Alkukuriositeettina mainittakoon, että Google Earthilla katsottuna vanhasta kämpästä Lappeenrannasta on nykyiseen etäisyyttä 15006 kilometriä :) Melko kauas sitä on joutunut...
Tässä yhteystietoja:
Osoite:
58 Campbell Grove
Hawthorn East
3123 Victoria
Australia
aussi-kännykän numero:
+61414234876
Nettisysteemit on ennallaan ja suomi-puhelinkin on päällä, mutta sitä en kanna mukana minnekään.
11.1
Puuh, viimeisiä viedään. Vasta tänään ruvennut pientä matkakuumetta tulemaan, ihme kyllä. Huomenna vielä viimeisiä juttuja järjestelemään, rokotuksien vikat erät, evästä lennolle, Postista joku laatikko jossa kotiväki voi sitten lähettää perään tavaraa. Ei viitsi ihan kaikkea kantaa Aasian turneen ajan...
13.1
Viimein matkassa. Onneksi sai varattua suht hyvän paikan Singaporen koneesta, varauloskäynnin kohdalta. Mahtuu jotenkuten olemaan. Vieressä tosin istuu vielä paremmilla jalkatiloilla varustetuilla paikoilla jotain 170cm kääpiöitä. Julma maailma... Nyt vaan läppäriltä leffa pyörimään ja muutama olunen kurkkuseen...
14.1
Perillä Singaporessa. British Airways aiheutti heti matkan alkuun kevyttä kenttävitutusta jättämällä rinkan Lontoon Heathrow’hon. Toivottavasti ei tarvi huomista pidempään odotella että tulee perässä, muuten viivästyy Malesiaan siirtyminen. Myöskään kännykän, läppärin tai kameran lataaminen ei onnistu, koska pistokeadapteri on rinkassa. Huomenna Singaporessa kaupungin tutkiskelua ja ehkä vierailu maailman suurimmaksi mainostetussa eläintarhassa.
15.1
Aamusta vähän shoppailua,että sai välttämättömiä juttuja osteltua (pyyhe, alusvaatekerta, dödö). Sitten hostellille suihkuun ja sen jälkeen eläintarhaan. Vettä satoi ja vitutus kasvoi melko korkealle pitkissä housuissa kävellessä. Irvokkaan näköistä kaikki siellä eläintarhassa, eläimet oli tosi ”tylsistyneen” oloisia, muutenkin liikaa show-meininkiä tuolla. En tykännyt ja maksoikin aivan liikaa(20SGD, n 10e). Illasta sitten kaupungilla kävelyä, ei mitään erikoista tullut tehtyä, huonosti nukutun ensimmäisen yön jäljiltä uni tuli jo kymmenen tienoilla.
16.1
Aamupäivä hostellilla tavaroiden odottelua, joiden piti tulla silloin aamun aikana. Eipä kuitenkaan tulleet. Lähdin sitten keskustaan syömään ja pyörimään mm. satama-alueella. Vieläkään en onnistunut löytämään sopivan kokoisia shortseja, kaikki xl-mallitkin puristaa perseestä. Tämän jälkeen iltapäivästä takaisin hostellille, jossa tavarat viimein olivat, kaikki vieläpä tallella. Sitten tuli tehtyä oikein emämunaus ja menin väärälle metroasemalle matkalla juna-asemalle ja jouduin kävelemään useamman kilometrin täysillä kantamuksilla(rinkka+pienempi reppu+olkalaukku). ”Pientä” hikoilua ilmeni ja otinkin yhdessä vaiheessa pyyhkeen esille, jotta sai pyyhittyä hikeä siihen vähän väliä. Lopulta paikka kuitenkin löytyi ja ostin lipun Kuala Lumpuriin yöjunassa (43SGD). Salitouhuista on nyt viikon tauko ja vaikka tässä onkin tullut käveltyä ja oltua liikkeellä niin tuntuu että ylimääräistä energiaa olisi kiva päästä purkamaan punttiksella. Täytyy KL:stä katsella jos löytyisi joku sopiva sali.
17.1
Aamusta Kuala Lumpurissa. Ei voi tuota yöjunaa suositella, aivan perseestä. Juna kolisee ja kalisee ja pysähtelee pitkin yötä asemilla, jolloin heräilee kun porukkaa jää pois tai nousee kyytiin, valoja ei sammutettu koko yönä ym. Noh, eipä hintakaan kyllä ollut kuin n. 20e. Majoitus ekaksi yöksi löytyi Chinatownin lähistöltä. Pääkadulla tuli joku ”sisäänheittäjä” tarjoamaan hotellia. Kävin sitten katsastamassa paikan ja ihan ok:lta vaikutti hintaisekseen, 14e yö. Seuraaviksi kolmeksi yöksi varasin sitten mukavuudenhaluisena hieman paremman (ja kalliimman, 40e yö) hotellin lähempää keskusta-aluetta. Iltapäivällä palloilua keskusta-alueella ja illasta KL Towerin näköalatasanne ja kiinalaiset markkinat Chinatownissa hotellin lähellä. Hyvin kyllä väsyy päivän mittaan kun kävelee kokoajan.
18.1
Aamulla veke edellisestä hotellista ja sisäänkirjautuminen Hotel Capitoliin lähempänä keskustaa. Sitten Petronas-tornien juurelle ihmettelemään ja kävelemään sen yhteydessä olevassa puistossa. Sitten alkoikin sataa ja kävelin takaisin hotellille. Pikkuhiljaa alkaa ottamaan jo päähän nuo kaikenmaailman rahankalastelijat; kai se kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen suhtautua epäilevästi, jos tuntemattomat alkaa kadulla haastaa juttua, mutta jotenki tuntuu että se on ihan aiheesta kun jokaisella tyypillä tuntuu olevan tytär, joka suunnittelee Suomeen töihin lähtöä ja jonka haluaisi esitellä.... Illasta ei sitten tullut muuta tehtyä kuin käytyä syömässä ja takaisin hotellille rentoutumaan. Edellinen yö tuli nukuttua niin huonosti, että uni tuli jo ennen kymppiä.
