaa on mennyt kaikenlaiseen säätämiseen ja touhuamiseen aivan älyttömästi: lähes kaikki on täällä kalliimpaa kuin Suomessa. Julkinen liikenne erityisesti tulee aika kalliiksi, koska jostain kummallisesta syystä LUTin opiskelijat eivät saa paikallista opiskelija-alennuskorttia, jolla pääsisi junissa ja ratikoissa puoleen hintaan. Tarkastajat ovat tämän kortin puuttumisen suhteen vielä todella tiukkoja: kokeilin viime viikolla kepillä jäätä ja ostin alennus-lipun ja päädyin saamaan n. 100 euron sakon, kun tarkastajalle ei mennyt koulun oma opiskelijakortti eikä mitkään selitykset läpi. Kai tässä jossain vaiheessa pitää alkaa jonkinlaista työpaikkaa etsimään, loppuvuodesta varmaan viimeistään...

Viikko sitten perjantaina käytiin vaihtareiden kanssa töllistelemässä Australian eläimiä Healesville Sanctuaryssa, joka on tavallaan pienimuotoinen luonnonpuisto, jossa kenguruita ym pääsee katsomaan ihan lähietäisyydeltä. Hauska paikka, kyllä täällä toisella puolella maailmaa sitten onkin kummallisia mönkiäisiä. Näinä kahtena viikonloppuna on tullut katsastettua yöelämääkin täällä ja tarjontaa kyllä riittää varmasti koko vuodeksi. Vielä pitäisi panostaa tutkimusmatkoihin sen verran, että löytyisi jotain hieman rokimpia mestoja perus-diskojumputusta soittavien paikkojen vastapainoksi. Yleisesti ottaen tämä on kyllä erittäin viihtyisä kaupunki: vaikka asukkaita onkin melkein 4 miljoonaa, ilmapiiri on rento eikä keskustassakaan ole millään tavalla kiireinen tai kireä tunnelma. Ilmastokin on ollut nyt varsin miellyttävä 25 astetta päivisin. Mukavaa, kun illastakin voi mennä kaupungille kävelemään eikä tarvitse shortseja ja t-paitaa kummempaa varustusta kiskoa päälle. Saa nähdä, kuinka kylmäksi sää sitten talvella muuttuu, melkolailla Suomen syksyn tapaiseksi kaiketi.

Harrastusmahdollisuudet ovat täällä suhteellisen hyvät: koulun liikuntaosaston kautta pääsee harrastamaan kaiken näköistä varsin pieniä korvauksia vastaan. Suunnitelmissa on käydä kokeilemassa ainakin aussi-futista ja sukeltamaankin olisi jälleen kiva päästä. Salitouhuihin pääsen jälleen käsiksi kunhan olen keskiviikkona läpäissyt hieman hupaisalta kuulostaneen ”terveystarkastuksen”, jossa mm. mitataan verenpaine ja hapenottokyky. Lisäksi jokaisen tulee personal trainerin opastuksella tutustua salin laitteisiin. Näin kuntosalia ylläpitävä taho varmistaa, etten saa kesken treenin esim. sydäriä tai muuten vahingoita itseäni ja haasta heitä sitten oikeuteen. Luonnollisesti joudun myös allekirjoittamaan erinäisiä vastuuvapautus-lomakkeita. Olenkohan sittenkin tullut jenkkilään?

12.3

Viime viikolla ei mitään kovin ihmeellistä toimintaa, mitä nyt torstaina tuli käytyä kuuntelemassa jotain ilmaisia konsertteja. Niitä täällä tuntuu riittävän tarvittaessa vaikka joka päivälle, mikä on varsin siistiä. Perjantaina grillailtiin, lauantai meni rannassa makaillessa ja sunnuntaina katsastettiin Moomba Waterfest, joka toi kaupungin läpi virtaavan Yarra-joen varren täyteen ihmisiä seuraamaan jos jonkinlaista show’ta. Itse katseltiin kisaa, jossa kilpailijat hyppäsivät vesisuksilla hyppyristä jopa 50 metrin loikkia! Hienon näköistä.

13.3

Tänään tuli täyteen kaksi kuukautta poissa Suomesta. Täytyy myöntää, että kyllä tässä joitain asioita kaipailee enemmän tai vähemmän: ruisleipä (varmaan pahin), sauna, oma auto, omat stereot ja yllättäen kuumuuden vastapainoksi pieni kirpeä pakkanen voisi tuntua mukavalta, ainakin hetkisen :D Kämppä on onneksi osoittautunut erittäin mukavaksi: kämppikset on rentoja kavereita ja olohuoneessa on mukavat sohvat, joissa on hyvä löhöillä iltaisin ja katsella telkkaria. Etäisyyttä koululle on muutama kilometri, mutta kunhan saan viriteltyä edellisen asukin jättämän fillarin ajokuntoon, niin sekin menee nopeammin.

20.3

Aika menee hillittömän nopeasti, taas on viikko hurahtanut. Torstaina oli ohjelmassa ensimmäinen päivä F1-radalla, joskaan formuloita ei vielä torstaina ollut, mutta erilaisia muita luokkia kyllä. Perjantaina en radalle ehtinyt, koska oli muuta ohjelmaa. Illasta lähdettiin vaihtari-porukalla kaupungille kiertelemään baareja ja kaupungin erilaisia hämäriä sivukujia, joiden varrelta löytyy toinen toistaan kummallisempia kuppiloita. Lauantai ja sunnuntai menikin sitten suurimmaksi osaksi Albert Parkissa formuloita seuraten; lauantaina kämppisten ja sunnuntaina Antin kanssa. Sunnuntaina kävi pieni kommellus ”eväiden” kanssa, meillä nimittäin oli kummallakin mukana repussa oluita ja todettiin juuri ennen radalle saapumista, että alueelle ei saakaan viedä lasia eikä sen puoleen alkoholiakaan. Suomalaiseen tyyliin emme luonnollisesti halunneet luopua hyvistä oluista lopullisesti, joten kätkimme ne jonkun talon pihaan pusikkoon ja haimme kisan jälkeen pois :P Todella paljon oli kyllä suomalaisia ja Suomi-kannattajia katsomoissa, suurin osa lipuista oli joko Suomen tai Ferrarin. Kisa päättyi hienosti Kimi Räikkösen voittoon ja pääsimme juhlistamaan tilaisuutta suoraan palkintopallin eteen!