19.1
Sadepäivä. Aamupäivästä jotain nyhjäilyä keskustassa, ei mitään merkittävää tullut tehtyä muuta kuin käytyä Times Square ostoskeskusta kattelemassa ja ostamassa Lonely Planetin opas Thaimaan saarista. Tuntuu että tähän asti on touhu ollut melkoista arpomista välillä, jospa tuon oppaan avulla ainakin jotkut jutut sujuisivat sutjakammin. Iltapäivällä sitten satoi niin pitkään, että hengailin vaan hotellihuoneessa netissä surffaillen. Sopivasti löytyi Airzed-niminen langaton verkko, joka kantaa suoraan tähän hotellihuoneeseen. Kuukauden soppari maksoi n. 6e :D. Illalla tuli sitten niin karmea himo päästä salille, että oli pakko käydä jumppailemassa. Löytyi sellainen sali kuin California Fitness Jalan Sultan Ismail-kadun varrelta, johon tuli mentyä. Kertakäynnin hinta oli paikalliseen hintatasoon verraten karmaiseva 10e. Sali tosin oli erittäin siisti ja ”hienostunut”, ts. ei meikäläisen ykkösvalinta treenipaikaksi. Tuijottelijoita kyllä riitti, paikalliset kun on huomattavan lyhyitä omaan 191cm varteen verrattuna :P. Myöskin sellainen erikoisuus kuin jalkakyykky herätti ihmetystä alkuasukkaissa.
20.1
Tänään tuli sitten viimein mentyä itse Petronas-tornien näköalatasanteelle (eli torneja yhdistävälle kävelysillalle). Positiivista oli, että se ei maksanut mitään, mutta jonoa oli niin paljon että lipun sai vasta reilun kolmen tunnin päähän. Tuli sitten tapettua aikaa läheisessä ostoskeskuksessa kahvitellen ja kirjaa lukien ja kävin vielä paikallisessa akvaariossa, joka oli ärsyttävä lapsiperherysä kiljuvine pentuineen. Petronas-tornien jälkeen alkoikin sitten sataa normaaliin tapaan iltapäivästä, kuten on tehnyt joka päivä tähän asti reissun aikana yhtä lukuunottamatta. Kävin kuitenkin vielä sateesta huolimatta pyörähtämässä Pudurayan bussiterminaalissa katsastamassa huomisen siirtymisen systeemejä. Aikamoinen kaaos tuo bussi-asema, mutta selvisipä että Penangin saarelle pääsee melko tiheään kulkevilla ilmastoiduilla busseilla hyvin edulliseen 5e hintaan. Tämän käynnin jälkeen olinkin sitten märkä kuin uitettu koira, joten ei kun hotellihuoneelle kuivattelemaan. Tänään satoikin poikkeuksellisen pitkään, lähes yhdeksään saakka, ja myös poikkeuksellisen kovaa; läheiset rakennukset katosivat kokonaan näkyvistä hetkittäin. Illasta sitten vielä nopeasti ulkona syömässä ja kaupassa. Kauppakäynnistä täytyy tehdä mielenkiintoinen huomio: maassa on kyllä jotain vikaa kun yksi(1) tölkki kaljaa maksaa lähes saman verran kuin BigMac-ateria (1,5e vrt 1,8e). Huomenna tavoitteena pääst suht aikaisin ylös ja suunta kohti Penangia ja Georgetownia Malesian pohjoisosaan.
21.1
Aamupäivästä bussiasemalle ja sieltä löytyikin saman tien Penangiin lähtevä luksus-bussi todella messevillä jalkatiloilla. Neljän tunnin matka meni maisemia ihaillessa, torkkuessa ja Lonely Planetia lukiessa. Georgetownissa oli sitten edessä majoituksen etsiminen ja muutenkin orientoituminen(eli kartan ostaminen ja Mäkkärissä ruokailuJ). Reissun tähän asti kämäisin, mutta myös halvin (9e yö omassa huoneessa omalla kylppärillä), hotelli löytyi Lebuh Chulia-kadulta. Korvatulpille oli jälleen käyttöä, kun hotellin yhteydessä olevassa baarissa soitettiin musiikkia n. klo 2:een asti aamulla. Georgetown vaikuttaa ensisilmäyksellä varsin kaoottiselta eikä liikenne ole kovinkaan jalankulkija-ystävällistä. Kiinalaisia täällä on selkeästi enemmän kuin KL:ssa.
22.1
Aamulla tuli nukuttua melko pitkään ensimmäisen kerran koko reissun aikana ja lähdin hotellilta vasta puolenpäivän tienoilla. Ensimmäisenä marssin paikalliseen ”matkatoimistoon” ja järjestin itselleni kyydin Krabiin seuraavaksi päiväksi. Luvassa 8 tunnin sessio minibussissa, saapa nähdä millainen lotkotin sieltä tulee huomenna aamulla. Tämän jälkeen suunnistin sitten läheiselle Penang Hillille, n. 800 metrin korkeuteen nousevalle kukkulalle, josta oli upeat näköalat alas kaupunkiin. Edestakaisin kaapelijuna-asemalle tuli suhailtua taksilla, Singaporeen saapumisen jälkeen ensimmäiset kyydit sitä laatua.
Illasta tuli sitten käveltyä Georgetownin Fort Cornwallis-linnoitusta ihastelemaan. Mukava paikka rannassa, jossa tuntui olevan paljon paikallisia viettämässä iltaa ja hengailemassa. Ranta-alueella myös sijaitsi pääosa kaupungin siirtomaa-aikaisista rakennuksista, jotka olivatkin varsin hienoja.
23.1
Päivä meni lähes aamusta iltaan minivanissa istuessa siirryttäessä Penangilta Krabiin. Melko epämiellyttävää touhua kaikenkaikkiaan, ahdas tunnelma ja koko ajan sai pyöritellä päässään, että mitäs nyt tapahtuu kun oli rajanylitystä, tullitarkastusta, jotain ylimääräisiä tarkastuksia tien päällä, auton vaihtoa kesken matkan ym. arpomista. Noh, ilmeisesti ihan normaalia toimintaa täälläpäin, ainakin samassa bussissa olleen kanadalaisen pariskunnan mukaan, jolla oli enemmänkin kokemusta Thaimaasta ja Aasiasta muutenkin. Kyyti myöskin kesti pari tuntia luvattua pidempään. Suomen viimeisen päälle jämptiin toimintaan tottuneena kestää hieman aikaa tottua tähän aasialaiseen häröilyyn. Illasta sitten Krabissa törmäsin pubissa ensimmäisen kerran toiseen suomalaiseen, kestihän siinä toista viikkoa!
24.1
Siirtyminen Raileyhin. Kunnolla vitutti taas perinteinen säätö, kun piti lähteä longtaililla (pitkä vene, joka on varustettu omituisella, n. 3 metrin pituisen akselin omaavalla perämoottorilla) satamasta. Kunnon kusetus-meininki täällä kaikessa touhussa. Olin kuvitellut Raileyn suht rauhalliseksi paikaksi johtuen siitä, että tänne pääsee ainoastaan veneellä, mutta ei, paikka on täynnä brittejä ja ruotsalaisia perhelomailijoita ja muutenkin turismi näkyy turhan räikeästi täällä. Paikalliset asuvat hienojen loma-resorttien väliin jäävillä plänteillä omissa pellistä ja vanerista kasatuista hökkeleissään. Todella kuvottavan näköistä meininkiä. Noh, ehkä huomenna fiilis paranee, kun pääsee testailemaan alueen erinomaisia kiipeily-mahdollisuuksia.
25.1
Aamupäivä meni altaalla loikoillessa, iltapäivästä sitten kiipeilyä kokeilemaan. Oli muuten melkoisen rankkaa touhua, kahden tunnin jälkeen oli sen verran paskana, ettei enää olisi jaksanut. Sormet varsinkin otti itseensä jonkin verran, kun piti tarrata erilaisista otteista. Parhaimmillaan tuli kuitenkin kiivettyä 25 metrin korkeuteen ja vaikeusaste oli 6a.
26.1
Levyttely-päivä. Ei voi sanoa, että olisi tehnyt juurikaan mitään :D. Vähän oli paikat jumissa eilisestä kiipeilystä, joten ihan jees näinkin. Päivällä altaalla auringossa ja illasta oman bungalowin terassilla kaljaa hörppiessä kirjan parissa. Menee se aika tähänkin tyyliin...Toisaalta huomaa kyllä miten sitä kaipaisi pikkuhiljaa normaaleja arkirutiinejakin parin viikon reissailun jälkeen: omien safkojen laittamista ja niiden syömistä, salilla käymistä(viikon tauko siitäkin),autolla ajamista, Olterissa kavereiden kanssa kahvittelua, netin selailua yms. Kai sitä vaan on ollut niin jumittunut noihin normaalikuvioihin, että irrottautuminen kestää oman aikansa.
27.1
Aamupäivä levyttelyä. Iltapäivällä tuli patikoitua erään Raileyn kukkuloiden laella sijaitsevalle näköalapaikalle ja lähellä olevalle kukkalan ”sisällä” olevalle laguunille. Melkoista kiipeilyä oli ajoittain, mutta perillä hienot maisemat palkitsivat.
28.1
Levyttelyä :)
29.1
Aikainen herätys ja ensin siirtyminen longtaililla Raileysta Ao Nangiin, sieltä ”bussilla” (eli jeeppi, jonka lavalle on laitettu pari penkkiä pitkittäin ja katto, hyvin yleinen kulkuneuvo täälläpäin) Krabi towniin, Krabi townista pikkubussilla bussiasemalle, siellä hetki odottelua, sitten isommalla bussilla Surat Thaniin, josta lautta Samuille. Hyvin oli kyllä länkkäreita pakattu tuohon kuljetukseen, istuin bussin ainoan thaimaalaisen vieressä ja hänkin vähän naureskeli asialle. Ruotsalaisia varsinkin ihan älyttömästi. Hotellissa työskentelevä vieruskaverini Chang arvioi, että heidän asiakkaista jopa 80% olisi naapurimaamme edustajia. Samuin lautalla istuin urheasti kannella, vaikka tuuli melko rajusti ja välillä lenti pärskeitä naamalle, taisi olla reissun ensimmäinen kerta, kun palelti muutamana lyhyenä hetkenä aavistuksen, hehheh. Illasta sitten Samuille saavuttuani etsin itselleni majapaikan Koh Taolle lähtevien lauttojen satamapaikan läheltä ja kävin ruokailemassa oikein porsastelu-tyyliin italialaisessa ravintolassa, hintaa tuli 750Baht tippeineen ja sillä summalla sai jo melkoiset mäiskeet ja juomat.
30.1
Taas aikanen herätys ja siirtyminen katamaraanilla Koh Taolle. Täällä tuntuisi ensivaikutelman perusteella olevan erittäin rento meininki ja tähän mennessä kohdatuista paikallisista on jäänyt tosi ystävällinen kuva verrattuna esim Krabin tympeään meininkiin.
31.1
Noniin, kävin Koh Tao Diversilla sopimassa sukelluskurssin aloittamisesta. Kyseessä siis avovesisukelluksen ns. peruskurssi (PADI Open Water Diver), joka oikeuttaa jatkossa vuokraamaan sukellusvälineitä omaan käyttöön. KTD opettaa englannin lisäksi kotoisella suomen kielellä, joten ainakaan siitä ei pitäisi asioiden jakeluun meneminen jäädä kiinni...Kurssi kestää neljä päivää ja hintaa huville kertyy 10500B eli n. 220e ja risat. Koh Tao on yksi maailman parhaita sukellusmestoja ja täällä on lisensioituja sukelluskouluja toiseksi eniten maailmassa heti Australian Cairnsin jälkeen. Illasta tuli sitten käytyä paikallisella salilla hikoilemassa pitkästä aikaa, hyvä fiuvis tuli. Törmäsin myös erään sukelluskoulun esitteeseen, jossa mainostettiin vapaasukelluksen peruskursseja. Pieni polte syntyi mennä myös sellaista kokeilemaan, täytyy miettiä sitten kun tuo laitesukellus-puoli on tullut katsastettua.
1.2
Aamupäivä tuli maattua auringossa rannalla, illasta oli sitten sukelluskurssin ensimmäiset teoriatunnit, eli katseltiin vähän videopätkää erinäisista alkeista, mitä sukeltamiseen liittyy.
2.2
Koko päivä meni sukelluskurssin parissa. Aamusta kertailtiin eilisiä teoriaopintoja kouluttajan kanssa käyden läpi tärkeimmät ydinkohdat. Iltapäivästä sitten päästiin itse asiaan eli veteen. Aluksi kun harjoiteltiin maskin tyhjennystä ym. matalassa vedessä homma tuntui todella vaikealta kovan aallokon vuoksi. Kaikki kuitenkin helpottui, kun päästiin varsinaisesti kunnolla pinnan alle, todella siistiä touhua, joskin aluksi melko vaikeaa. Hankalinta oli oman sijainnin hallitseminen syvyys-suunnassa ns BCD-laitteen avulla (Boyancy Control Device, eräänlainen liivi, johon voi pumpata ilmaa nosteen lisäämiseksi tai vastaavasti poistaa sitä nosteen vähentämiseksi). Lähes koko ajan huomasi joko vajoavansa syvemmälle tai nousevansa pintaa kohti. Huomenna taas aamusta lisää, enpä malta odottaa... :)
Sivuhuomautuksena täytyy sanoa, että tämä Koh Tao on kyllä loistopaikka, kuten ensivaikutelmakin antoi ymmärtää: paikalliset ovat ystävällisiä ja kielitaitoisia, eivätkä yrittäjät ole koko ajan hihassa kiinni tarjoamassa jotain vaan kävellä saa ihan rauhassa! Ilmastokin on tällä hetkellä mukava: paikallisten standardien mukaan kylmä, eli Suomi-pojalle juuri sopiva n. 26-27C ja jatkuvasti käy mukava pieni vilvoittava tuulenvire. Ja vaikka täällä ulkomaalaisia onkin paljon, suurin osa on nuoria reppureissaajia; lapsiperheitä en ole nähnyt kuin muutaman. Tämä pitää ilmapiirin rentona eikä paikalle pääse syntymään liikaa ”ylihienoja” resortteja, joka taas houkuttelisi enemmän vanhempaa väkeä paikalle. Toivottavasti tämä ei miksikään muuttuisikaan, tänne on joskus vielä pakko tulla uudestaan kaveriporukalla ja vähän pidemmäksi aikaa. Nyt näyttää vähän siltä, että täällä tulee vietettyä vaan reilu viikko, että ehtii vähän myös Bangkokia katselemaan ennen ausseihin siirtymistä. Voi puuh sentään, kohta kolme viikkoa reissussa ja aika tuntuu vaan menevän koko ajan nopeammin...
3.2
Sukelluskurssin parissa taas koko päivä, parit sukellukset ja illasta sitten koko kurssin loppukoe. Aika maalaisjärjellä järkeiltäviä juttuja siinä kysyttiin, 50/50p sain kokeesta :). Huomenna vielä pari sukellusta.
4.2
Huippupäivä. Sukellukset meni aurinkoisessa ja mukavassa säässä. Alkaa pikkuhiljaa tuntea olonsa mukavaksi pinnan alla, eikä tarvitse pahemmin jännittää syvyyksissä. Nyt ehti jopa jonkin verran katsella vedenalaista elämää ja nauttia painottomuuden tunteesta. Mukana oli tällä kertaa myös videokuvaaja, joka kuvasi ja editoi meille dvd:n tapahtumasta. Illasta tuli sitten otettua hieman kuppia kurssin muiden tyyppien ja sukelluskeskuksen porukan kanssa kurssin päättymisen kunniaksi...
5.2
Aamupäivä löhöilyä rannassa, iltapäivästä kävin Koh Taolle saapumisen jälkeen ensimmäisen kerran Sairee Beachin ulkopuolella, Mae Haadissa pitsalla ja selailemassa sähköposteja ja nettiä.
6.2
Vaihteeksi taas aikainen herätys ja eikun dyykkaamaan! Kyseessä oli siis kurssin päätyttyä tällä kertaa ns. fun-dive eli mitään maskisulkeisia ym. ei enää hiottu vaan pidettiin vaan hauskaa veden alla. Siistiä touhua kaikenkaikkiaan, täällä riittää aika kivasti näkemistä veden alla, vaikka näkyvyys ei ollutkaan paras mahdollinen tänään. Kuitenkin 15 metriä parhaimmillaan (vrt. Suomessa näkyvyys on normaalisti n. 5m, huonoissa oloissa puhutaan muutamasta metristä). Veden alla ollaan yhden sukelluksen aikana reilu puoli tuntia ja siinä ajassa ehtii nähdä jos jonkinlaista erilaista kalaa, korallia ja erilaisia vedenalaisia kivimuodostelmia, joiden lomasta on hauska uida. Teimme siis aamupäivän aikana kaksi sukellusta, joista jälkimmäisen aikana käytiin 18 metrin syvyydessä. Tämä on myöskin suurin syvyys, jonka oma OWD-luokitus sallii. Täytyy tulevaisuudessa harkita oman maskin teettämistä vahvuuksilla, niin kaikesta vedenalaisesta nähtävästä saa vielä enemmän irti. Vesi suurentaa kaikkea n. 35%, joten nytkään ei kyllä mitään ongelmia ole ollut, omat vahvuudet kun ovat vaan n. -1,5 molemmissa silmissä. Tärkeintä on kuitenkin, että pystyy erottamaan kouluttajan/divemasterin käsimerkit veden alla.
Tänään onnistuin myöskin ensimmäisen kerran reissun aikana polttamaan itseni auringossa oikein huolella. Kasvot, reidet ja selkä paloivat punaiseksi. Auringonotto veneen kannella ilman suojausta kostautui samantien...
7.2
Aamupäivän joutui vielä parantelemaan auringon polttamaa ihoa, ei edes huvittanut mennä ulos paisteeseen. Iltapäivästä vuokrasin sitten skootterin ja lähdin seikkailemaan Koh Taon kinttupoluille. Ei oikein tuon skootterin maasto-ominaisuudet riittäneet pahimpiin paikkoihin, joten muutamaan otteeseen joutui luovuttamaan ja kääntymään takaisin kun ylämäki kävi liian jyrkäksi ja hiekkaiseksi ohuille ja kuvioimattomille renkaille. Saaren liikenne on suhteellisen hiljaista, joten muuten sai kyllä ajella ilman pahempaa kuolemanpelkoa. Hienoja maisemapaikkoja löytyi rinteiltä, kun ajeli hieman kylien ulkopuolelle.
8.2
Aamusta piti olla taas sukelluskeikka, mutta kuinkas kävikään, vene oli lähtenyt jo klo 7 ja minä oletin lähtöajaksi klo 9. Noh, tulipahan herättyä ajoissa ja varasin sitten samantien uusintayrityksen seuraavalle päivälle, jonka kohteetkin kuulemma ovat saaren parhaimmistoa. Iltapäivästä kävin sitten vaan levyttelemässä rannassa ja uiskentelemassa. Järjestin myös itselleni kyydin Bangkokiin lauantaille. Ei kyllä huvittaisi ollenkaan lähteä täältä, aivan selkeästi loman parhaita päiviä nämä täällä vietetyt. Periaatteessa lähtöä voisi viivyttää vaikka maanantaille, mutta näin ehdin tutustua Bangkokiin edes sen kahden päivän verran ennen kuin tiistaina odottaa jälleen maisemanvaihto ja lento Sydneyn kautta Melbourneen.
9.2
Viimeistä viedään Koh Taolla. Aamusta aikaisin sukeltamaan, kohteina tällä kertaa hieman kauempana olevat Southwest Pinnacle ja Shark Island. Ensimmäinen ei tarjonnut juurikaan mitään, ainoat merenelävät, jotka bongattiin, olivat muiden koulujen sukeltajia. Shark Island olikin sitten parempi paikka, näkyvyys oli parhaimmillaan 20 metriä ja tuli bongattua hienoja kaloja (mm. pahamaineinen trigger-fish sekä pieni hai, black-tip shark) ja erilaisia koralleja. Alueella silloin tällöin havaittavaa valashaita ei valitettavasti nähty. Sukelluksen jälkeen lähdin ajelemaan skootterilla taas ympäriinsä ja päädyin hienoon näköalaravintolaan, josta oli upeat näköalat saaren eteläkärjen yli merelle ja josta näkyi mm. molemmat aamun sukelluspaikoista. Tänään oli myöskin niin selkeä sää, että 60km päässä siintävä Koh Pha-Nganin saari erottui selvästi; samoin vielä hieman kauempana olevat Ang Thongin luonnonpuiston saaret. Ruokailun jälkeen olikin sitten aika palauttaa skootteri vuokraamoon, ensin piti kuitenkin luonnollisesti testata huiput: 90km/h tuli mittariin suhteellisen helposti. Kovempaakin olisi selkeästi mennyt, mutta uskallus loppui kesken. Nämä paikalliset tiet, vaikka pääosiltaan ovatkin päällystettyjä, tarjoavat ”mukavia” yllätyksiä vähän väliä: kissan kokoisia reikiä siellä täällä, hiekkaisia kohtia kesken mutkan (ei siis edes mitään pientä irtohiekkaa, vaan ihan kunnon pehmeitä kasoja, joissa hutera skootteri lähti aina välillä heittelehtimään kivasti), ym. Ilman kypärää oli hieman arveluttava fiilis ajella, muista varusteista puhumattakaan. Kaatuminen shortseissa ja hihattomassa olisi varmasti aiheuttanut kivaa jälkeä...Hyvin kyllä huomaa nyt hotellilla makaillessa laiskan olon kun ei ole enää menopeliä käytettävissä, ei oikein huvittaisin kävellä minnekään :D
10.2
Matkapäivä. Aamusta katamaraanilla Koh Taolta Chumphoniin, josta sitten bussilla eteenpäin Bangkokiin. Kuljettajalle sattui matkan aikana ilmeisesti joku vahinko, saavuimme nimittäin paikalle peräti hieman etuajassa :D. Harvinaista tällainen, kun vertaa aikaisempiin säätöihin kyytien kanssa täällä Thaimaassa. Bussi oli kyllä loistava, sain vielä paikan aivan eturivistä yläkerroksesta, jossa pystyi levyttelemään jalat suorana puolimakaavassa asennossa. Seitsemän tunnin matka meni yllättävän liukkaasti kirjaa lukiessa, torkkuessa ja vieressä istuvan norjalaisen hepun kanssa jutellen. Saman norskin kanssa tuli sitten myöskin etsittyä sopiva guesthouse, josta saimme mukavat huoneet ja käytiin vielä sen jälkeen safkaamassa ja tutkailemassa lähiympäristöä. Ensivaikutelma Bangkokista on odotettua parempi: ei tämä niin kaoottiselta tunnu, mitä odotin. Huomenna varmaan tulee sitten lähdettyä seikkailemaan ympäri kaupunkia, ensimmäisenä kohteena aivan hotellin lähistöllä sijaitseva suuri temppelialue.
11.2
Noniin, ollaan melkein 3 viikon tauon jälkeen taas vaihteeksi kaupunki-ympäristössä. Tarkoittaa seuraavia asioita: tulee käveltyä paljon, hiki virtaa, ilma on paskaista ja pahanhajuista, ihmisiä aivan perkeleesti joka paikassa, meteli on hirmuinen ja koko ajan on joku nyhtämässä turistilta rahoja pois. Varustus on vaihtunut taas pitkiin housuihin ja kauluspaitaan, ranta-releissä kusettajien ja hihastanykijöiden määrä olisi vielä raivostuttavampi...
Pakollisen avautumisen jälkeen päivän tapahtumat: aamusta aamiainen Khao San roadilla ja samalla päivän taistelusuunnitelman laatiminen. Päädyin ensimmäisenä kävelemään läheiselle temppelialueelle katselemaan ja ihmettelemään erilaisia palatseja, luostareita ja Buddha-patsaita. Melkoisen hienoja viritelmiä kaikenkaikkiaan. Tämän jälkeen siirryin jokilaiva/skytrain-yhdistelmällä Siam Paragon-ostoskeskukseen syömään ja katselemaan mm. hienoja autoja, joita oli esillä näyteikkunoissa. Sitten oli vuorossa Bayoke-tower, n. 300 metriä korkea pilvenpiirtäjä, jonka katolla oli näppärä pyörivä näköalatasanne. Sieltä oli mukava tutkailla Bangkokin maisemia. Ylhäältä kyllä huomasi, kuinka saastunut ilma täällä on: aurinkoa hädin tuskin näkee savusumun lomasta. Tornista alastulon jälkeen olikin sitten vuorossa paluukyyti hotellille. Ajattelin ensin ottaa taksin, en kuitenkaan ruuhka-ajan takia löytänyt kuskia, joka olisi suostunut ajamaan mittari-taksalla. Siispä päädyin tulemaan takaisin samaa reittiä kuin aamupäivällä. Oli kyllä ihan siistiä mennä jokilaivalla pimeyden laskeuduttua; reitin varrella oli varsin hienolla yövalaistuksella varustettuja temppelejä ja muita rakennuksia.
12.2
Lomailu alkaa lähestyä loppuaan, tänään oli viimeinen kokonainen päivä. Aamupäivästä ajelin jälleen jokilaivalla hieman etelämmäs ja kävin katsomassa eräässä temppelissä aivan hillitöntä Buddha-patsasta: kyseessä oli puhtaasta kullasta valettu 5,5 tonnin painoinen järkäle! Oli siinä kultaa kerrakseen.... Tämä nähtävyys oli nopeasti katsastettu ja jatkoin metro/skytrain-yhdistelmällä keskustaan, jossa kävin vierailemassa hieman hiljaisemmassa turistikohteessa. Kyseessä oli Bangkokissa 1950-60-luvuilla vaikuttaneen amerikkalaisen silkki-mogulin Jim Thompsonin koti, joka on koottu useasta vanhasta pohjois-Thaimaasta tuodusta tiikki-rakennuksesta, joilla on nykyisin ikää lähes parisataa vuotta. Talot ovat täynnä ympäri Kaakkois-Aasiaa kerättyä taidetta ja koriste-esineitä. Mielenkiintoinen kohde, joka ei ollut tupaten täynnä turisteja. Päivän kulttuuri-puoli oli nyt täytetty, joten suuntasin tämän jälkeen läheiseen MBK-ostoskeskukseen suorittamaan hieman shoppailua. Hinnat ovat melko halpoja, mutta eipä touhusta oikein tullut mitään, kun ei meikäläiselle löydy täältä kokoja juuri mistään tuoteryhmästä. Mukaan tarttui kuitenkin shortsit, t-paitoja ja vyö. Illasta tuli käytyä katsomassa Khao San roadin yöelämää ja aika reteä meininkihän siellä oli: katu on täynnä porukkaa keskellä yötäkin.
13.-14.2
Lomat on nyt lusittu ja edessä lento Melbourneen. Lento lähti Bangkokista reilun tunnin myöhässä, joten myöhästyin Sydneyn jatkoyhteydestä. Onneksi seuraava lento lähti ainoastaan puolen tunnin päästä, joten pääsin sitten sillä eteenpäin Melbourneen. Perille saavuttua ensimmäinen tunne oli, että onpas kivaa päästä takaisin sivistyksen pariin. Lentokentältä ulos astuessa kukaan ei ollut nykimässä hihasta ja myöhemmin keskustassa sai kävellä täysin rauhassa. Ihmisvilinäkin oli huomattavasti rauhallisempaa. Toisaalta taas sitten julkisen liikenteen ja kaiken muunkin hinnat moninkertaistuivat Aasiaan verrattuna. Iltapäivä tuli hengattua paikallisessa puistossa, kun piti odotella että tuleva kämppis, ruotsalainen Jimmie saapuu kämpille. Viiden jälkeen siirryinkin sitten Hawthornin lähiöalueelle, jossa talo sijaitsee ja Jimmie saapui pian paikalle. Myös Daniel (etelä-afrikkalainen kaveri, joka oli meidän perheessä asumassa Suomessa jokunen vuosi sitten ja asuu nykyään Melbournessa) tuli moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Illasta sitten vaan grillailtiin ja juotiin olutta Jimmien kanssa talon takapihalla. Posti oli jo ennen saapumistani tuonut paikalle mukavan yllätyksen, nimittäin Kelalta reilun 500 euron karhukirjeen. Olin näköjään laskeskellut vuoden 2005 tulot hieman väärin ja nyt pitää sitten maksaa yksi tukikuukausi korkojen kera takaisin. Niinkuin tässä ei olisi menoeriä jo muutenkin tarpeeksi.
15.2
Aamupäivästä olisi ollut koululla jonkinlainen tervetuloa-tilaisuus, mutta tuli sen verran pitkään nukuttua matkaväsymystä pois, että joutui skippaamaan. Onneksi huomenna on vielä vastaava tapahtuma, johon joutuu kai sitten menemään pyörähtämään. Varsinaisesti koulu ja orientaatio-viikko alkaa vasta ensi viikolla. Kun sitten viimein pääsin kämpiltä liikkeelle, kävin vähän tutkailemassa lähiympäristöä ja avaamassa puhelimeen aussi-liittymän. Myöhemmin kaupassa käynti oli kyllä melkoinen järkytys: lähes kaikki tuotteet ovat kalliimpia kuin Suomessa ja joitain omia vakio-ostoksia, kuten rakkaita rahkapurkkeja, ei löydy ensinkään. Ruisleipääkin alkaa pikkuhiljaa olla ikävä. Jauhelihaa, makaronia ja riisiä sai sentään onneksi suurinpiirtein Suomi-hinnoin ostettua, niillä pärjää jo pitkälle. Illasta tuli sitten tavattua toinenkin kämppis, Wendyl, joka on alunperin Dubaista kotoisin. Asiallisilta vaikuttaa molemmat tyypit. Yli kuukauden tauon jälkeen laitoin myöskin ruokaa ja tykästyin tän kämpän kaasuhellaan samantien: toimii paljon nopeammin ja tasaisemmin kuin vastuslevyllä varustetut suomalaiset vastineensa.
16.2
Tänä aamuna pääsin kuin pääsinkin ajoissa ylös ja kävin koululla tervetuloa-tilaisuudessa. Eipä siellä mitään ihmeempää ollut, yleistä lässytystä käytännön asioista. Orientaatio alkaa varsinaisesti vasta ensi viikolla. Koululla käynnin jälkeen takaisin kämpille ja toinen suomalainen LUTista, Antti, tuli pyörähtämään ja käytiin syömässä kampuksen lähellä. Myöhemmin kävin avaamassa pankkitilin paikallisessa pankissa ja illasta oli joidenkin amerikkalaisten tyyppien läksiäispippalot kampuksella. Sää on nyt täällä poikkeuksellisen kuuma, päivällä oli +37.
17.2
Päivä meni Danielin kanssa pyöriessä aluksi kaupungilla, sitten jonkun aussi-tyypin kotona uima-altaalla hengaillessa ja illasta Danielin tyttöystävän sukulaisten luona grilli-illallisella. Eipä oikein vielä saa selvää noiden aitojen aussien puheenparresta, osa jutuista tulee niin rajulla aksentilla ja nopeasti, että menee hieman yli hilseen...
18.2
Totaalista jumitusta koko päivä. Lämpötila oli päivällä taas huikea +38, joten ei juurikaan jaksanut tehdä mitään muuta kuin makoilla ja katsella telkkua. Täytynee hommata omaan huoneeseen jonkinlainen tuuletinhässäkkä pientä helpotusta tuomaan.
19.2
Ensimmäinen päivä koululla. Melko rankkaa oli herätä puoli kasilta, kun viimeiset kaksi kuukautta on mennyt jokseenkin lomailun merkeissä ja herätys on ollut pääsääntöisesti hieman myöhemmin. Päivä meni erilaisia esitelmiä ja infoja kuunnellessa; osa enemmän, osa vähemmän hyödyllisen tuntuisia. Iltapäivästä käytiin sitten vaihtariporukan kanssa kaupungilla muutamalla oluella. Sieltä palatessa odotti mukava yllätys, fillarista oli kumi tyhjentynyt päivän aikana, lieneekö ilkivaltaa vai muuten vaan hajonnut...
5.3
Pientä päivitystä pitkästä aikaa. Orientaatioviikko ja ensimmäinen kouluviikko ovat nyt takana. Koulussa meikäläisellä on aika vähän kuormaa, vain kymmenisen tuntia viikossa, joten vapaa-aikaa jää paljon. Toisaalta jokaiseen kolmeen kurssiin liittyy erinäisiä töitä ja projekteja, joten eiköhän tässä jonkinlaiseen opiskelun makuun vielä pääse/joudu. Rahaa on mennyt kaikenlaiseen säätämiseen ja touhuamiseen aivan älyttömästi: lähes kaikki on täällä kalliimpaa kuin Suomessa. Julkinen liikenne erityisesti tulee aika kalliiksi, koska jostain kummallisesta syystä LUTin opiskelijat eivät saa paikallista opiskelija-alennuskorttia, jolla pääsisi junissa ja ratikoissa puoleen hintaan. Tarkastajat ovat tämän kortin puuttumisen suhteen vielä todella tiukkoja: kokeilin viime viikolla kepillä jäätä ja ostin alennus-lipun ja päädyin saamaan n. 100 euron sakon, kun tarkastajalle ei mennyt koulun oma opiskelijakortti eikä mitkään selitykset läpi. Kai tässä jossain vaiheessa pitää alkaa jonkinlaista työpaikkaa etsimään, loppuvuodesta varmaan viimeistään...
Viikko sitten perjantaina käytiin vaihtareiden kanssa töllistelemässä Australian eläimiä Healesville Sanctuaryssa, joka on tavallaan pienimuotoinen luonnonpuisto, jossa kenguruita ym pääsee katsomaan ihan lähietäisyydeltä. Hauska paikka, kyllä täällä toisella puolella maailmaa sitten onkin kummallisia mönkiäisiä. Näinä kahtena viikonloppuna on tullut katsastettua yöelämääkin täällä ja tarjontaa kyllä riittää varmasti koko vuodeksi. Vielä pitäisi panostaa tutkimusmatkoihin sen verran, että löytyisi jotain hieman rokimpia mestoja perus-diskojumputusta soittavien paikkojen vastapainoksi. Yleisesti ottaen tämä on kyllä erittäin viihtyisä kaupunki: vaikka asukkaita onkin melkein 4 miljoonaa, ilmapiiri on rento eikä keskustassakaan ole millään tavalla kiireinen tai kireä tunnelma. Ilmastokin on ollut nyt varsin miellyttävä 25 astetta päivisin. Mukavaa, kun illastakin voi mennä kaupungille kävelemään eikä tarvitse shortseja ja t-paitaa kummempaa varustusta kiskoa päälle. Saa nähdä, kuinka kylmäksi sää sitten talvella muuttuu, melkolailla Suomen syksyn tapaiseksi kaiketi.
Harrastusmahdollisuudet ovat täällä suhteellisen hyvät: koulun liikuntaosaston kautta pääsee harrastamaan kaiken näköistä varsin pieniä korvauksia vastaan. Suunnitelmissa on käydä kokeilemassa ainakin aussi-futista ja sukeltamaankin olisi jälleen kiva päästä. Salitouhuihin pääsen jälleen käsiksi kunhan olen keskiviikkona läpäissyt hieman hupaisalta kuulostaneen ”terveystarkastuksen”, jossa mm. mitataan verenpaine ja hapenottokyky. Lisäksi jokaisen tulee personal trainerin opastuksella tutustua salin laitteisiin. Näin kuntosalia ylläpitävä taho varmistaa, etten saa kesken treenin esim. sydäriä tai muuten vahingoita itseäni ja haasta heitä sitten oikeuteen. Luonnollisesti joudun myös allekirjoittamaan erinäisiä vastuuvapautus-lomakkeita. Olenkohan sittenkin tullut jenkkilään?
12.3
Viime viikolla ei mitään kovin ihmeellistä toimintaa, mitä nyt torstaina tuli käytyä kuuntelemassa jotain ilmaisia konsertteja. Niitä täällä tuntuu riittävän tarvittaessa vaikka joka päivälle, mikä on varsin siistiä. Perjantaina grillailtiin, lauantai meni rannassa makaillessa ja sunnuntaina katsastettiin Moomba Waterfest, joka toi kaupungin läpi virtaavan Yarra-joen varren täyteen ihmisiä seuraamaan jos jonkinlaista show’ta. Itse katseltiin kisaa, jossa kilpailijat hyppäsivät vesisuksilla hyppyristä jopa 50 metrin loikkia! Hienon näköistä.
13.3
Tänään tuli täyteen kaksi kuukautta poissa Suomesta. Täytyy myöntää, että kyllä tässä joitain asioita kaipailee enemmän tai vähemmän: ruisleipä (varmaan pahin), sauna, oma auto, omat stereot ja yllättäen kuumuuden vastapainoksi pieni kirpeä pakkanen voisi tuntua mukavalta, ainakin hetkisen :D Kämppä on onneksi osoittautunut erittäin mukavaksi: kämppikset on rentoja kavereita ja olohuoneessa on mukavat sohvat, joissa on hyvä löhöillä iltaisin ja katsella telkkaria. Etäisyyttä koululle on muutama kilometri, mutta kunhan saan viriteltyä edellisen asukin jättämän fillarin ajokuntoon, niin sekin menee nopeammin.
20.3
Aika menee hillittömän nopeasti, taas on viikko hurahtanut. Torstaina oli ohjelmassa ensimmäinen päivä F1-radalla, joskaan formuloita ei vielä torstaina ollut, mutta erilaisia muita luokkia kyllä. Perjantaina en radalle ehtinyt, koska oli muuta ohjelmaa. Illasta lähdettiin vaihtari-porukalla kaupungille kiertelemään baareja ja kaupungin erilaisia hämäriä sivukujia, joiden varrelta löytyy toinen toistaan kummallisempia kuppiloita. Lauantai ja sunnuntai menikin sitten suurimmaksi osaksi Albert Parkissa formuloita seuraten; lauantaina kämppisten ja sunnuntaina Antin kanssa. Sunnuntaina kävi pieni kommellus ”eväiden” kanssa, meillä nimittäin oli kummallakin mukana repussa oluita ja todettiin juuri ennen radalle saapumista, että alueelle ei saakaan viedä lasia eikä sen puoleen alkoholiakaan. Suomalaiseen tyyliin emme luonnollisesti halunneet luopua hyvistä oluista lopullisesti, joten kätkimme ne jonkun talon pihaan pusikkoon ja haimme kisan jälkeen pois :P Todella paljon oli kyllä suomalaisia ja Suomi-kannattajia katsomoissa, suurin osa lipuista oli joko Suomen tai Ferrarin. Kisa päättyi hienosti Kimi Räikkösen voittoon ja pääsimme juhlistamaan tilaisuutta suoraan palkintopallin eteen!
No comments:
Post a Comment